Poika on ollut erittäin tyytyväinen tapaus eli nukkuu, syö ja kakkaa (paljon! :D ) Iso-sisko Sara oli ensin hieman kiukkuileva tyttö mutta nyt haluaa kovasti olla jo äitin apuna vauvan hoidossa ja on kova pussailemaan ja sylittelemään veljeään. Minulle sara ei missään vaiheessa ole ollut vihainen eikä kyllä vauvallekkaan vaan isi sai kaikki vihat niskaansa :D Mutta nyt tilanne on tasaantunut. Mies lähti tänään jo töihin joten olen nyt kolmistaan päivät kotona (ah rauha, lapset nukkuu juuri päivä unia)
Eniten olen ehkä yllättynyt siitä että itse pääni sisällä tein koko raskaus ajan asioista hirmu hankalaa ja ajattelin etten ehdin tehdä yhtään mitään ikinä. No kuitenkin tänäänkin olen jo käynyt suihkussa, saanut vähän siivoiltua ja ruoka odottaa uunissa :) Ei tää oo hankalampaa kuin ennen, ainut tietty että itsellä jää vähemmän aikaa mutta kyllä tää kaikki on sen arvosta. Mulla on kaksi aivan ihanaa lasta enkä voisi tän onnellisempi olla! Jännitin siis aivan turhaan. Oikeestaan olen enemmän haikein mielin siitä kun aika menee nopeesti ja tiedän ettei meille lapsia lisää tule nyt jokuseen vuoteen, joten täytyy ottaa ilo irti joka hetkestä koska vauvoja en saa vähään aikaan lisää :)
Raskaus aikaa ja mahaa ei jäänyt kyllä ikävä mutta saliin olisin valmis vaikka heti! :D Noh katsellaan sitä sitten jokusen vuoden päästä, luulen kyllä että mulla on tässäkin ihan sitä työmaata ;) <3
