Sairastelua

Joo tosissaan meille iski sitten tänne kauhea flunssa, ite en oo enää kuumeessa ja olen vain tukkoinen, neitilläkin  on nokka ihan tukossa ja pientä yskää. Huomenna olis 6kk neuvola, ihana nähdä minkä kokoinen meidän neiti on. 

Sara ryömii jo kauheeta vauhtia ja konttaa ihan pieniä matkoja. Ja mikä kauhistuttavaa yrittää oikeen repiä itseänsä seisomaan ottaen vaikka pöydästä kiinni, voin sanoa että olen muutamia kauhun kiljahduksia päästänyt ilmoille kun neiti tullee aina mukkelis makkelis lattialle. Nopeesti se vaan kasvaa, sarasta on alkanut myös aika lailla tulla isin tyttö, itse asiassa tuntuu välillä että isi on ihan in juttu. Kiva saada itekkin välillä vähän "omaa" aikaa kun tyttö viihtyy isin seurassa :) Ja aina kun selkänsä kääntää tyttö on jo hävinny keittiöön ja sieltä kuuluu vaan shh, tätätä jne..

Elämäni kauhein kokemus oli varmasti hoitaa lasta kauheessa kuumessa ja nuhassa, tuntu ettei voimat olisi riittänyt edes käden nostamiseen ja kun en sattunut saamaan lapsen hoitajaa silloiselle päivälle jolloin makasin taudin pauloissa sohvan pohjalla. Tänäänkin puunasin koko kämpän vaikka eilen vasta olin kuumeessa, mutta ei se asunto itselläänkään siistiydy, jos toinen käy tienaamassa niin onhan se selvää että melkein aina koti hommat jää kuitenkin minulle :) 

Ens viikolla on otettava itseään niskasta kiinni ja tilattava fysioterapeutille aika jotta saadaan nämä niskatkin vihdoin ja viimein kuntoon, kun kallonpohja lihaksiin kuulemma tulee joku lukko joka aiheuttaa kaikki nämä päänsäryt mutta ainakin sain aivoilleni täyden 40 vuoden takuun josta olen enemmän kuin kiitollinen :) Oli helpottavaa kuulla että ei ole esteitä ajokortin saamiselle tai lapsien tekemiselle. Poden taas KAMALAA vauvakuumetta johtuen varmaan siitä että niin moni tutuista, kavereista ja ystävistä ottaa vauvaa. Noh ainakin pääsen paijailemaan toisten vauvoja ;) 

Täytyy kyllä sanoa että oon aika tavalla tyytyväinen tän hetkiseen elämääni, en oikeestaan muuttais mitään tai no: Jos mä saisin muuttaa jotain me asuttais omakoti talossa jossain rauhallisella paikalla ja meillä olis kunnollinen auto joka ehkä toimisikin koko aikaa :) 

Yritän huomenna raapustella neuvola kuulumisia ja vähän muutakin tyttö alkaa ritisemään joten on kai lähdettävä katsomaan mikä on hätänä :)   

kuumeilua

Taitaa olla silkkaa itsensä kiusaamista lukea muiden blogeja jotka ovat vasta vauvautuneet, vauva kuumeeni ei ainakaan lähentele loppuaan vaan pahenee vain päivä päivältä, tuntuu että näen joka puolella pieniä vauvoja tai kauniina hehkuvia raskaana olevia naisia. Tiedän minulla on itselläni vajaa 5 kuukautinen vauva ja aivan ihana sellainen onkin. On vain niin ikävä sitä tunnetta kun kantaa jotain uutta ja ihanaa sisällään, miten ihanaa oli kun alkoi tuntea vauvan liikkeitä mahassaan ja vielä ihanempaa nähdä miehenkin ilo ja onnellisuus kun kädellään tunnustellen huomasi vauvan oikeasti liikkuvan vatsassani, loppu ajasta sen kyllä jo näkee kaikki muutkin. Minun unelmana on aina ollut saada iso perhe olen haaveillut saavani 3-4 lasta, ehkäpä ne vielä minulle suodaankin.

Toisaalta sen takia ollaan sovittu että stoppaillaan ennen toisen lapsen hankkimista että ehditään ja pystytään keskittymään saran vauva aikaan täysillä, ja niin olen tehnytkin. Olen nähnyt kaiken miten tyttö on ensimmäisen kerran hymyillyt, alkanut kääntyilemään, jokeltelu on alkanut, ihania irvistyksiä kiinteille ruoille, kaikkea mahdollista ihanaa. Tänä päivänä lähtee jo pleikkarit sun muut hyllystä lattialle jos ei ole vieressä vahtimassa, kaikki mihin vain käsi ylettyy saa kyllä kyytiä, jopa isin hikiset villa sukat maistuisi tytön mielestä hyviltä. Ja omaksi onnekseni vierastuskin on tainnut alkaa jo hieman laantumaan tai ainakaan tänään ei enää huudettu pääpunaisena kun mummi ja ukki tuli kyläilemään ja molempien sylissä oltiin jo ilman itkua :)
Voikohan tosiaan tästä vauva kuumeesta päästä eroon vai onko se vaan kestettävä :D ???

mitenkähän käy

Olen oikeastaan pari päivää jo pohtinut tätäkin asiaa, että ymmärtääköhän kaikki ystäväni sitä että minulla ei ole enää niin aikaa heille, tai oikeastaan varmaan olisikin aikaa jos sitä vaan järjestäisin. Jotenkin vaan on jäänyt yhteyden pito nyt vähemmälle. Päivät kuluu lapsen kanssa olemiseen ja kodin kunnossa pitoon (tosin tämä jää hieman vähemmälle kun tyttö on eri mieltä siivouksesta), kun mies tulee kotiin teen yleensä ruuan ja sekin monesti saattaa venyä iltaan asti tosin poikkeus tapauksissa olen tehnyt sen jo ennen kun mies tulee kotiin. Ja kun on syöty on kiva viettää perheen kesken aikaa ja pitää vähän parisuhdettakin yllä. 

Tottakai kaipaan ystäviäni, mutta monesti olen illalla jo niin väsynyt ja mukavuuden haluinen että yksinkertaisesti voimat ei riitä enää siihen että lähden ystävän kanssa kahville tai ylipäätänsä käymään jossain. Perheestä on vaan tullut tärkein ja sitä haluaa joskus ihan omaa aikaakin. Oikein nautin siitä kun lapsi ja mies on illalla jo nukkumassa kun voin käpertyä yksin sohvalle viltin alle ja katsoa sinkkuelämää tai muuta vastaavaa, siis yksin kertaisesti olla vain! 

Muistan kun aloin odottamaan ja moni kysyi minulta että tajuathan sen että sinun menemisesi ja bailaamisesi on mennyt, ehkä se niin onkin mutta joskus vielä minullakin on mahdollisuus mennä, toki joskus on niitä päiviä kun tekis mieli mennä ja vetää pää täyteen. Ja olen päässytkin jo välillä menemään. Jotenkin tuntuu vaan että varsinkin muutamana viimeviikkona olen alkanut viihtymään kotona ja se on yksin kertaisesti helpoin ja mukavin paikka olla lapsen kanssa. Ei minun täydy joka ilta päästä johonkin, minulle kelpaa se että saan olla perheeni kanssa :) Oon tainnu lopullisesti pimahtaa. Yksin kertaisesti rakastan vaan niin paljon lastani ja miestäni enkä halua menettää hetkeäkään niistä onnen hetkistä jota joka päivä saan. Ja onhan nykyään netti ja puhelimet sitä varten että ystäviin voi yhteyttä pitää. Tärkeys järjestys kuitenkin ensin! :)