kuulumisia

Kerrompas kuulumisia pitkästä aikaa. Nyt on siis menossa raskausviikot 16+5, hui kovasti puoli väli lähestyy. Raskaus on tähän mennessä edennyt hyvin, tosin onhan mulla vaivoja ollut närästys on melkein jatkuvaa ja etovaa oloa on edelleenkin. On myös selvinnyt että en siedä normaali maito tuotteita tällä hetkellä ollenkaan, täytyy siis siirtyä hyla tuotteisiin ja maitojuomaan. Jäätelökin on ollut pakko jättää :S Pian on rakenne ultran aika, poika olo on vahvasti ollut koko aikaa. Pää asia kunhan kaikki olellinen lapselta löytyy ja se on terve sukupuolesta viis :) Olisin mielelläni lisäillyt masukuvaa mutta en ole vielä löytänyt kameran johtoa, ehkä vielä tänään onnistun sen löytämään :)

Sarasta on tullut koko aikaa itsenäisempi lapsi, ruokansa hän syö itse ja pyytää syömistä kun on nälkä. Juotavaa meillä onkin koko aikaa tarjolla, mutta ruuan kanssa sitten juodaan maitoa ja mehua. Tyttö kasvaa silmissä ja menee päätä huimaavaa vauhtia ettei meinaa perässä pysyä, varsinkin kun tuo maha on tullut jo sen verran eteen että kaikki ei luonnistu enää samalla tavalla.

Katselin tuossa vanhoja raskaus kuviani, maha on jonkun verran isompi kun saraa odottaessa näillä viikoilla, mutta ei ehkä kuitenkaan niin paljoa mitä olin olettanut. Liikeet tuntuu selvästi ja ylläri pylläri kunnon jumppa tunnit alkaa kun olen menossa nukkumaan, tosin vauveli kyllä herää kun isi tai sisko käy mahaa vähän tökkimässä. Mies ei millään malttaisi odottaa saavansa tuntea itsekkin potkuja, sitä oikeen kismittää illalla kun sanon että jaahas jumppatunti masussa alkoi, kättä se pitelee mun mahan päällä mutta vielä ihan turhaan :)

Sara oli ihmeissään ensilumista jota kävimme eilen pihalla ihmettelemässä, tosin tänään ne on jo alkanut sulaa poiskin :/ Joulua pitäisi kai alkaa pikku hiljaa valmistelemaan ja isänpäivää ennen kaikkea :) Ihanaa miettiä että ensi jouluna minulla on jo pieni suuri perhe joulunvietossa, kuusen alla lahjapapereita repimässä irti <3

Luokittelua -.-"

Ai että minua on ruennu ärsyttämään paljon niin sanotusti tällänen äiten luokittelu ja arvostelu. Aina saat lukea jostain miten huono äiti on jos vaikka syöttää lapselle kaupan purkki ruokaa, miten huonoa se tekee jos alottaa soseet ennen 4kk:den ikää, jos laittaa lapsen tarhaan hoitoon. Entäs sitten jos vanhemmat joskus viettää vapaa illan. Miten kamalaa onkaan jos äiti ei imetäkkään lastaan. Miks kaikki pitää luetella eri luokkiin??!

Minusta jokainen äiti on erinlainen ja varmasti paras äiti lapselleen, tottakai on poikkeus tapauksiakin olemassa. Minä en koe itseäni huonoksi äidiksi vaikka syötän saralle valmis ruokia ja nyt olen vasta aikeissa rueta itse tekemään soseet, en ole huomannut lapseni kärsivän sen takia että soseet aloitettiin neuvolan kehoituksesta huolimatta kuukausi aikaisemmin. Ei, emme käytä kesto vaippoja vaan kerttiksiä koska minulla ei kiinnostus, into ja aika riitä siihen hommaan. Imetin vain puolitoista kuukautta(tosin sen takia että maidontulo lakkasi, tulehduksen johdosta). Itse en ole laittamassa lasta pitkään aikaan hoitoon vaan hoidan itse, koska niin haluan. Kyllä, joskus me käymme isän kanssa vapaalla mutta lapsella on silloin luotettava ja osaava hoitaja.Näin meillä tehdään ja se sopii meille. Jossain kestoillaan, jossain perheissä lapsi menee hoitoon aikaisin, jossain ei käydä kuin kerran 3 vuoteen viihteellä. Minä en silti ajattele että he olisivat sen parempia tai huonompia vanhempia kuin mekään olemme. Ja ainakin omasta mielestäni näen meidän tytöstä että hän on onnellinen.

Ärsyttää kun tänä päivänä joka ikinen asia luokitellaan. On huonot äidit- hyvät äidit, on lihavat-laihat ynm.. Minusta se on väärin ja kovasti ainakin pyrin etten itse tuohon syyllisty. Monella ystävälläni/kaverilla on lapsi/lapsia, jokaisella on eri tavat kotona ja eri kasvatus metodit, silti tiedät että he kaikki ovat hyviä vanhempia. 

                                         

Mukkelis makkelis

Meidän tyttö on nyt noin 6 ja puoli kuukautta vanha. Konttaa, ryömii ja nousee tukea vasten polvilleen. Ikävä kyllä jotenkin tietyllä tavalla en pidä tästä kehitys vaiheesta. Muksahdellaan jatkuvasti selälleen ja pää kolisee milloin mihinkin yritän vielä itse aina heitellä vähän tytön päiväuni peittoa hänen taakseen jos lasku olisi edes hieman pehmeämpi. Jatkuvasti saa olla puhaltamassa, suukottamassa ja halimassa pipit tiehensä ja taas sama meno jatkuu. 

Miten huoletonta olikaan vielä silloin kun kannoin tuota pientä ihmettä mahassani, ainut pelon aihe oli kevään liukkaat kelit kun yritti välttää kaatumista jotta masu-asukki pysyisi turvassa. Tai miten huoletonta oli vielä kun tyttö vain nukkui, söi ja kakkasi. Päivät vain kului sohvalla imettäessä ja ihmetellessä tuota kaunista pientä ihmistä. Toisaalta nautin siitä että lapsesta on jo seuraa ja sitä on välillä niin ihana seurata ja miettiä mitä tuon pienen ihmisen päässä liikkuukaan. Kuinka lapsi pelastaa huonon päivän vai hymyllään ja jokeltelullaan, miten iloinen se on kun tulen kotiin vaikka vain kauppa reissulta. 

On ihanaa seurata lapsen kehitystä ja se on niin uskomatonta mitä tahtia noin pieni ihminen oppii uusia asioita, mutta onko kaikki tapahduttava niin kamalalla ryminällä. Tiedän etten voi suojata joka ikiseltä iskulta ja kaatumiselta. Kamala pelko koko aikaa jos se kaatuukin pahasti tai loukkaa vaikka kätensä. HUOH. Tänään onkin yksi turvallisuuden takia tehtävä asia, on taas aika laskea pinna sängyn pohjaa jottei tuo neitokainen ainakaan sieltä tule mukkelis makkelis alas. Kai tähänkin joskus tottuu onhan edessä vielä tulevaisuudessa, asfaltti ihottumat, pyörällä kaatumiset ynm. :) Silti joka ikinen kerta kun neiti onnistuu jotenkin tömähtämään lattialle selälleen, äidin sydän pomppaa kurkkuun. 

Sairastelua

Joo tosissaan meille iski sitten tänne kauhea flunssa, ite en oo enää kuumeessa ja olen vain tukkoinen, neitilläkin  on nokka ihan tukossa ja pientä yskää. Huomenna olis 6kk neuvola, ihana nähdä minkä kokoinen meidän neiti on. 

Sara ryömii jo kauheeta vauhtia ja konttaa ihan pieniä matkoja. Ja mikä kauhistuttavaa yrittää oikeen repiä itseänsä seisomaan ottaen vaikka pöydästä kiinni, voin sanoa että olen muutamia kauhun kiljahduksia päästänyt ilmoille kun neiti tullee aina mukkelis makkelis lattialle. Nopeesti se vaan kasvaa, sarasta on alkanut myös aika lailla tulla isin tyttö, itse asiassa tuntuu välillä että isi on ihan in juttu. Kiva saada itekkin välillä vähän "omaa" aikaa kun tyttö viihtyy isin seurassa :) Ja aina kun selkänsä kääntää tyttö on jo hävinny keittiöön ja sieltä kuuluu vaan shh, tätätä jne..

Elämäni kauhein kokemus oli varmasti hoitaa lasta kauheessa kuumessa ja nuhassa, tuntu ettei voimat olisi riittänyt edes käden nostamiseen ja kun en sattunut saamaan lapsen hoitajaa silloiselle päivälle jolloin makasin taudin pauloissa sohvan pohjalla. Tänäänkin puunasin koko kämpän vaikka eilen vasta olin kuumeessa, mutta ei se asunto itselläänkään siistiydy, jos toinen käy tienaamassa niin onhan se selvää että melkein aina koti hommat jää kuitenkin minulle :) 

Ens viikolla on otettava itseään niskasta kiinni ja tilattava fysioterapeutille aika jotta saadaan nämä niskatkin vihdoin ja viimein kuntoon, kun kallonpohja lihaksiin kuulemma tulee joku lukko joka aiheuttaa kaikki nämä päänsäryt mutta ainakin sain aivoilleni täyden 40 vuoden takuun josta olen enemmän kuin kiitollinen :) Oli helpottavaa kuulla että ei ole esteitä ajokortin saamiselle tai lapsien tekemiselle. Poden taas KAMALAA vauvakuumetta johtuen varmaan siitä että niin moni tutuista, kavereista ja ystävistä ottaa vauvaa. Noh ainakin pääsen paijailemaan toisten vauvoja ;) 

Täytyy kyllä sanoa että oon aika tavalla tyytyväinen tän hetkiseen elämääni, en oikeestaan muuttais mitään tai no: Jos mä saisin muuttaa jotain me asuttais omakoti talossa jossain rauhallisella paikalla ja meillä olis kunnollinen auto joka ehkä toimisikin koko aikaa :) 

Yritän huomenna raapustella neuvola kuulumisia ja vähän muutakin tyttö alkaa ritisemään joten on kai lähdettävä katsomaan mikä on hätänä :)   

viikonloppu.

Niin se taas vaan viikonloppu vierähti ja arkeen paluu koitti, tosin eipä me kyllä mitään saatu viikonloppuna aikaan. Oltiin ihan vaan kotosalla, lauantaina rentouduttiin saunan merkeissä ja pidettiin kunnon leffa ilta ihan kolmistaan. Sarahan kyllä ei ihan hirveesti noista elokuvista niin välitä vielä tuossa iässä mutta on kiva pelleillä lattialla ja saada äitin huomio tekemällä uusia juttuja, joten minulla jää puolet elokuvasta aina näkemättä kun keskityn tuohon saippua prinsessaan omassa olo-huoneessani.

Viikonlopun aikana sara on alkanut nytkyttää päätään edes takaisin aivan kun olisi jo rokki konsertissa heiluttelemassa hiuksiaan, hampaalla on kiva pureskella lusikkaa kun äiti syöttää ja olis niiin kova tarve jo päästä kiipeilemään. Se ei ole sallittua että äiti häviää edes minuutiksi eri huoneeseen.Isi kelpaa illalla naurattajaksi ja lennättämään tyttöä, mutta loppujen lopuksi on vielä päästävä halimaan äitiä.

"aguu" "äh" kuuluu tälläkin hetkellä kun neiti koittaa kovasti saada turvakaukaloa nurite vai liekkö tuo haluavan siihen ihmettelemään maailman menoa. Kovasti on asiaa koko aikaa ja hauskimmalta kuulostaa kun saralla oikeen hermot menee niin kuulostaa aivan siltä kun hän huutaisi "ämmää, ämmää". Tokaisenkin vaan aina että on se äiti kauhee ämmä kun kävi pikaisesti jossain ja kehtas jättää tälläsen pienen tytön puoleksi minuutiksi :D

Nyt on kyllä lähettävä lepäämään on sellaset selkäkivut että taitaa tulla lääkäri keikka huomenna. Illan  jatkot kaikille!

Ihka ensimmäinen hammas

Nyt se sitten vihdoin ja viimein tuli, ihka ensimmäinen hammas, kerrankin vois sanoa ihmisille myöntävän vastauksen koska jo melkein yhdessä vaiheessa alkoi tympimään miten kaikki kyseli koko aikaa joko teidän tytöllä on hampaita. Itse asiassa minua hieman hyvittaa kun viimeksi eilen minulta päivällä tytön iso mummi kyselikin joko on tullut hampaita ja kivenkovaan väitin että ei niistä ole vielä tietoakaan, illalla sitten huvikseen sormen päällä kokeilin tytön ikeniä ja siinä se alhaalla jo törötti (ei vielä kyllä näy nauraessa). En ole edes missään vaiheessa ehtinyt epäilemään että saralle olisi tulossa hampaita kun en ole käytöksessä mitään erinlaista huomannut ja tyttö nyt muutenkin laittaa koko aikaa kaiken mahdollisen suuhun ja kuola lentää niin että on joka paikka märkänä.

Mies ei ymmärtänyt lainkaan hössötystäni siitä kuinka meidän tytölle tuli ensimmäinen hammas, minusta se vaan tuntui niin hienolta, meidän pienellä vauvalla on jo hammas. Hehkutin sitä aivan samalla tavalla kun mies silloin kun ostimme uuden telkkarin ja hän vain hoki että "nyt on DIGI DIGI." Tosin ei tuo miehen puolisko ymmärrä muutenkaan hehkutuksiani silloin kun sara ensimmäisen kerran kääntyi selältä masulleen  pompin itse melkein kattoon ja hyvä etten kiljunut "se kääntyi, se kääntyi" kuitenkin vieressä koko aikaa tytölle hoin "anna mennä, anna mennä kyllä se äidin kulta osaa". Minusta on aivan upeaa nähdä kuinka lapseni kehittyy ja oppii uusia asioita joka päivä. Nyt eletään vauva-ajan parasta aikaa ja aion ottaa siitä kaiken ilon irti ja kynä sauhuaa kovasti vauva kirjaa kirjoitellessa. Viime aikoina olen nauttinut  niin paljon siitä että saan olla kotona lapsen kanssa ja antaa paljon aikaa hänen touhuilleen ja kehitykselleen, toki minäkin sitten illalla yleensä tuolta isukilta verotan sitten itselleni hieman omaakin aikaa.

vertaistukea ja luokittelujako?

Vihdoin ja viimein minulla on hetki aikaa istua koneelle ja kertoa kuulumisia. 


Sara on alkanut saada nyt myös soseita koska korvike määrät meni erittäin suuriksi eli melkeen 2000ml päivässä. Suurimmaksi herkuksi on tullut päärynäsose jota tyttö syökin tällä hetkellä eniten, porkkana perunaakin syödään jonkin verran päivisin. Silti pää ruokana on vielä pysynyt korvike ja illalla korvikkeen seassa vähän velliä ja voin sanoa että huomattava muutos on tapahtunut, sara on paljon tyytyväisempi ja nukkuu jo 12 tunnin yö unia, minun isopieni tyttöni! <3 Tänä lauantaina tuleekin sitten ikää 3 kuukautta, en tiedä voinko uskoa että synnytyksestä on jo tosiaan 3 kuukautta aikaa vaikka muistan sen päivän edelleen kuin eilisen! Sara on oppinut tarttumaan esineisiin ja pinsetti otekkin on jo hallinnassa joten melkosta varovaisuutta saa olla ettei lähde lävistykset ja korvakorut matkaan kun tyttö on sylissä :D 


Juuri mietin sitä miten hienoa kaikki loppujen lopuksi on nykyaikana. Netissä on niin paljon nykyään keskustelu ryhmiä joista olen ainakin itse saanut tosi paljon irti. Lähinnä olen keskustelu ryhmissä saanut vertaistukea raskaus aikana ja nyt kun lapsi on syntynyt ja on jotenkin niin mielenkiintoista jakaa kokemuksiaan, nähdä miten muiden saman ikäiset lapset kehittyy ynm.Jos tulee askarruttavia kysymyksiä liittyen lapsen ruokaan, rokotuksiin ja muihin asioihin on myös itse saanut erittäin hyviä neuvoja netin kautta varsinkin fb:ssä on paljon tälläisiä ryhmiä. 


Mutta jotkut ottavat sitten kuitenkin näissäkin ryhmissä liiasti itseensä muiden mielipiteistä. Minusta äitejä ei voida rueta luokittelemaan kuka on parempi äiti kun toinen, siis ymmärrän sen siinä tapauksessa jos äiti laiminlyö lastaan mutta ei missään ruokinta asioissa ja muissa kasvatus asiossa minusta voida rueta ihmisiä kuitenkaan luokittelemaan. Varmasti jokainen äiti tuntee parhaiten oman lapsensa ja on paras äiti omalle lapselleen. :) 


Jaahas mitäs muuta tässä onkaan tapahtunut, noh ainakin arki on kiireistä. Päivät ollaan tytön kanssa kahdestaan kotona, illasta sitten kun mies tulee kotiin onkin jo ruettava puunaamaan kotia vähän siistimmäksi ja kokkauskin koituu siinä sivussa. Olen kyllä innostunut ruuan laitosta aivan älyttömästi ja olenkin alkanut miettimään josko kunhan pääsen takaisin koulunpenkille suorittaisin catering opintoni loppuun, olisipahan edes joku ammatti pohjana vaikka tiedänkin että minua kiinnostaa tehdä työkseni sosiaali ja terveys alan hommia, mutta olenhan vielä nuori ja minulla on aikaa lukea useampikin ammatti jos siltä tuntuu :) mutta katsotaan nyt kun haaveissa kuitenkin on ollut että toinen lapsikin tulisi ennen kuin olen valmis palaamaan tuonne koulutien puurtamiseen! päivä kerrallaan ja katsoo mitä se elämä sieltä tuo tullessaan.