kuulumisia

Kerrompas kuulumisia pitkästä aikaa. Nyt on siis menossa raskausviikot 16+5, hui kovasti puoli väli lähestyy. Raskaus on tähän mennessä edennyt hyvin, tosin onhan mulla vaivoja ollut närästys on melkein jatkuvaa ja etovaa oloa on edelleenkin. On myös selvinnyt että en siedä normaali maito tuotteita tällä hetkellä ollenkaan, täytyy siis siirtyä hyla tuotteisiin ja maitojuomaan. Jäätelökin on ollut pakko jättää :S Pian on rakenne ultran aika, poika olo on vahvasti ollut koko aikaa. Pää asia kunhan kaikki olellinen lapselta löytyy ja se on terve sukupuolesta viis :) Olisin mielelläni lisäillyt masukuvaa mutta en ole vielä löytänyt kameran johtoa, ehkä vielä tänään onnistun sen löytämään :)

Sarasta on tullut koko aikaa itsenäisempi lapsi, ruokansa hän syö itse ja pyytää syömistä kun on nälkä. Juotavaa meillä onkin koko aikaa tarjolla, mutta ruuan kanssa sitten juodaan maitoa ja mehua. Tyttö kasvaa silmissä ja menee päätä huimaavaa vauhtia ettei meinaa perässä pysyä, varsinkin kun tuo maha on tullut jo sen verran eteen että kaikki ei luonnistu enää samalla tavalla.

Katselin tuossa vanhoja raskaus kuviani, maha on jonkun verran isompi kun saraa odottaessa näillä viikoilla, mutta ei ehkä kuitenkaan niin paljoa mitä olin olettanut. Liikeet tuntuu selvästi ja ylläri pylläri kunnon jumppa tunnit alkaa kun olen menossa nukkumaan, tosin vauveli kyllä herää kun isi tai sisko käy mahaa vähän tökkimässä. Mies ei millään malttaisi odottaa saavansa tuntea itsekkin potkuja, sitä oikeen kismittää illalla kun sanon että jaahas jumppatunti masussa alkoi, kättä se pitelee mun mahan päällä mutta vielä ihan turhaan :)

Sara oli ihmeissään ensilumista jota kävimme eilen pihalla ihmettelemässä, tosin tänään ne on jo alkanut sulaa poiskin :/ Joulua pitäisi kai alkaa pikku hiljaa valmistelemaan ja isänpäivää ennen kaikkea :) Ihanaa miettiä että ensi jouluna minulla on jo pieni suuri perhe joulunvietossa, kuusen alla lahjapapereita repimässä irti <3

Taika uskoisten perjantai 13

Eilinen oli ja meni. Suorastaan ketutti ihmisten hössötys tuosta päivästä miten epäonninen se onkaan, minulle tuo päivä oli normaali niiden muiden joukossa.Ei tapahtunut mitään kamalaa ja oikeastaan itsekkin olin koko illan hyvällä päällä. Miten joidenkin mauttomat pilat meni yli hilseen että joku on muka kuollut, sellaisilla asiolla ei kyllä minun mielestä pitäisi MISSÄÄN tilamteessa leikkiä. Ehkä sitten vain olen niin pirun tylsä että minua ärsytti koko hössötys tuosta perjantaista jonka päivämäärä vain sattui olemana 13.

Käytiinkin tytön kanssa mummin ja ukin luona, sekä moikkaamassa isomummia ja isoukkia,  tosin kun oltiin tytön iso vanhempien luona sara nukkui koko tuon ajan rattaissaan. Nuo reissu päivien illat on ihanan rentouttavia kun pääsee kotiin, sara nimittäin edelleen vierastaa jonkun verran tosin kyllä eilenkin suostui olemaan mummin sylissä katseltuaan hetken sivusta mummin touhuja. On vain yllättävän raskasta kannella tyttöä koko ajan sylissään kun ei suostu muualla olemaan, tänään näyttää jo tilanne valoisammalta kun tultiin uudestaan mummilaan niin suostuu jo leikkimään lattiallakin. Tänään kävi selväksi että kasvis soseista kukkakaali sose on se jota ei kannata ostaa. Ruokailu hetkellä yleensä sara mumisee tyytyväinenä mutta nyt kyllä irvisteltiin ja syljeskeltiin. Suurista herkkua on peruna-porkkana tosin kyllä melkein kaikki ruuat maistuu :)

En voi uskoa että siitä on jo vuosi kun aloin ihailla pientä näkyvää vauva mahaani ja olin niin onnellinen kun kaikki muutkin alkoivat huomaamaan että kannan pientä ihmettä sisälläni. Muistan ne hetket kuin eilisen. Nyt minulla on melkein 5 kuukauden ikäinen tyttö joka osaa ryömiä sängyllä niinkuin isot tytöt, päristelee niin että kuola vaan lentää joka suuntaan, tarttuu joka esineeseen mihin ylettää työntäen suuhunsa, repii kaiken alas mikä on kiellettyä. Aivan täydellinen pakkaus, päiväälään en ole katunut että olen lapsen tehnyt enkä varmasti tule katumaan. Elän elämäni parasta aikaa ja on uskomatonta miten paljon lapsen tulo on syventänyt parisuhdetta.

Ihka ensimmäinen hammas

Nyt se sitten vihdoin ja viimein tuli, ihka ensimmäinen hammas, kerrankin vois sanoa ihmisille myöntävän vastauksen koska jo melkein yhdessä vaiheessa alkoi tympimään miten kaikki kyseli koko aikaa joko teidän tytöllä on hampaita. Itse asiassa minua hieman hyvittaa kun viimeksi eilen minulta päivällä tytön iso mummi kyselikin joko on tullut hampaita ja kivenkovaan väitin että ei niistä ole vielä tietoakaan, illalla sitten huvikseen sormen päällä kokeilin tytön ikeniä ja siinä se alhaalla jo törötti (ei vielä kyllä näy nauraessa). En ole edes missään vaiheessa ehtinyt epäilemään että saralle olisi tulossa hampaita kun en ole käytöksessä mitään erinlaista huomannut ja tyttö nyt muutenkin laittaa koko aikaa kaiken mahdollisen suuhun ja kuola lentää niin että on joka paikka märkänä.

Mies ei ymmärtänyt lainkaan hössötystäni siitä kuinka meidän tytölle tuli ensimmäinen hammas, minusta se vaan tuntui niin hienolta, meidän pienellä vauvalla on jo hammas. Hehkutin sitä aivan samalla tavalla kun mies silloin kun ostimme uuden telkkarin ja hän vain hoki että "nyt on DIGI DIGI." Tosin ei tuo miehen puolisko ymmärrä muutenkaan hehkutuksiani silloin kun sara ensimmäisen kerran kääntyi selältä masulleen  pompin itse melkein kattoon ja hyvä etten kiljunut "se kääntyi, se kääntyi" kuitenkin vieressä koko aikaa tytölle hoin "anna mennä, anna mennä kyllä se äidin kulta osaa". Minusta on aivan upeaa nähdä kuinka lapseni kehittyy ja oppii uusia asioita joka päivä. Nyt eletään vauva-ajan parasta aikaa ja aion ottaa siitä kaiken ilon irti ja kynä sauhuaa kovasti vauva kirjaa kirjoitellessa. Viime aikoina olen nauttinut  niin paljon siitä että saan olla kotona lapsen kanssa ja antaa paljon aikaa hänen touhuilleen ja kehitykselleen, toki minäkin sitten illalla yleensä tuolta isukilta verotan sitten itselleni hieman omaakin aikaa.

mitenkähän käy

Olen oikeastaan pari päivää jo pohtinut tätäkin asiaa, että ymmärtääköhän kaikki ystäväni sitä että minulla ei ole enää niin aikaa heille, tai oikeastaan varmaan olisikin aikaa jos sitä vaan järjestäisin. Jotenkin vaan on jäänyt yhteyden pito nyt vähemmälle. Päivät kuluu lapsen kanssa olemiseen ja kodin kunnossa pitoon (tosin tämä jää hieman vähemmälle kun tyttö on eri mieltä siivouksesta), kun mies tulee kotiin teen yleensä ruuan ja sekin monesti saattaa venyä iltaan asti tosin poikkeus tapauksissa olen tehnyt sen jo ennen kun mies tulee kotiin. Ja kun on syöty on kiva viettää perheen kesken aikaa ja pitää vähän parisuhdettakin yllä. 

Tottakai kaipaan ystäviäni, mutta monesti olen illalla jo niin väsynyt ja mukavuuden haluinen että yksinkertaisesti voimat ei riitä enää siihen että lähden ystävän kanssa kahville tai ylipäätänsä käymään jossain. Perheestä on vaan tullut tärkein ja sitä haluaa joskus ihan omaa aikaakin. Oikein nautin siitä kun lapsi ja mies on illalla jo nukkumassa kun voin käpertyä yksin sohvalle viltin alle ja katsoa sinkkuelämää tai muuta vastaavaa, siis yksin kertaisesti olla vain! 

Muistan kun aloin odottamaan ja moni kysyi minulta että tajuathan sen että sinun menemisesi ja bailaamisesi on mennyt, ehkä se niin onkin mutta joskus vielä minullakin on mahdollisuus mennä, toki joskus on niitä päiviä kun tekis mieli mennä ja vetää pää täyteen. Ja olen päässytkin jo välillä menemään. Jotenkin tuntuu vaan että varsinkin muutamana viimeviikkona olen alkanut viihtymään kotona ja se on yksin kertaisesti helpoin ja mukavin paikka olla lapsen kanssa. Ei minun täydy joka ilta päästä johonkin, minulle kelpaa se että saan olla perheeni kanssa :) Oon tainnu lopullisesti pimahtaa. Yksin kertaisesti rakastan vaan niin paljon lastani ja miestäni enkä halua menettää hetkeäkään niistä onnen hetkistä jota joka päivä saan. Ja onhan nykyään netti ja puhelimet sitä varten että ystäviin voi yhteyttä pitää. Tärkeys järjestys kuitenkin ensin! :)