Raskauksien muuttama keho

Olen monena päivänä katsonut itseäni peilistä ja katsellut vanhoja valokuviani. Minulla on ikävä minun entistä kroppaa. Nyt kannan mukanani kamalan määrän raskaus arpia, suurta povea joka ei onneksi vielä roiku polvissa mutta entä sitten kun ikää tulee lisää? Vaikka kumpaakin lasta odottaessa rasvailin vatsaani monta kertaa päivässä en välttynyt arvilta, vatsani oli valtava, onhan ne alkaneet haalistumaan mutta en koskaan saa niitä pois. Kun katson lapsiani niin on se toki ollut sen arvoista. Entäs sitten roikkuva vatsanahka, olen saanut sitä jo kiinteytymään jonkin verran rasvauksella ja vatsalihas treeneillä, mutta se vaatii aikaa ja paljon!

Tiedän se vaatii töitä että saisin itseni siihen kuntoon että olisi ihanaa katsoa omaa peilikuvaansa, voisi pukea päälle mitä haluaa miettimättä että näytän tässäkin mekossa lenkkimakkaralta. Olen malttamaton odottamaan, teen parhaani mukaan töitä sen eteen että laihdun mutta miksei tulokset voisi näkyä heti samana päivänä :D Puntarille mentäessä näen että kiloja on tippunut mutta peiliin katsoessa en huomaa että mistä kohin.

On myös haastavaa löytää aikaa liikunnalle, käyn vaunuilemassa lasten kanssa ja siinä kyllä tulee kuuma kun työntelee noita tuplissa. Iltaisin käyn yleensä yksin tai ystävän kanssa lenkillä ja sen jälkeen teen lihastreenin kotona. Kuulostaa ehkä pinnalliselta että valitan raskauden muuttamasta vartalosta koska moni maksaisi mitä vain että pystyisivät edes tulemaan raskaaksi, olisi silti ihanaa olla taas itsevarma ja pystyä sanomaan itseään kauniiksi. Onneksi olen edes saanut maailman parhaimmat lahjat siitä vaikka vartaloni onkin muuttanut muotoaan, kaipaisin vain lisää itse varmuutta ja pienen potkun terveellisempään ruokavalioon. Rakastan tehdä hyvää ruokaa, ehkäpä sitä voisi tehdäkkin lisäten enemmän vielä kasviksia ja jättäen turhia hiilareita pois. Tämä on kyllä todellinen haaste tälle vuodelle. Toivon että loppu vuodesta voisin jo olla itsevarmiiimpi ja ulkoisesti kauniimpi ihminen.

Tässä vatsani kuopusta odottaessa viikkoja 35+4, eli jokseenkin oli suurehko olo 

Yö heräämisiä

Viime yönä taas heräiltiin Samun kanssa parin tunnin välein, aamulla noustiin sängystä ylös 7.20, hamppaita purren sain itseni ylös. Vanhan tapani mukaan menin keittämään ensimmäiseksi kahvia vaipan vaihdon jälkeen kunnes sitten huomasin että piruvie jääkaapissa ei ole maitoa. Ajatus heti aamulla kauppaan kävelystä ei houkuttanut kun tietää mikä kerrospukeutuminen siinä on lasten kanssa edessä. Päätin sitten selvitä aamun ilman kahvia joten toisin sanoen oma aamu oli tässä vaiheessa pilalla. Odoteltiin että samu nukkui päivä unet ja lähdettiin lasten kanssa tallustelemaan pihalle ja kipastiin samalla prismassa maito ostoksilla. Oli aivan ihana ilma ulkoilla kun pakkasta oli vaan hieman yli 12 astetta ja lunta pikkusen tiputteli.

Kotiin päästiin niin keittelin sumpit itselleni, sara huusi kun syötävä, samu ritisi kun oli omien päiväunien aika. Itsellä oli niin kauhea päänsärky että oksetti ja silmissä vilisi valopilkkuja. Huh lapset nukahti päivä unille ja lääkkeiden voimilla sain selätettyä migreenin. Paras ystäväni kävi kahvilla ja parantamassa maailmaa minun kanssa.

Ärsyttää kun päässä vilisee ideoita kodin sisustuksesta, uus puhelin ois tarpeeseen, pitäis saada uusia huonekaluja, tytöllä ei ole paljoa vaatteita, autokoulun 2 vaihe on maksun alla joten ehkäpä mä en saa kaikka tässä heti nyt! Pakkaan vaan olemaan sellainen ihminen joka tahtoo kaiken aina heti, en siis malta odottaa.

Hihkuin liian aikaisin että samu lähti konttaamaan, siis kyllähän se konttaa päivittäin mutta vain silloin kun herra itse haluaa. Mutta jokainen tyylillään, kovin on ruennut välillä menemään tuon taapero kärryn kanssa eteenpäin. Apua vähän yli 2kk ja mun pikkuinen on jo 1.v. tosin toivon että pikku hiljaa yöt alkaisivat helpottaa ja ajattelinkin kysyä nyt neuvolassa kunnan unikoulusta, olen valmis yrittämään sitä, ei siinä ainakaan mitään häviä, vaikkakin tuntuu pelottavalta ajatukselta viedä lapsi vieraiden ihmisten valvottavaksi aina illalla, tai entäpä jos lapsi nukkuu sielä mutta ei nukukkaan kotona?

Nyt mä painun laittamaan muruille tortilloja ja painun lenkille, lomps! :)

Tavotteita

Arki alkoi taas ja pakkasmittari näyttää -20. Ilmeisesti ei tarvitse paljon lasten kanssa ulkoilla kun noin kova pakkanen ja sara juuri ollut viikonlopun korkeessa kuumeessa. Sidekalvon tulehdus silmässä alkaa hellittää mutta nyt jännityksellä odotan ettei samu saisi sitä bakteeria koska niissä on sama aiheuttaja kun korvatulehduksessa, sitä en tiedä miten helposti se tarttuu.

Joulun aika oli ja meni, tuli löysäiltyä painonpudotuksen suhteen, nyt olisi taas tiukemmin palattava liikunnan ja syömisten rytmiin, parhaiten onnistun kun merkitsen kaiken minun omaan vihkoseen joka on juuri tätä hommaa varten. Tulee mietittyä mitä suuhun laittaa kun sen merkitsee paperille. Jonkun verranhan ehdin jo aiemmin pudottaa painoa mutta haluaisin vielä sellasen 10kg pois, ens alkuun se lähti niin nopeesti useampi kilo kerrallaan, mutta nyt pitää oikeesti jotain tehdäkkin jos meinas että paino tippuu. Salikortti on hommattava kanssa ja käytävä uimassa koska kovat pakkaset rajottaa tuota liikkumista, en tiedä onko minulla enää varsinaisesti rasitus astmaa niinkun teininä vielä oli mutta monesti tuntuu että kun hengästyy liikaa kovalla pakkasella alkaa ahdistaa.

Tämän vuoden tavoitteeksi annan itselleni sen että saan itseni siihen kuntoon että voin hymyillä kun katson peilistä. Haluan uusia kotia, lähinnä tekstiilejä ja kyllä huonekalujakin, isompi pesukone olisi luxusta kun 5kg kone on liian pien meille. Haen kouluun, laitan tytön leikkikouluun. Uusia haasteita siis edessä :)

Samuhan lähti ryömimään vähän jälkeen täytettyään 4kk, 6kk vanhana hän oppi konttaamaan sillon kun halusi, konttasi siis silloin tällöin, nyt kuitenkin näyttää siltä että kontauksesta on tullut pää liikkumismuoto. Ja tukea vastenhan meillä kävellään ja viimepäivät poika on ruennut harjoittelemaan ilman tukea seisomista, saattais hyvinkin olla että lähtis kävelemään suht vuosikkaan tienoilla :)

Sairastellen pakkasella

Viikko on taas ollut raskas. Olin yksin lasten kanssa ja tietysti sinä yönä poika valvotti ja huusi klo 3.00 asti yöllä pitäen myös isosiskonsa hereillä ja siskonsa sit nukahti pikkusen ennen klo 4 aamulla. Kello oli soimassa 7.30 jotta ehitään pojan korvakontrolliin ajoissa, kyllä oli omakin olo sen mukainen ettei ois paljoa tehnyt mieli auton rattiin hypätä. Samulla oli edelleen nestettä korvissa, kuukauden päästä vielä yksi kontrolli jolloin saadaan lähete korvalääkärille liimakorvien takia. Yöt sujuu miten sujuu, uni velkaa vaan kertyy. 

Tänään oli tarkoitus olla minulla 8h omaa vapaa-aikaa jotta olisin saanut tehdä omia juttuja tai vaikkapa nukkua mutta tyttärelle nousi viime yönä korkea kuume ja äskenkin oli yli 38 astetta. Ollaan nyt oltu tytön kanssa päivä kahdestaan nyt odottelen millon pääsisin itse lähtemään koiran kanssa lenkille kun ei voi kuumeista lastakaan mukaan ottaa. Inhoan eniten sitä kun lapset sairastaa on itselläkin paha olla kun kattoo vieressä pienen kärsimystä. Onneksi vielä ainakin olen itse pysynyt terveenä. 

Tajusin taas kun olin suunnitellut kaikki asiat valmiiksi että saisin omaa vapaa-aikaa, mentäis lasten kanssa pulkkamäkeen ynm.. kivaa niin kaikki menee mönkään. Vaikkei minua nyt niin kamalasti harmita etten päässyt tekemään omia juttujani vaan olishan se tehnyt ihan hyvää olla muutama tunti vaan minä enkä pelkästään äiti. Saralla on muutenkin ollut jo jonkin aikaa kamalan leimaantunut vaihe minuun ja isi ei tunnu kelpaavan vaipan vaihtoihin tai muihin hommiiin. 

Keksin vihdoin ja viimein aiheen tatuoinnilleni johon tulee lasten nimet, nyt voin rueta toteuttamaan pitkä aikaista "unelmaani"  :) JEE

Tulevaisuuden suunnitelmia ja arjen kuulumiset

En olekkaan jaksanut kirjoittaa sitten taas kesäkuun. Suoraan sanoen vasta tänäpäivänä alkaa olla aikaa istua välillä edes tietokoneella. Vauva arki on ollut toisen lapsen kohdalla paljon hektisempää koska ei olekkaan ollut ihan helppo vauva. Yöt valvotaan edelleenkin vaikka poika tuli maanantaina 9kk. Välillä on niin väsynyt että tuntuu siltä että hyvä jos tästä päivästä vaan selvitään hengissä. Toisaalta eipähän ole iskenyt ainakaan vauva kuumetta enää. Ajatus perheenlisästä tuntuu kovin kaukaiselta. Tosin hauva kuumetta minulla on ollut jo pidemmän aikaan, mutta ehkä vielä ei ole ajankohtaista siihenkään hankintaan.

Sarahan on jo siis 2v5kk ja Samu tosiaan täytti tällä viikolla 9kk. Nopea poika ollut kehityksessä ja hampaatkin tuli jo 3kk iässä suuhun tai siis ensimmäiset. Ryömimään lähti 4kk nyt kävelee tuka vasten ja koko aikaa vaan rohkaistuu lisää joten veikkaisin että lähtisi samoja aikoja kävelemään kuin siskonsakin. Parisuhdetta tämä vauva-aika on verottanut enemmän kuin vähän, ei vaan jaksa panostaa siihen kun on kuoleman väsynyt, toinen joutuu nukkumaan sohvalle kun lapset valtaa sängyn, ja siis yleensähän se minä olen joka niiden lasten kanssa yötkin kukkuu :)

Suurena ajatuksena olisi että hakisin kouluun jo tänä vuonna mutta aloittamis ajankohta kuitenkin sijoittuisi ensivuoteen kun samu täyttää 2 vuotta. Vielä ei ole toivoakaan öiden puolesta ainakaan lähteä mihinkään, millä sitä kukaan opiskelee väsyneenä kun pää on umpilahoa puuta :D Ja samulla on ollut korvatulehdus kierteet joten meillä luultavasti on vielä putkitukset edessä.. Olis kiva jos koulupaikka olis valmiina jo niin ei tarviis stressata että mitä sit tekee jos ei pääsekkään kouluun, ja ei ole kuin yksi ala jolle haluan suuntautua. Suurin haaveeni tällä hetkellä olisi että minusta tulisi isona terkkari äitiys-ja lastenneuvolaan tai ehkäpä jopa kätilö. Mutta nyt minulla on suunnitelmat valmiina eikä tarvitse enää pohtia mitä mä oikeasti haluan tehdä koska jokunen vuosi sitten mulla ei ollu vielä mitään käsitystä mitä haluan työkseni tehdä.

Viime vuosi oli uuvuttava mutta mihinkään en sitä vaihtaisi, olen kasvanut ihmisenä taas lisää. Ja osaan nauttia eritavalla vauva-arjesta kun tiedän etten ole niitä heti lisää tekemässä. Kyllä välillä hermot on kireällä kun väsymys painaa päälle, uhmaikäinen koettelee rajojaan ja on oikein rämäpää nimittäin päivässä kolisee ainakin kymmenen kertaa kun neiti tekee omia taika temppujaan.