keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Tulevaisuuden suunnitelmia ja arjen kuulumiset

En olekkaan jaksanut kirjoittaa sitten taas kesäkuun. Suoraan sanoen vasta tänäpäivänä alkaa olla aikaa istua välillä edes tietokoneella. Vauva arki on ollut toisen lapsen kohdalla paljon hektisempää koska ei olekkaan ollut ihan helppo vauva. Yöt valvotaan edelleenkin vaikka poika tuli maanantaina 9kk. Välillä on niin väsynyt että tuntuu siltä että hyvä jos tästä päivästä vaan selvitään hengissä. Toisaalta eipähän ole iskenyt ainakaan vauva kuumetta enää. Ajatus perheenlisästä tuntuu kovin kaukaiselta. Tosin hauva kuumetta minulla on ollut jo pidemmän aikaan, mutta ehkä vielä ei ole ajankohtaista siihenkään hankintaan.

Sarahan on jo siis 2v5kk ja Samu tosiaan täytti tällä viikolla 9kk. Nopea poika ollut kehityksessä ja hampaatkin tuli jo 3kk iässä suuhun tai siis ensimmäiset. Ryömimään lähti 4kk nyt kävelee tuka vasten ja koko aikaa vaan rohkaistuu lisää joten veikkaisin että lähtisi samoja aikoja kävelemään kuin siskonsakin. Parisuhdetta tämä vauva-aika on verottanut enemmän kuin vähän, ei vaan jaksa panostaa siihen kun on kuoleman väsynyt, toinen joutuu nukkumaan sohvalle kun lapset valtaa sängyn, ja siis yleensähän se minä olen joka niiden lasten kanssa yötkin kukkuu :)

Suurena ajatuksena olisi että hakisin kouluun jo tänä vuonna mutta aloittamis ajankohta kuitenkin sijoittuisi ensivuoteen kun samu täyttää 2 vuotta. Vielä ei ole toivoakaan öiden puolesta ainakaan lähteä mihinkään, millä sitä kukaan opiskelee väsyneenä kun pää on umpilahoa puuta :D Ja samulla on ollut korvatulehdus kierteet joten meillä luultavasti on vielä putkitukset edessä.. Olis kiva jos koulupaikka olis valmiina jo niin ei tarviis stressata että mitä sit tekee jos ei pääsekkään kouluun, ja ei ole kuin yksi ala jolle haluan suuntautua. Suurin haaveeni tällä hetkellä olisi että minusta tulisi isona terkkari äitiys-ja lastenneuvolaan tai ehkäpä jopa kätilö. Mutta nyt minulla on suunnitelmat valmiina eikä tarvitse enää pohtia mitä mä oikeasti haluan tehdä koska jokunen vuosi sitten mulla ei ollu vielä mitään käsitystä mitä haluan työkseni tehdä.

Viime vuosi oli uuvuttava mutta mihinkään en sitä vaihtaisi, olen kasvanut ihmisenä taas lisää. Ja osaan nauttia eritavalla vauva-arjesta kun tiedän etten ole niitä heti lisää tekemässä. Kyllä välillä hermot on kireällä kun väsymys painaa päälle, uhmaikäinen koettelee rajojaan ja on oikein rämäpää nimittäin päivässä kolisee ainakin kymmenen kertaa kun neiti tekee omia taika temppujaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti