Mukkelis makkelis

Meidän tyttö on nyt noin 6 ja puoli kuukautta vanha. Konttaa, ryömii ja nousee tukea vasten polvilleen. Ikävä kyllä jotenkin tietyllä tavalla en pidä tästä kehitys vaiheesta. Muksahdellaan jatkuvasti selälleen ja pää kolisee milloin mihinkin yritän vielä itse aina heitellä vähän tytön päiväuni peittoa hänen taakseen jos lasku olisi edes hieman pehmeämpi. Jatkuvasti saa olla puhaltamassa, suukottamassa ja halimassa pipit tiehensä ja taas sama meno jatkuu. 

Miten huoletonta olikaan vielä silloin kun kannoin tuota pientä ihmettä mahassani, ainut pelon aihe oli kevään liukkaat kelit kun yritti välttää kaatumista jotta masu-asukki pysyisi turvassa. Tai miten huoletonta oli vielä kun tyttö vain nukkui, söi ja kakkasi. Päivät vain kului sohvalla imettäessä ja ihmetellessä tuota kaunista pientä ihmistä. Toisaalta nautin siitä että lapsesta on jo seuraa ja sitä on välillä niin ihana seurata ja miettiä mitä tuon pienen ihmisen päässä liikkuukaan. Kuinka lapsi pelastaa huonon päivän vai hymyllään ja jokeltelullaan, miten iloinen se on kun tulen kotiin vaikka vain kauppa reissulta. 

On ihanaa seurata lapsen kehitystä ja se on niin uskomatonta mitä tahtia noin pieni ihminen oppii uusia asioita, mutta onko kaikki tapahduttava niin kamalalla ryminällä. Tiedän etten voi suojata joka ikiseltä iskulta ja kaatumiselta. Kamala pelko koko aikaa jos se kaatuukin pahasti tai loukkaa vaikka kätensä. HUOH. Tänään onkin yksi turvallisuuden takia tehtävä asia, on taas aika laskea pinna sängyn pohjaa jottei tuo neitokainen ainakaan sieltä tule mukkelis makkelis alas. Kai tähänkin joskus tottuu onhan edessä vielä tulevaisuudessa, asfaltti ihottumat, pyörällä kaatumiset ynm. :) Silti joka ikinen kerta kun neiti onnistuu jotenkin tömähtämään lattialle selälleen, äidin sydän pomppaa kurkkuun. 

ajankulua

Juupa eli kerron nyt vaikka neuvola kuulumisia aikani kuluksi kun tyttö on päikkäreillä ja olen "yksin" kotona.
Tytön 6 kk mitat oli 7370g(7150g) 66cm (63,5) ja pipo oli 43,6 (42,4). Meidän neitokainen oli ihanan reipas neuvolassa, kyllä oli äiti ylpeä tyttärestään. Sara siis lähti jo konttaamaan, neuvolan tätikin kyseli että mihin ihmeeseen neidillä on kiire ja oma äitinikin sanoi ettei yksikään meidän lapsista ole kontannut vielä puolen vuoden iässä. Tänä aamuna noustiin polvilleen olohuoneen pöydästä tukea ottaen ja eikös koha menty mukkelis makkelis selälleen lattialle. Kyllä minua aina jännittää että millonhan seuraavan kerran kolisee.

Vanhempani kävivät pari tuntia sitten kylässä, oli kyllä ihanaa vaihtelua. Sara sai taas 2 aivan ihanaa yöpukua jotka meillä on oikeesti ihan lopussa ja söpön ihaa pehmon :) Äiti rakas oli vielä niin ihana että antoi minulle mahdollisuuden hakea saralle aivan IHANA kevät puku :) <3

Ihanaa kun kevät on tuloillaan, mielikin pysyy paljon pirteämpänä kun aurinko paistaa ja mikä ihanaa ei ole koko aikaa väsynyt olo! silti tämä kevät tuo minulle ihan kauheen hingun saada vauva, minä niin tahdon. Sain mieheltäni eilen yllätyksenä ihanat korvakorut. Vaikka saan kyllä muutenkin ihania huomion osoituksia välillä kun tulee aamiainen sänkyyn, hän tekee ruuan tai jotain muuta, naistenpäivähän on jokapäivä ;) No ei, kyllä minäkin miestäni huomioin yhtä lailla.

Tästä tulikin mieleen että kyllä ärsyttää nuo yölliset kaaharit ja mopopojat kuuluu sellaset S****** pärinät aina että varmasti lapsi herää ja sarakaan ei ole mikään herkkä uninen, etten vaan vielä joku yö mene odottelemaan kananmunien kanssa tienvarteen ;)

Mutta nyt toivotan kaikille oikein hyvää ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua!