taloyhtiön ongelmia

Nyt on ollu vähän hiljasta taas, jotenkin koko aikaa väsyny ja aikaan saamaton olo ja pikku neiti kyllä aina keksii äidille toimintaa päivään, mutta nyt ollaan ainakin melkein joka päivä vaunuiltu pari tuntia ja se piristää kummasti. 

Jotenkin päätä vaivaa tuo nega testi ja silti kuukautiset ei oo alkanu, missä ne on? Kuvittelen varmaan kaikki asiat, on ollu kyllä menkkamaisia jomotuksia ja rinnat aristaa, mutta ei niitä kuukautisia näy. 

Sara ei oo oppinu nyt muutamaan päivään mitään, mutta muksahtelut on onneksi vähentyny jo aika paljon, eli pikku hiljaa alkaa tasapaino kehittyä. Tänään oltiin saran ja mun parhaan ystävän kanssa lenkkeilemässä tuolla ihanan aurinkoisessa ilmassa huomenna olisikin tarkoitus mennä ihan yksin kyseisen ystäväni luo kahvittelemaan :) Tänään onkin ruokana lemppariani eli kanaa, NAM! 

Taloyhtiöstä onkin taas valittamista! meillähän on täällä taas ollu vähän väliä lämmin vesi loppu ja kylmä sisällä koska öljy-yhtiö ei tuo taloon öljyä koska toinen talon omistajista on niin paljon velkaa tälle öljy-yhtiölle. Nyt tää toinen osa puoli sitten kantaa aina jollain prkleen kanisterilla öljyä tonne alas, ja eihän sellanen kovin kauaa kestä, saas taas nähdä joutuuko sitä peseytymään kylmässä vedessä tänään saunassa. Mä niin odotan että tuo autokoulu loppuu että päästään muuttaa tästä pois, vaikka tykkään asua tässä mutta kun tän talon asiat ei pelaa! Suoraan sanoen saan aina päänsäryn näitten asioiden takia kun pitää olla puhelin kädessä ja valittaa, oon miettiny että taidan rueta tinkaamaan tossa vuokran maksussa! No mutta meneehän tää kevät tottakai talon omistajien kanssa tapellessakin!

Mutta oikeen aurinkoista ja mukavaa lauantai päivää kaikille! <3

Siivousta ja vauvakuumeilua

Meillä on tänään oikeen suursiivous päivä, aattelin hetken lepuuttaa jalkoja ja selkä parkaani tuolta edes takas ravaamiselta. Niin ja meille tuli meidän muihin olo-huoneen kalusteisiin sopiva musta lasivitriinikaappi, jei!

Kuukautiset on  myöhässä, tiedän luultavasti vaan on kierto menny sekasin, ajattelin nyt kuitenkin vielä viikon verran odottaa ja katsoa näkyykö niitä, sitten testailla ja itkeä pillittää taas negatiivistä vastausta. On naisen elimistö ihmeellinen heti kun ajattelee olevansa raskaana saa kaikki raskauden oireetkin itselleen :D 

Sara täytti eilen 7 kuukautta ja olimmekin päivän vanhempieni luona ja käytiin moikkaamassa minun mummia ja ukkia, meidän käynti aina kummasti piristää mieltä. Sara on oppinu nyt parin päivän sisällä kävelemään tukea vasten se aina kiertää olo-huoneen pöytää ympyrää kävellen :D  Välillä tuntuu että se sanoo ihan selvästi äiti, mutta en tiedä onko nuo vielä niitä vahinko sanoja, kovasti se silti omaa mieltä lämmittää :) 

Menenkin tällä viikolla pitkästä aikaa vahtimaan omaa kummi-tyttöä, ihanaa pitkästä aikaa päästä touhuilemaan senkin pikku rämäpään kanssa :) 

Tää viikko on vaan yhtä hulinaa huomenna menen lääkäriin ja illalla autokoulun viimeisille teoria tunneille. Torstaina onkin ohjelmassa ajo-tunnit ja meen vahtimaan sitä kummi-tyttöä, eli jospa vain viikonlopun ottais ihan rennosti ja täytyy pitää peukkuja josko sattuis olemaan hyvät kelit, että voidaan mennä ulkoilemaan koko perheen voimin. Ens viikolla onkin jo pääsiäinen ja tätini tulee perheensä kanssa toiselta puolelta suomea tänne :) Ohjelmisto siis kuulostaa jo ihan mukavalta! Mutta nyt on liuettava takasin hommiin.. 

Viikonlopun äksyilyä

Ja taas on viikonloppu, en käsitä miten tää aika aina hujahtaa niin kauheen nopeesti. Eilen mulla oli kauhee äkämökö-päivä mutta onneks se sit meni ohi. Pääsin ystävän luokse kahvittelemaankin taas muutamaks tunniks ja se kyllä aina piristää mieltä. Illalla oltiin vaan ajelemassa simon kaa kaksistaan ja mun sisko oli sen  aikaa saran kanssa. En ymmärrä ees miten oon koko aikaa niin kauheen väsyny kun eilenkin menin  nukkumaan jo en klo 23 yleensä valvon 1-2 asti ja sit herään aamu 7 silmät ristissä kun neiti kurkkii pinna sängyn välistä huutaen: "ätii, ätii, äitää!" 

TAAS sataa räntää taivaalta-.- aion kyllä silti mennä täään vaunuilemaan, haluan oikeesti pitää kilot kurissa ja saada niitä karisemaankin, siihen kun ei paljoa auta tää tietokoneen näytön tuijottaminen  Eilen kävin ostamassa saralle lastentarvikeliikkeestä ihka omat aurinkolasit, neiti näytti ihan kovikselta ne päässä mutta eipähän ritissy enää sitä että aurinko paistaa silmiin :) (myöhemmin kuvaa lasit päässä) 

Ei olla kyllä keksitty vielä mitään tän päivän ohjelmaks, paitsi että kokataan pitkästä aikaa tortilloja, mmm. Eilen oli kyllä niin hauskaa taas kun katottiin voice of finlandia ja siinä sit sanottiin jotain että "seuraava live esiintyjä on Anna Eriksson" no simo sitten tähän tokas että "toihan näyttää ihan Anna Erikssonilta" mua rupes naurattamaan ihan kauheesti ja totesinkin siihen vaan "sehän saatana onkin se". Noh nää on näitä pieniä arjen väläytyksiä jotka pelastaa päivän :)  Oikein hyvää lauantai päivää kaikille! ^^

pika postaus

Onkin ehkä pikaisesti tässä aikaa kirjoitella kuulumisia, kun tyttö on päikkäreillä ^^ Tää viikko on ollu vaan yhtä hulinaa, niin etten ole edes ystäviä ehtinyt näkemään. Maanantai ja tiistai meni autokoulu hommissa, keskiviikkona olinkin vanhempieni luona ja kävin intialaisessa päähieronnassa. Ensin ajattelin kun se alotti hieromisen että mitä ihmeen hiplaamista tää on olevinaan, mutta loppujen lopuks kun sain vähän rentouduttua niin se oli aivan ihanan tuntusta. Mun päänsärky hävis hieronnan aikana, mua alko väsyttämään ihan kamalasti, silti mua välillä huvitti se ihmeen käärmeenkesytys musiikki taustalla. Aion kyllä mennä toistekkin^^ 

Eilen oltiin ihan kotosalla ja käytiin saran kanssa ikkuna ostoksilla ja vaunuiltiin pari tuntia, ihan kiva keli oli vaikka ensin tihutti vähän vettä, mutta sara tykkäs istua kun laitettiin vaunut ratas asentoon, voi että sitä hymyn määrää kun näki kaikkea uutta ja kivaa. Tän päivän ohjelmasta ei ole kyllä vielä minkään laista käsitystä, paitsi että lähetään vaunuilemaan. Tosin yhdellä kaverilla olis keikka illalla, saas nähdä jos vaikka sitä menis kattomaan tai sit oon niin väsyny jo etten jaksa persettä nostaa :D 

                                                       herran jumala tästäkin on jo 2 kuukautta aikaa, sara nimittäin täyttää mmaanantaina jo 7kk:tta <3 

 
                                                 Joskus leikkiminenkin käy voimille (puhelimella otettu joten tosi huono laatu)

                                         Musta on kivaa posettaa kameralle!

                                                                     Tämä oli joskus se meidän eka pulkkailu kerta        

Luokittelua -.-"

Ai että minua on ruennu ärsyttämään paljon niin sanotusti tällänen äiten luokittelu ja arvostelu. Aina saat lukea jostain miten huono äiti on jos vaikka syöttää lapselle kaupan purkki ruokaa, miten huonoa se tekee jos alottaa soseet ennen 4kk:den ikää, jos laittaa lapsen tarhaan hoitoon. Entäs sitten jos vanhemmat joskus viettää vapaa illan. Miten kamalaa onkaan jos äiti ei imetäkkään lastaan. Miks kaikki pitää luetella eri luokkiin??!

Minusta jokainen äiti on erinlainen ja varmasti paras äiti lapselleen, tottakai on poikkeus tapauksiakin olemassa. Minä en koe itseäni huonoksi äidiksi vaikka syötän saralle valmis ruokia ja nyt olen vasta aikeissa rueta itse tekemään soseet, en ole huomannut lapseni kärsivän sen takia että soseet aloitettiin neuvolan kehoituksesta huolimatta kuukausi aikaisemmin. Ei, emme käytä kesto vaippoja vaan kerttiksiä koska minulla ei kiinnostus, into ja aika riitä siihen hommaan. Imetin vain puolitoista kuukautta(tosin sen takia että maidontulo lakkasi, tulehduksen johdosta). Itse en ole laittamassa lasta pitkään aikaan hoitoon vaan hoidan itse, koska niin haluan. Kyllä, joskus me käymme isän kanssa vapaalla mutta lapsella on silloin luotettava ja osaava hoitaja.Näin meillä tehdään ja se sopii meille. Jossain kestoillaan, jossain perheissä lapsi menee hoitoon aikaisin, jossain ei käydä kuin kerran 3 vuoteen viihteellä. Minä en silti ajattele että he olisivat sen parempia tai huonompia vanhempia kuin mekään olemme. Ja ainakin omasta mielestäni näen meidän tytöstä että hän on onnellinen.

Ärsyttää kun tänä päivänä joka ikinen asia luokitellaan. On huonot äidit- hyvät äidit, on lihavat-laihat ynm.. Minusta se on väärin ja kovasti ainakin pyrin etten itse tuohon syyllisty. Monella ystävälläni/kaverilla on lapsi/lapsia, jokaisella on eri tavat kotona ja eri kasvatus metodit, silti tiedät että he kaikki ovat hyviä vanhempia. 

                                         

muutosta

Olen jo pitkään miettinyt sitä onko minusta tullut liian vakava, joskus jää jälkeenpäin sellainen olo etten osaa enää nauraa ja heittäytyä mukaan niinkuin minä ennen tein. Onnekseni kuitenkin eilen tajusin että osaan vielä edelleen nauraa ja heittää läppää, vaikkei aina siltä tunnukkaan. Huomaan itsestäni paljon uusia asioita, miten ajatusmaailmani onkaan muuttunut vuodessa ihan toiseen suuntaan, uskallan jo paljon vapaammin ilmaista oman mielipiteeni ihan kasvotusten. En silti halua että minusta tulee liian vakava, joskus tuntuu että mietin joka ikistä asiaa ihan liikaa, asiat voisi joskus antaa vaan mennä omalla painollaan eikä järjestää aina niin kauheeta stressiä.

Jälkeen päin olen huomannut miten paljon vanhoja kaveri suhteita on jäänyt taakse, koska olemme ihan eri aalto pituudella, jos joku vanha tuttu kävelee kadulla vastaan ja jää juttelemaan saattaakin tulla sellainen olo että mitä ihmettä minä sille puhun. Tiedän monia kavereita esim netissä haitta varmasti hössötykseni siitä mitä lapsi on oppinut tai mitä olen lapsen kanssa tehnyt, mutta minun puolesta ei kenenkään tarvitse niitä lukea jos ärsyttää, se on kuitenkin itsestään selvyys että lapsi on aika suuri osa sisältöä arjessani.

En vielä puolitoista vuotta sitten osannut kyllä kuvitella olevani äiti, olisin vain kotona, juhliminen on vähentynyt niiiiiiiin paljon, ja olen ihan eri ihminen. Kyllä minussa toki jotain samaa on vielä kuin entisessä sinissäkin, mutta jos luen vanhoja juttujani vaikka vuodelta 2010, en enää löydä niistä itseäni. Ja sen voin sanoa että muutos on tapahtunut ainoastaan vain hyvään suuntaan :)

lisäämpä vielä lopuksi kuvan jossa sara on lähdössä mieheni vanhempien luokse isänsä kanssa :) 

                                                                                Ja näin meillä seisotaan tukea vasten :) 

 

Mukkelis makkelis

Meidän tyttö on nyt noin 6 ja puoli kuukautta vanha. Konttaa, ryömii ja nousee tukea vasten polvilleen. Ikävä kyllä jotenkin tietyllä tavalla en pidä tästä kehitys vaiheesta. Muksahdellaan jatkuvasti selälleen ja pää kolisee milloin mihinkin yritän vielä itse aina heitellä vähän tytön päiväuni peittoa hänen taakseen jos lasku olisi edes hieman pehmeämpi. Jatkuvasti saa olla puhaltamassa, suukottamassa ja halimassa pipit tiehensä ja taas sama meno jatkuu. 

Miten huoletonta olikaan vielä silloin kun kannoin tuota pientä ihmettä mahassani, ainut pelon aihe oli kevään liukkaat kelit kun yritti välttää kaatumista jotta masu-asukki pysyisi turvassa. Tai miten huoletonta oli vielä kun tyttö vain nukkui, söi ja kakkasi. Päivät vain kului sohvalla imettäessä ja ihmetellessä tuota kaunista pientä ihmistä. Toisaalta nautin siitä että lapsesta on jo seuraa ja sitä on välillä niin ihana seurata ja miettiä mitä tuon pienen ihmisen päässä liikkuukaan. Kuinka lapsi pelastaa huonon päivän vai hymyllään ja jokeltelullaan, miten iloinen se on kun tulen kotiin vaikka vain kauppa reissulta. 

On ihanaa seurata lapsen kehitystä ja se on niin uskomatonta mitä tahtia noin pieni ihminen oppii uusia asioita, mutta onko kaikki tapahduttava niin kamalalla ryminällä. Tiedän etten voi suojata joka ikiseltä iskulta ja kaatumiselta. Kamala pelko koko aikaa jos se kaatuukin pahasti tai loukkaa vaikka kätensä. HUOH. Tänään onkin yksi turvallisuuden takia tehtävä asia, on taas aika laskea pinna sängyn pohjaa jottei tuo neitokainen ainakaan sieltä tule mukkelis makkelis alas. Kai tähänkin joskus tottuu onhan edessä vielä tulevaisuudessa, asfaltti ihottumat, pyörällä kaatumiset ynm. :) Silti joka ikinen kerta kun neiti onnistuu jotenkin tömähtämään lattialle selälleen, äidin sydän pomppaa kurkkuun. 

Auringon paistetta ja vauhdin hurmaa

Mikä kaunis auringon paiste pihalla onkaan mutta kun ulko-oven avaa niin hyvä ettei persiilleen lennä, kun tuulee niin kovasti. Aamu meillä on alkanut varsin vauhdikkaasti, saran on pakko yrittää kiivetä joka ikistä asiaa vasten seisomaan ja voi miten kovasti tuo tietokone kiinnostaisikaan jonka äärellä äiti ja isikin tykkää viettää aikaansa. Saraa kun kieltää siitä ettei tietokoneeseen saa koskea, ensin tulee tuima katse äitiä kohti ja jatketaan taas koneen räpeltämistä, vielä kun sanoin ei alkaa kuulua tytönkin suusta: eih, eih eij.. Aivan kun tuo pieni tyllerö yrittäisikin komentaa minua ;) Mistä tuo tyttö voi olla perinyt tuon luonteen, enemmin sara vaikuttaa poika lapselta kun ei koskaan arastele mitään asiaa ja vaikka vähän mennään mukkelis makkelis niin eikun uudestaan yrittämään. Toisaalta kai se on hyväkin ettei ole arka lapsi niin ei jää kamalaa pelkoa johonkin asiaan vaan tekee sen nopeammin uudestaan mutta tuntuu välillä että ei nyt välttämättä tarviis olla niin kova vauhti kehittymisessäkään, nyt mennään nimittäin kovalla vauhdilla etiä päin!

Eilen illlalla tulin siihen tulokseen että minulta pitäisi kieltää elokuvien katselu. Jään miettimään ihan liikaa elokuvien tapahtumia nukkumaan mennessä. Eilen katottiin neloselta joku elokuva jossa lopussa tuli maailmanloppu ja kaikki vaan räjähti. Noh minä jäin taas miettimään että en voi koskan tietää vaikka niin kävisi. Teki mieli nostaa tyttö pinniksestä omaan viereen nukkumaan, minun ja mieheni kanssa kun ajattelin että jos vaikka jotain kävisikin läheiseni olisi lähellä ja olisin viime hetken viettänyt oikealla tavalla. Ei, tuntuu että minulla on ihan liian vilkas mielikuvitus, mutta voiko siitä päästä eroon? Toisaalta joskus asiassa on hyvät puolensakin. Ainakin tiedän sen kun ajattelin eilen niin paljon tuota asiaa, että todella pyrin siihen etten ole kenenkään kanssa riidoissa ja ettei koskaan viimeinen sana jonka olen sanonut jää ikäväksi sanaksi. olisi kamalaa jos tapahtuisi jotain ja toiselle sanomat viimeiset sanat olisikin pahoja, se kalvaisi varmasti mieltä lopun ikää. 

Voi kun joskus lakkaisin miettimästä kaikkea aivan liikaa niin ehkä minun kamalat unetkin saisi aivan uuden ulkomuodon :D  vaikka samahan se on katson joka ikinen aamu Vauvan tarina nimisen ohjelman mutta varmastikkaan kertaakaan en ole onnistunut ohjelmaa niin katsomaan etten olisi kyyneltäkään tirauttanut. On se uusi elämän alku vaan aina yhtä kaunis asia :) Minkäs teet omalle luonteellesi.

ajankulua

Juupa eli kerron nyt vaikka neuvola kuulumisia aikani kuluksi kun tyttö on päikkäreillä ja olen "yksin" kotona.
Tytön 6 kk mitat oli 7370g(7150g) 66cm (63,5) ja pipo oli 43,6 (42,4). Meidän neitokainen oli ihanan reipas neuvolassa, kyllä oli äiti ylpeä tyttärestään. Sara siis lähti jo konttaamaan, neuvolan tätikin kyseli että mihin ihmeeseen neidillä on kiire ja oma äitinikin sanoi ettei yksikään meidän lapsista ole kontannut vielä puolen vuoden iässä. Tänä aamuna noustiin polvilleen olohuoneen pöydästä tukea ottaen ja eikös koha menty mukkelis makkelis selälleen lattialle. Kyllä minua aina jännittää että millonhan seuraavan kerran kolisee.

Vanhempani kävivät pari tuntia sitten kylässä, oli kyllä ihanaa vaihtelua. Sara sai taas 2 aivan ihanaa yöpukua jotka meillä on oikeesti ihan lopussa ja söpön ihaa pehmon :) Äiti rakas oli vielä niin ihana että antoi minulle mahdollisuuden hakea saralle aivan IHANA kevät puku :) <3

Ihanaa kun kevät on tuloillaan, mielikin pysyy paljon pirteämpänä kun aurinko paistaa ja mikä ihanaa ei ole koko aikaa väsynyt olo! silti tämä kevät tuo minulle ihan kauheen hingun saada vauva, minä niin tahdon. Sain mieheltäni eilen yllätyksenä ihanat korvakorut. Vaikka saan kyllä muutenkin ihania huomion osoituksia välillä kun tulee aamiainen sänkyyn, hän tekee ruuan tai jotain muuta, naistenpäivähän on jokapäivä ;) No ei, kyllä minäkin miestäni huomioin yhtä lailla.

Tästä tulikin mieleen että kyllä ärsyttää nuo yölliset kaaharit ja mopopojat kuuluu sellaset S****** pärinät aina että varmasti lapsi herää ja sarakaan ei ole mikään herkkä uninen, etten vaan vielä joku yö mene odottelemaan kananmunien kanssa tienvarteen ;)

Mutta nyt toivotan kaikille oikein hyvää ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua!

    

Sairastelua

Joo tosissaan meille iski sitten tänne kauhea flunssa, ite en oo enää kuumeessa ja olen vain tukkoinen, neitilläkin  on nokka ihan tukossa ja pientä yskää. Huomenna olis 6kk neuvola, ihana nähdä minkä kokoinen meidän neiti on. 

Sara ryömii jo kauheeta vauhtia ja konttaa ihan pieniä matkoja. Ja mikä kauhistuttavaa yrittää oikeen repiä itseänsä seisomaan ottaen vaikka pöydästä kiinni, voin sanoa että olen muutamia kauhun kiljahduksia päästänyt ilmoille kun neiti tullee aina mukkelis makkelis lattialle. Nopeesti se vaan kasvaa, sarasta on alkanut myös aika lailla tulla isin tyttö, itse asiassa tuntuu välillä että isi on ihan in juttu. Kiva saada itekkin välillä vähän "omaa" aikaa kun tyttö viihtyy isin seurassa :) Ja aina kun selkänsä kääntää tyttö on jo hävinny keittiöön ja sieltä kuuluu vaan shh, tätätä jne..

Elämäni kauhein kokemus oli varmasti hoitaa lasta kauheessa kuumessa ja nuhassa, tuntu ettei voimat olisi riittänyt edes käden nostamiseen ja kun en sattunut saamaan lapsen hoitajaa silloiselle päivälle jolloin makasin taudin pauloissa sohvan pohjalla. Tänäänkin puunasin koko kämpän vaikka eilen vasta olin kuumeessa, mutta ei se asunto itselläänkään siistiydy, jos toinen käy tienaamassa niin onhan se selvää että melkein aina koti hommat jää kuitenkin minulle :) 

Ens viikolla on otettava itseään niskasta kiinni ja tilattava fysioterapeutille aika jotta saadaan nämä niskatkin vihdoin ja viimein kuntoon, kun kallonpohja lihaksiin kuulemma tulee joku lukko joka aiheuttaa kaikki nämä päänsäryt mutta ainakin sain aivoilleni täyden 40 vuoden takuun josta olen enemmän kuin kiitollinen :) Oli helpottavaa kuulla että ei ole esteitä ajokortin saamiselle tai lapsien tekemiselle. Poden taas KAMALAA vauvakuumetta johtuen varmaan siitä että niin moni tutuista, kavereista ja ystävistä ottaa vauvaa. Noh ainakin pääsen paijailemaan toisten vauvoja ;) 

Täytyy kyllä sanoa että oon aika tavalla tyytyväinen tän hetkiseen elämääni, en oikeestaan muuttais mitään tai no: Jos mä saisin muuttaa jotain me asuttais omakoti talossa jossain rauhallisella paikalla ja meillä olis kunnollinen auto joka ehkä toimisikin koko aikaa :) 

Yritän huomenna raapustella neuvola kuulumisia ja vähän muutakin tyttö alkaa ritisemään joten on kai lähdettävä katsomaan mikä on hätänä :)