pika postaus

Onkin ehkä pikaisesti tässä aikaa kirjoitella kuulumisia, kun tyttö on päikkäreillä ^^ Tää viikko on ollu vaan yhtä hulinaa, niin etten ole edes ystäviä ehtinyt näkemään. Maanantai ja tiistai meni autokoulu hommissa, keskiviikkona olinkin vanhempieni luona ja kävin intialaisessa päähieronnassa. Ensin ajattelin kun se alotti hieromisen että mitä ihmeen hiplaamista tää on olevinaan, mutta loppujen lopuks kun sain vähän rentouduttua niin se oli aivan ihanan tuntusta. Mun päänsärky hävis hieronnan aikana, mua alko väsyttämään ihan kamalasti, silti mua välillä huvitti se ihmeen käärmeenkesytys musiikki taustalla. Aion kyllä mennä toistekkin^^ 

Eilen oltiin ihan kotosalla ja käytiin saran kanssa ikkuna ostoksilla ja vaunuiltiin pari tuntia, ihan kiva keli oli vaikka ensin tihutti vähän vettä, mutta sara tykkäs istua kun laitettiin vaunut ratas asentoon, voi että sitä hymyn määrää kun näki kaikkea uutta ja kivaa. Tän päivän ohjelmasta ei ole kyllä vielä minkään laista käsitystä, paitsi että lähetään vaunuilemaan. Tosin yhdellä kaverilla olis keikka illalla, saas nähdä jos vaikka sitä menis kattomaan tai sit oon niin väsyny jo etten jaksa persettä nostaa :D 

                                                       herran jumala tästäkin on jo 2 kuukautta aikaa, sara nimittäin täyttää mmaanantaina jo 7kk:tta <3 

 
                                                 Joskus leikkiminenkin käy voimille (puhelimella otettu joten tosi huono laatu)

                                         Musta on kivaa posettaa kameralle!

                                                                     Tämä oli joskus se meidän eka pulkkailu kerta        

Mukkelis makkelis

Meidän tyttö on nyt noin 6 ja puoli kuukautta vanha. Konttaa, ryömii ja nousee tukea vasten polvilleen. Ikävä kyllä jotenkin tietyllä tavalla en pidä tästä kehitys vaiheesta. Muksahdellaan jatkuvasti selälleen ja pää kolisee milloin mihinkin yritän vielä itse aina heitellä vähän tytön päiväuni peittoa hänen taakseen jos lasku olisi edes hieman pehmeämpi. Jatkuvasti saa olla puhaltamassa, suukottamassa ja halimassa pipit tiehensä ja taas sama meno jatkuu. 

Miten huoletonta olikaan vielä silloin kun kannoin tuota pientä ihmettä mahassani, ainut pelon aihe oli kevään liukkaat kelit kun yritti välttää kaatumista jotta masu-asukki pysyisi turvassa. Tai miten huoletonta oli vielä kun tyttö vain nukkui, söi ja kakkasi. Päivät vain kului sohvalla imettäessä ja ihmetellessä tuota kaunista pientä ihmistä. Toisaalta nautin siitä että lapsesta on jo seuraa ja sitä on välillä niin ihana seurata ja miettiä mitä tuon pienen ihmisen päässä liikkuukaan. Kuinka lapsi pelastaa huonon päivän vai hymyllään ja jokeltelullaan, miten iloinen se on kun tulen kotiin vaikka vain kauppa reissulta. 

On ihanaa seurata lapsen kehitystä ja se on niin uskomatonta mitä tahtia noin pieni ihminen oppii uusia asioita, mutta onko kaikki tapahduttava niin kamalalla ryminällä. Tiedän etten voi suojata joka ikiseltä iskulta ja kaatumiselta. Kamala pelko koko aikaa jos se kaatuukin pahasti tai loukkaa vaikka kätensä. HUOH. Tänään onkin yksi turvallisuuden takia tehtävä asia, on taas aika laskea pinna sängyn pohjaa jottei tuo neitokainen ainakaan sieltä tule mukkelis makkelis alas. Kai tähänkin joskus tottuu onhan edessä vielä tulevaisuudessa, asfaltti ihottumat, pyörällä kaatumiset ynm. :) Silti joka ikinen kerta kun neiti onnistuu jotenkin tömähtämään lattialle selälleen, äidin sydän pomppaa kurkkuun. 

something...

Pitkästä aikaa ehdinkin tänne kirjoittelemaan kuulumisia ja ilta meneekin varmaan syventyessä muiden blogeihin ja autokoulun oppeihin. Tosiassaan olen nyt aloittanut autokoulun ja tämän että myös lääkäri käyntien yhdistäminen koti arkeen lapsen kanssa on ollu ehkä hieman haastavaa ja aina kauheesti sumplittavaa kuka ehtii tyttöä katsoa, koska minä en ihan kenelle vaan lastani hoitoon laita. Illat ja päivät jolloin on ollut vapaa aikaa on mennyt koti hommiin ja teoria kokeeseen valmistumisessa. Nyt olenkin haaveillut että menisin vielä kesällä tekemään jonkun laisia töitä, jos vaan saan hommattua jonkun tutun perheensisältä olemaan tytön kanssa päivisin koska en halua vielä viedä saraa tarhaan.

Sarallakin tulis ikää sunnuntaina jo sen puol vuotta. Neiti oppikin tällä viikolla jo ryömimään ja hellyyttävintä oli kun tyttö tänä aamuna antoi minun mielestä oikean pusun eikä vaan kuolannut poskelleni niinkuin yleensä tekee. Yöt menee edelleen hyvin ja tyttö on ollut terveenä, eilen tosin oli vähän pahalla päällä mutta tais olla vaan huono päivä. On tässä tapahtunut huvittaviakin juttuja eräs päivä kun olin auto koulussa ja mies sitten tuli minua hakemaan sieltä tytön kanssa että käydään yhdessä ruoka kaupassa, noh kun nostin tytön syliini auton takapenkiltä kaukalosta ja nostin kauppa kärryyn satuin katsomaan tytön vaatetusta. No mieshän oli sitten laittanu kyllä ihan normaalisti toppapuvun ja pipon päähän mutta saralla oli MINUN pörrösukat jalassa ja töppöset oli eksyny käsiin, kysyinkin sitten vaatetuksen syytä mutta ei ollu kuulema löytäny muita, kyllä siinä mulla oli naurussa pidättelemistä ja ajattelin että toivottavasti kukaan muu ei huomaa asiaa :D Eilen pyysin sitten kaupasta saralle kasvissoseita ja liharuokaa, no joo sainhan mä yhden purkin naudanliha-kasvis sosetta mutta sitten oli kyllä 20 purkkia pelkkää hedelmää joten olihan se uusi kauppareissu vielä tehtävä.

Eilen tein inventaarion vaatteille ja kaivelin saralle taas sopivia vaatteita nyt onkin käytössä jo 74cm vaatteet osa on 68cm. Tänään onnekseni rupesin taas uteliaisuudesta kokeilemaan vanhoja farkkujani jalkaan ja kas kummaa kaikki minun kolmekutoset farkut meni jalkaan, suoraan sanoen kiljuin pikkusiskolleni että kato nyt kun mun farkut menee jalkaan ja ne menee jopa kiinni, kyllä tuli niin hyvä mieli kun en olekkaan turhaa työtä tehnyt kun olen jättänyt herkut pois ja lisännyt liikuntaa, ihan ilman mitään karppaamisia tai jotain helvetin pussi ruokia. Tästä on siis hyvä jatkaa eteenpäin :) Tsemppiä kaikille kohtalo tovereilleni ;)

Avioliitto?

Aloin eilen illalla miettiä erästä keskustelua jonka kävin vähän aikaa sitten. Siis todella vieläkö näitä vanhan aikaisia ihmisiä on jotka ajattelee että lapsi on äpärä ellei se ole syntynyt avioliitossa, minä en ainakaan todellakaan ajattele niin.

Esim. minä en ole avioliitossa syntynyt lapsi, vanhempani ovat olleen yli 20 vuotta yhdessä ja ainoastaan kihloissa, heillä on minun lisäksi 4 lasta, eikä ainakaan minulle olla koskaan tultu sanomaan mitään niin törkeää että olisin äpärä. Ensinnäkin millainen ihminen perjaatteessa voi rueta laukomaan sellaisia juttuja, vaikka olsikin itse sellainen lapsi joka on syntynyt avioliitossa, mutta olisi kuitenkin elänyt lapsuuden uusio perheessä, muuttaako tämä siis millään tavalla asiaa?

Meidän lapsikin on syntynyt avioliiton ulkopuolella, en ole vielä eden 100% varma haluanko koskaan naimisiin, voisin kuitenkin olla mieheni kanssa onnellinen ilman toista sormusta ja papin siunausta, ehkä vielä joskus mutta ei nyt. Pitääkö välttämättä mennä naimisiin ollakseen onnellinen, vai mennäänkö vain lasten takia naimisiin? Minä koen tilanteen hyväksi näin jos joku ajattelee että lapsi on äpärä, niin  siinäpähän ajattelee. Meillä ei ainakaan suin päin rynnitä avioliittoon, erota ja käydä kauheeta paperisotaa läpi. Koska ikinä et voi kuitenkaan tietää oletko lopun elämäsi saman ihmisen kanssa, minä ainakin toivon sitä mutta eletään päivä kerrallaan, turha alkaa etu käteen suunnittelemaan kaikkea valmiiksi jos joku kuitenkin menee pieleen.

Olen vain niin yllättynyt että tosiaan löytyy vielä minunkin ikuisiani jotka ajattelee lapsen olevan äpärä jossei se ole avioliiton sisäpuolella syntynyt. Miten joku voi vielä ajatella niin? tietysti nämä on mielipiteitä mutta olen yllättynyt. Entäs vaikka lapsi on syntynyt niin että vanhemmat ovat naimisissa, vanhemmat eroavatkin parinvuoden sisällä, eihän lapsi kuitenkaan saanut silloin kokonaista perhettä, se tuskin teki onnellisemmaksi kun vanhemmat oli naimisissa vielä silloin kun lapsi syntyi. Äh tuli vaan niin loukkaantunut olo tavallaan tuosta keskustelusta, enkä ole itseäni koskaan äpäräksi kokenut(ei sellaisia olekkaan)  mutta olen ainakin saanut kasvaa ehjässä ja onnellisessa perheessä.

Helppo lapsi

Lukiessani muiden postauksia alan kyllä kiittämään tosissaan sitä että sara on ollut alun alkaen hyvin nukkuva lapsi joka on vedellyt 10-12 tunnin yö unia putkeen, tosin tottakai meilläkin oli ensimmäiset melkein 2 kuukautta yöheräilyjä ensin täynnä kun vielä imetin silloin kyllä nukuimme perhe pedissä mutta nykyään tyttö koisii jo tyytyväisenä omassa pinniksessään :) Miten onnellinen saan olla siitä että sara on pysynyt kuitenkin suht terveenä ( 1 korvatulehdus epäily, johon syötiin kuuri. Ja 1 nuha joka meni onneksi helpolla ja tyttö on nukkunut silloinkin hyvin).

Hampaan tuloa en edes loppujen lopuksi huomannut vaan huomasin sen uteliaisuudesta kokeiltuani tytön ikeniä. En ole ehtinyt itse väsymään missään vaiheessa oikeestaan ja alussa sainkin apua aina jos tuntui siltä että pitäis vähän voima varoja kerätä. Olen ollut iki tyytyväinen siitä miten upea tukiverkosto minulla on ollut koko aikaa, vaikkei mieheni sitä kovin osaakkaan arvostaa. Nykyään en oikeastaan apua itse tarvitsekkaan sara on niin helppo hoitoinen, eikä kyllä itkeskele yleensä muuta kuin väsy kiukkua. Meillä on niin hyvät rytmitkin nykyään ettei yleensä ehdi tulla edes niin kovaa nälkää että sara huutaisi sitä. Täytyy olla onnellinen siitä että ainakin ensimmäinen lapsi on mennyt äin vaivatta *koputtaa puuta*. Ei parane liikaa kehua ettei ala mennä jokin mönkään. Olen paljon tytön kanssa päivisin kahdestaan, itse asiassa olen saran kanssa niin paljon ettei isi meinaa tällä hetkellä oikeen aina enää kelvatakkaan. Tykkään kotona olemisesta vaikka olishan se kiva käydä jossain yksin, mutta kyllä mä vielä joskus :) Sara on kuitenkin niin vähän aikaa vauva.

Lattialta kuuluu taas kova kiljunta kun kirjakerhon kirjat maistuisi kaikki niin hyvältä, kun ne on näkyvillä sohvapöydän tasolla :D Palikat on kiva heitellä sikin sokin, niin että äiti pääsee keräämään ja sit taas uudestaan, siitä on tainnu tulla vähän niinkuin meidän yhteinen leikki johtuen ehkä siitä että minua naurattaa niin paljon. Ei kyllä häiritse vaikka olohuoneen lattia välillä tulviikin leluista, sisältäähän olo huone niin paljon hyviä ja hauskoja hetkiä lapsen kanssa mooonia kertoja päivässä :)

tunne myrskyä

Huh täällä käydään kyllä sellaista tunne myrskyn valtaa päivittäin, eilen illalla kyynel silmässä kelasin ja kelasin uudelleen saran synnytystä oikeastaan muistan ihan kaiken paitsi sitä kipua ja onneksi en sitä muista koska en varmasti haluaisi lisää lapsia :D Olen miehellekkin viimeiset 2 viikkoa hokenut että miten ihmeessä saan tämän kamalan vauva kuumeen pois, tai sitten oikeesti poden tätä siihen asti kunnes saan tahtoni läpi joka ei luultavasti onnistu ennen kesää. Eilen hetkeksi selkäni käänsin niin johan oli sara ehtinyt sohva pöydältä repimään alas kaikki vauva lehdet ja vauva kirjat ja ne olis myös maistunut hyvin, mutta jos kuitenkin pysytään tolla ihan perus ruokalinjalla eikä lisätä siihen enää paperia. Sara myös eilen ensimmäistä kertaa kääntyi sitten selältä mahalleen ja oli niin oikea ajoitus koska itselläni oli silloin paha mieli. Äiti on niin ylpeä pikku tytöstään. Soitin juuri mummolleni turkuun ja hän kertoi että sara on hepreaa ja tarkoittaa prinsessaa, mummi siihen vaan tokaisikin että ihan osuva nimi meidän tytölle :) <3

Ikävä kyllä vuosi ei alkanutkaan ihan niin halutulla ja toivotulla tavalla kun oli kuvitellut. Miten uutinen tuli taas kun salama kirkkaalta taivaalta, ja erittäin läheinen sukulainen sairastaa syöpää. Millaisia tunteita se kehittää mielessä, millaista pelkoa ja millaista tulevista kuukausista voikaan tulla. Eilen itkettyäni hetken asiaa aloin kuitenkin pohtia että nyt loppuu tämä itku, miksi itken kun pitäisi kannustaa ja tukea että perkele tästäkin kyllä päästään vielä, ollaanhan muustakin selvitty, niin ainakin toivon. Miten alkaakaan käsitellä tunteitaan eri tavalla siinä vaiheessa kun kuulee jotain näin ikävää. ,miten minäkin olen maalaillut pilvi linnoja siitä miten onnellinen lapseni saa kasvaa monen suku polven kanssa, onhan meitä tällä hetkellä 5 sukupolvea. Nyt sen vasta tajuaa että mikään ei ole niin varmaa kuin  epävarmaa. Miten onnellinen on oltava joka ikinen päivä siitä että itse on terve ja että minulla on terve lapsi, koskaan en kuitenkaan voi tietää milloin täältä kukin lähdetään. Otankin tämän vuoden tavoitteeksi sen että annan mahdollisimman paljon aikaa kaikille minulle rakkaille ihmisille, jos ne on kaukana niiin muistan eden puhelimella useammin, jonain päivänä se voi olla myöhäistä.

Näistä sumuisten utuisista ajatuksista siirryn laittamaan ruokaa ja katselemaan kaunista nukkuvaa tytärtäni, hyvää päivän jatkoa kaikille!

vertaistukea ja luokittelujako?

Vihdoin ja viimein minulla on hetki aikaa istua koneelle ja kertoa kuulumisia. 


Sara on alkanut saada nyt myös soseita koska korvike määrät meni erittäin suuriksi eli melkeen 2000ml päivässä. Suurimmaksi herkuksi on tullut päärynäsose jota tyttö syökin tällä hetkellä eniten, porkkana perunaakin syödään jonkin verran päivisin. Silti pää ruokana on vielä pysynyt korvike ja illalla korvikkeen seassa vähän velliä ja voin sanoa että huomattava muutos on tapahtunut, sara on paljon tyytyväisempi ja nukkuu jo 12 tunnin yö unia, minun isopieni tyttöni! <3 Tänä lauantaina tuleekin sitten ikää 3 kuukautta, en tiedä voinko uskoa että synnytyksestä on jo tosiaan 3 kuukautta aikaa vaikka muistan sen päivän edelleen kuin eilisen! Sara on oppinut tarttumaan esineisiin ja pinsetti otekkin on jo hallinnassa joten melkosta varovaisuutta saa olla ettei lähde lävistykset ja korvakorut matkaan kun tyttö on sylissä :D 


Juuri mietin sitä miten hienoa kaikki loppujen lopuksi on nykyaikana. Netissä on niin paljon nykyään keskustelu ryhmiä joista olen ainakin itse saanut tosi paljon irti. Lähinnä olen keskustelu ryhmissä saanut vertaistukea raskaus aikana ja nyt kun lapsi on syntynyt ja on jotenkin niin mielenkiintoista jakaa kokemuksiaan, nähdä miten muiden saman ikäiset lapset kehittyy ynm.Jos tulee askarruttavia kysymyksiä liittyen lapsen ruokaan, rokotuksiin ja muihin asioihin on myös itse saanut erittäin hyviä neuvoja netin kautta varsinkin fb:ssä on paljon tälläisiä ryhmiä. 


Mutta jotkut ottavat sitten kuitenkin näissäkin ryhmissä liiasti itseensä muiden mielipiteistä. Minusta äitejä ei voida rueta luokittelemaan kuka on parempi äiti kun toinen, siis ymmärrän sen siinä tapauksessa jos äiti laiminlyö lastaan mutta ei missään ruokinta asioissa ja muissa kasvatus asiossa minusta voida rueta ihmisiä kuitenkaan luokittelemaan. Varmasti jokainen äiti tuntee parhaiten oman lapsensa ja on paras äiti omalle lapselleen. :) 


Jaahas mitäs muuta tässä onkaan tapahtunut, noh ainakin arki on kiireistä. Päivät ollaan tytön kanssa kahdestaan kotona, illasta sitten kun mies tulee kotiin onkin jo ruettava puunaamaan kotia vähän siistimmäksi ja kokkauskin koituu siinä sivussa. Olen kyllä innostunut ruuan laitosta aivan älyttömästi ja olenkin alkanut miettimään josko kunhan pääsen takaisin koulunpenkille suorittaisin catering opintoni loppuun, olisipahan edes joku ammatti pohjana vaikka tiedänkin että minua kiinnostaa tehdä työkseni sosiaali ja terveys alan hommia, mutta olenhan vielä nuori ja minulla on aikaa lukea useampikin ammatti jos siltä tuntuu :) mutta katsotaan nyt kun haaveissa kuitenkin on ollut että toinen lapsikin tulisi ennen kuin olen valmis palaamaan tuonne koulutien puurtamiseen! päivä kerrallaan ja katsoo mitä se elämä sieltä tuo tullessaan.