kuulumisia

Kerrompas kuulumisia pitkästä aikaa. Nyt on siis menossa raskausviikot 16+5, hui kovasti puoli väli lähestyy. Raskaus on tähän mennessä edennyt hyvin, tosin onhan mulla vaivoja ollut närästys on melkein jatkuvaa ja etovaa oloa on edelleenkin. On myös selvinnyt että en siedä normaali maito tuotteita tällä hetkellä ollenkaan, täytyy siis siirtyä hyla tuotteisiin ja maitojuomaan. Jäätelökin on ollut pakko jättää :S Pian on rakenne ultran aika, poika olo on vahvasti ollut koko aikaa. Pää asia kunhan kaikki olellinen lapselta löytyy ja se on terve sukupuolesta viis :) Olisin mielelläni lisäillyt masukuvaa mutta en ole vielä löytänyt kameran johtoa, ehkä vielä tänään onnistun sen löytämään :)

Sarasta on tullut koko aikaa itsenäisempi lapsi, ruokansa hän syö itse ja pyytää syömistä kun on nälkä. Juotavaa meillä onkin koko aikaa tarjolla, mutta ruuan kanssa sitten juodaan maitoa ja mehua. Tyttö kasvaa silmissä ja menee päätä huimaavaa vauhtia ettei meinaa perässä pysyä, varsinkin kun tuo maha on tullut jo sen verran eteen että kaikki ei luonnistu enää samalla tavalla.

Katselin tuossa vanhoja raskaus kuviani, maha on jonkun verran isompi kun saraa odottaessa näillä viikoilla, mutta ei ehkä kuitenkaan niin paljoa mitä olin olettanut. Liikeet tuntuu selvästi ja ylläri pylläri kunnon jumppa tunnit alkaa kun olen menossa nukkumaan, tosin vauveli kyllä herää kun isi tai sisko käy mahaa vähän tökkimässä. Mies ei millään malttaisi odottaa saavansa tuntea itsekkin potkuja, sitä oikeen kismittää illalla kun sanon että jaahas jumppatunti masussa alkoi, kättä se pitelee mun mahan päällä mutta vielä ihan turhaan :)

Sara oli ihmeissään ensilumista jota kävimme eilen pihalla ihmettelemässä, tosin tänään ne on jo alkanut sulaa poiskin :/ Joulua pitäisi kai alkaa pikku hiljaa valmistelemaan ja isänpäivää ennen kaikkea :) Ihanaa miettiä että ensi jouluna minulla on jo pieni suuri perhe joulunvietossa, kuusen alla lahjapapereita repimässä irti <3

talvi yhdessä yössä

Kauan odotettu yhteinen vapaa ilta on nyt sitten vietetty. Minusta oli aivan ihanaa nukkua saman peiton alla miehen kanssa kun yleensä kuitenkin nukutaan omilla peitoilla kun väsyneenä illa kaadumme sänkyyn. Ja miten ihanaa oli aamulla herätä kun oli aikaa halia toista rauhassa ja jutella kaikenmoista muistellen vanhoja aikoja. Kyllä täytyy sanoa että tekee se aikuisten yhteinen aikakin hyvää mutta silti ikävä lapseen on aivan suunnaton. Koko aikaa ali tajuisesti miettii onkohan nyt kaikki hyvin, miten se sara viihtyy, onkohan sillä minua ikävä. Kohta lähdetäänkin hakemaan tyttöstä kotiin kun mies tulee tekemästä jotain työ hommaa :) Jännä nähdä tuleeko sieltä oikein helpottunut huokaus kun tyttö näkee äidin. Itselläni on ainakin tällä hetkellä sellanen olo että kaappaan tytön syliin ja pusin ja halin koko pakkauksen ihan puhki.

Noh hiiri jahti siis jatkuu edelleen. Eilen oli hävinny koko loukku, no siellähän se hiiri räpiköi sohvan alla loukussa kiinni kun oli juossut keittiöstä olohuoneeseen pää kiinni loukussa. Nämä kaikkien kehumat hiiren karkottimet ei todellakaan tomi millään tavalla ja sellainenkin paskalaitos maksaa 80€ tosin onneksi tuo summa ei mennyt omasta pussista mutta on se silti hurja hinta laitteesta josta ei ole minkään laista hyötyä. Jotenkin on koko aikaa sellanen iljettävä olo kun miettii että missäköhän taas kävelee vastaan iljettävän näköinen siimahäntä joka saa ihokarvat nousemaan pystyyn.

Talvi tulikin sitten yhdessä yössä ja lunta tuli kerralla ja paljon. Meillä oli jo autokin ensimmäisen kerran jumissa lumivallissa jonka aura auto oli jättänyt tuohon tien viereen. Mun tekis niin kauheesti mieli ostaa saralle pulkka, mutta se taitaa olla melkosen turha laitos vielä 3 kuukautiselle tytön nassikalle, äitillä on vaan niin kova pulkka kuume ja odotan kun pääsen saraa siinä vetämään.

Nyt jännätäänkin sitten huomista neuvolaa nimittäin tuo 3 kuukauden rokotus aika on tullut eteen. Supot on kyllä valmiina odottamassa, silti toivon että pärjättäisiin ilman niitä, mutta huomennahan sen näkee miten käy. Varmaan äidin sydän särkyy kun toinen huutaa.