TOIVEPOSTAUS: Synnytys kertomukseni

Minulla alkoi supistukset joskus yöllä, kävelin ympyrää meidän asuntoa kun en pystynyt olemaan paikoillaankaan, simo nukkui vielä tällöin. Soitin äidille muistaakseni puoli 3 aikaan ja hän lähti sitten tulemaan meille. Nappasin laukun matkaan ja eikun kuopioon päin. Pysähdyimme kerran matkalla jotta sain vähän jaloitella, simo ajo välillä kauheen kovaa kun se luuli että synnytän matkalla. Sairaalalle saavuimme 03:37  26pvä elokuuta eli päivän ennen laskettua aikaa. Kivun lievitykseen käytin ensin vain eri asentoja ja palloa. Sen jälkeen siirryin altaaseen jossa viivyin tunnin ajan. Allas kyllä nopeutti synnytystä aika paljon ja hillitsi ensin kipuja melko hyvin.

Tämän jälkeen kokeiltiin lämpö pusseja mutta en kokenut saavani niistä minkänä laista apua. Sen jälkeen simo koitti hieroa minua selästä mutta kiukustuin vain siitä :D Simo ja äitini lähti tässä välissä kahville kanttiiniin kun minulle  kokeiltiin aqua-rakkuloita mahaan, hyi en halua niitä ikinä, se sattukin vielä enemmän melkein mitä supistukset oli. Kalvot jouduttiin puhkaisemaan koska lapsi vesi ei itsestään mennyt. Kokeiltiin vaihteeksi pudendaalipuudutusta, en suosittele kellekkään se siis laitetaan sinne alas ja sattuu niin hemmetisti ja vertakin roisku jonkun verran. Olin jo pitkään pyytänyt epiduraalia, odotin 2,5 tuntia anestesia lääkäriä mutta ei sitä näkyny. Lopulta sain spinaalipuudutuksen sen jälkeen olin kuin taivaassa, ehin levätä puol tuntia kunnes pääsin tosi toimiin ;) Ponnistus vaihe kesti 16 minuuttia, se aika meni kyllä hetkessä tai ainakin jälkeen päin tuntuu siltä.

Loppujen lopuksi syliini nostettiin kello 11.16 ihana pieni tyttö painoa oli 3675g. Sain pidellä saraa tunnin rinnalla, tyttö imi tissiä heti kun ammattilainen. Sen jälkeen menin suihkuun ja isi pääsi pitelemään tyttöä sylissään, sara kyllä kakkas heti isänsä päälle.

Kotiin päästiin sitten kahden yön jälkeen ja toisena yönä meillä oli perhehuone. Pidin saraa vieri hoidossa ympäri vuorokauden, en tuntenut tarvetta vauvalaan. Eikä sitä oikeen itse osannut sairaalassa tehdä muuta kun ihailla sitä pientä kääröä, unesta viis.

Tuo oli elämäni onnellisin päivä ja ei jäänyt synnytyksestä kammoja, voisin mennä vaikka samoin tien uudelleen ;)