Minun ja simon tarina

En edes viitsi kertoa miten tapasimme koska se oli ehkä kauhein tapa mitä voi toivoa. No mutta kuitenkin aloimme simon kanssa pyöriä yhdessä toukokuun 2010 lopulla ja virallisesti aloimme seurustelemaan kesäkuun 8 pvä jos ihan oikein muistan. Olimme ennen tätä viikon simon mummon luona tekemässä "töitä". Oltiin hevostalleilla ja millon missäkin mättämässä puu kuormia sun muuta vastaavaa. Olimme alusta asti yhdessä kellon ympäri, kuvioissa oli kyllä aika vahvasti mukana myös kuningas alkoholi, oli nimittäin myös pirun kuuma kesä. Vietimme oikeestaan koko kesän vesillä ja yövyimme aina jossain saaressa teltassa, joskus kahdestaan ja joskus kavereiden kanssa. Voi sitä ensi huumaa mikä silloin olikaan. Simo lähti sitten samaisena vuonna inttiin oisko se nyt ollut sitten heinäkuun alkua. Se tuotti meille vaikeuksia ja meillä kummallakin oli vaikeuksia, molemmat töppäiltiin, mutta onneksi jotain loppujen lopuksi opittiin. Jossain vaiheessa me sitten oltiin erossakin vähän aikaan, mutta saatiin onneksi asiat kuntoon.

Sitten tajusinkin 2010 joulukuussa olevani raskaana, lapsi ei ollut suunniteltu. Miehen oli ensin vaikea sulattaa asiaa että meistä tulee nuorina vanhempia mutta kuitenkin 3 kuukauden sulattelun ja yhteen muuton lomassa, minun mahan kasvaessa ja ultra äänien tullessa hän alkoi lämpenemään asialle. Tuolloinkin meillä oli vielä vaikeuksia ja minulla oli tosi voimakkaita tunne myrskyjä noihin aikoihin, tuntui kun ei oli pystynyt hallitsemaan kehoaan, vietinkin paljon sitten aikaa vanhempieni luona. Kihloihin mentiin tammikuussa 2011. 20 pvä.

Pikku hiljaa alettiin etsiä lapselle tarvikkeita ja tehtiin meidän kodista enemmän molempien näköinen, okei ehkä mä en ihan kaikkeen suostunu ;) Perjaatteessa tää vähän kuulostaakin siltä että kaikki on tapahtunu aika nopea tempoisesti, mutta ehkä se on kohtalon tarkoitus. Sitten kävikin ilmi että samasta talosta vapautuu isompi ja kauniimpi asunto, joten me vielä muutettiin uudestaan heinäkuun lopulla, tosin ihan hyvä jälkeen päin ajateluna ei me oltais mitenkään mahduttu asumaan aikaisemmassa asunnossa.

Pitkän odotuksen jälkeen sara lähtikin syntymään 26 pvä elokuuta (tästä enemmän synnytyskertomuksessa). Se oli meidän elämän onnellisin päivä. Muistan vielä miten molemmat me kyynelehdittiin onnesta ja ylpeydestä, miten kaunista me saatiinkaan aikaan :)

Olen ylpeä siitä miten hienosti simo on osallistunut alusta asti vaipan vaihtoihin, kylvetyksiin sun muihin. Ainoita ongelmia ehkä oli yö valvomisien kanssa, jotka loppujen lopuksi hoidin yksin. Lapsi on ennestään vahvistanut meidän parisuhdetta. Nykyään me käydään aina yhdessä juhlimassakin jos lähdetään viihteelle. Osaan arvostaa parisuhdettamme. Simo ja sara on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut ja ne sai minun elämän oikeille raiteilleen. Ongelmia on ollut mutta niistä on selvitty. <3