kuulumisia

Vihdoin ja viimein aikaa edes vähän kirjoitella, vaikka ei tässä nyt niin hirveen kiireellistäkään oo ollu, mutta kotona riittää hulinaa ja häslinkiä.Sara saavuttaa torstaina hienon 5 kuukauden iän ja äiti on niin ylpeä isosta pienestä tytöstään. Meillä on hienot 2 hammasta alhaalla jotka ei oo kyllä vaivannu laisinkaan. Ollaan edelleen hulluna peruna-porkkanaan ja liha soseetkin on maistunut suht hyvin. Välillä sitten äiti palkitsee hedelmä jogurteilla tai rahkalla jota satuinkin löytämään kaupasta, noita vauvan ruokiakin kun on niin kamala määrä josta valita. Olen siis tälläinen perus "huono" äiti(näitten teho mammojen kirjoituksista päätellen)  joka ei tee lapselle itse soseita koska aika ja rahkeet ei riitä siihen. Innolla kyllä odotan sitä aikaa kun tyttö saa syödä meidän ruokaa niin tulis vähän halvemmaksikin. Sara nukkuu säännöstäin edelleen n. 12 tunnin yö unet ja hyvin nukkuukin. Ensi maanantaina olis sitten haettava tytölle rokotteet ja voi miten se raastaa omaa sydäntä vielä kun olen neula kammoinen ihminen muutenkin. 

Minun piti lisäillä hieman kuviakin mutta en ole vielä saanut kameran johtoa takaisin lapsen sedältä niin kuvien lisäämisessä menee jonkin aikaa. Sara saikin viime viikolla kummi-tädiltään aivan ihanan hello kitty bodyn, nätin pitkähihaisen paidan ja pinkit pöksyt ehkä saan niistäkin kuvaa jossain välissä aikaiseksi :)

Oltiin perjantaina miehen kanssa leffassa ja ulkona syömässä meidän kihlajais päivän kunniaksi :) ihanaa oli saada muutama tunti kahden keskistä aikaa ja se on kyllä vaikuttanut minuun ainakin positiivisesti, en ole ollut ihan niin tasaisesti vihainen :D ja lauantaina olinkin muiutaman tunnin poissa YKSIN kotoa ja kävin veljen luona kahvilla, sen jälkeen vielä poiketen parhaan ystäväni luona :) Viime viikko oli siis tosiaan itsellekkin rentoutumista kun sai hieman omaa aikaa joka teki totisesti hyvää. Vaikka sydäntä raastoikin kun sanoin heipat tytölle ja vilkutin sulkien väli oven ja tyttö puhkesi heti itkuun kun jäi isin kanssa kaksistaan kotiin, tosin oli kyllä melkein heti jo rauhottunutkin :) Se on vaan niin äitin tyttö. 

Vauvakuume on ehkä tällä hetkellä vähän laantuneemmassa tilassa kun on ollut tietyllä tavalla aika paljon stressiä. Vieläkun tietää että läheinen on vakavasti sairas, niin ehkä jää siinä vaiheessa nuo vauva asiat vähän sivuun. Vaikeat ajat on silti varmasti edessä, siitä olenkin onnellinen että on kotona pieni päivän paiste joka saa 100% varmuudella hymyilemään eikä jätä kenenkään sydäntä kylmäksi ^^ 

Itse kärsin edelleen päivittäin päänsäryistä ja neurologi aikaa ei tunnu kuuluvan miltään suunnalta. Eikä oikeen tiedä sitten onko siitä apua jos soitan jonnekkin vai nauraako ne vaan mulle päin naamaa. Ois se ihan kiva muistaa millaista elämä on ilman päivittäistä kauheeta päänsärkyä josta olen kärsinyt monta kuukautta. En vaan oikeen enää muista että alkoiko se heti synnytyksen jälkeen vai imetyksen lopettamisen jälkeen. No jospa vielä tänä vuonna saisin tietää tuohon syyn. 

Sara on ollut aivan ihana. Alan huomata siitä selvästi luonteen piirteitä. Ja nyt ollaan jo sen verran kasvettu että huuto ei ala ihan heti äidin hävittyä hetkeksi toiseen huoneeseen, on tainnut pikku hiljaa rueta oppimaan että kyllä äiti tulee takaisin. Nyt on hauskaa kun saa taputella käsillään lattiaa tai äitin naamaa tai mahaa. Kaikki rapiseva on ihan IN juttu. Mummi ja ukki on alkanut olla jo ihan siedettävä juttu niin ettei tarvitse ihan aina huutaa :D 

Mutta minä lähden manailemaan lämpimämpää keliä josko päästäis vaikka huomenna hieman vaunuilemaankin :)

tunne myrskyä

Huh täällä käydään kyllä sellaista tunne myrskyn valtaa päivittäin, eilen illalla kyynel silmässä kelasin ja kelasin uudelleen saran synnytystä oikeastaan muistan ihan kaiken paitsi sitä kipua ja onneksi en sitä muista koska en varmasti haluaisi lisää lapsia :D Olen miehellekkin viimeiset 2 viikkoa hokenut että miten ihmeessä saan tämän kamalan vauva kuumeen pois, tai sitten oikeesti poden tätä siihen asti kunnes saan tahtoni läpi joka ei luultavasti onnistu ennen kesää. Eilen hetkeksi selkäni käänsin niin johan oli sara ehtinyt sohva pöydältä repimään alas kaikki vauva lehdet ja vauva kirjat ja ne olis myös maistunut hyvin, mutta jos kuitenkin pysytään tolla ihan perus ruokalinjalla eikä lisätä siihen enää paperia. Sara myös eilen ensimmäistä kertaa kääntyi sitten selältä mahalleen ja oli niin oikea ajoitus koska itselläni oli silloin paha mieli. Äiti on niin ylpeä pikku tytöstään. Soitin juuri mummolleni turkuun ja hän kertoi että sara on hepreaa ja tarkoittaa prinsessaa, mummi siihen vaan tokaisikin että ihan osuva nimi meidän tytölle :) <3

Ikävä kyllä vuosi ei alkanutkaan ihan niin halutulla ja toivotulla tavalla kun oli kuvitellut. Miten uutinen tuli taas kun salama kirkkaalta taivaalta, ja erittäin läheinen sukulainen sairastaa syöpää. Millaisia tunteita se kehittää mielessä, millaista pelkoa ja millaista tulevista kuukausista voikaan tulla. Eilen itkettyäni hetken asiaa aloin kuitenkin pohtia että nyt loppuu tämä itku, miksi itken kun pitäisi kannustaa ja tukea että perkele tästäkin kyllä päästään vielä, ollaanhan muustakin selvitty, niin ainakin toivon. Miten alkaakaan käsitellä tunteitaan eri tavalla siinä vaiheessa kun kuulee jotain näin ikävää. ,miten minäkin olen maalaillut pilvi linnoja siitä miten onnellinen lapseni saa kasvaa monen suku polven kanssa, onhan meitä tällä hetkellä 5 sukupolvea. Nyt sen vasta tajuaa että mikään ei ole niin varmaa kuin  epävarmaa. Miten onnellinen on oltava joka ikinen päivä siitä että itse on terve ja että minulla on terve lapsi, koskaan en kuitenkaan voi tietää milloin täältä kukin lähdetään. Otankin tämän vuoden tavoitteeksi sen että annan mahdollisimman paljon aikaa kaikille minulle rakkaille ihmisille, jos ne on kaukana niiin muistan eden puhelimella useammin, jonain päivänä se voi olla myöhäistä.

Näistä sumuisten utuisista ajatuksista siirryn laittamaan ruokaa ja katselemaan kaunista nukkuvaa tytärtäni, hyvää päivän jatkoa kaikille!