Asunto kuumetta on liikenteessä

Tämä päivä onkin mennyt siivotessa. Olen vasta nyt huomannut itsessäni sen piirteen että vaadin kodin siisteydestä eri tavalla kun ennen. Kun istuu viikot kotona tytön kanssa haluaa että asunto on siistissä kunnossa jotta siellä viihtyy. Ja tottahan se on että lapsen kanssa on helpompaa siistissä asunnossa, varsinkin nyt kevään ja kesän aikaan on pakko imuroida joka toinen päivä jotta pikku neidin ravintoon ei kuulu pikku-kivet sun muut. Ainut ongelma meidän 50 neliön asunnossa on tilan puute. Kaappi tilaa on aivan liian vähän, lelulaatikkojakin pitäisi lisätä ostos listalle. Silti olemme päättäneet asua tässä pienkerrostalossa vielä kesän loppuun asti koska tässä on aivan ihana naapuruston ilma piiri ja tavallaan oma piha niinkuin OK-talossakin. Meidän piha on tosi kaunis kesäisin kun Ala-kerran Liisa (nimi muutettu) laittaa pihaan aina keväällä kukka istutuksia ja pitää pihan siistinä. 

Tosin minulla on silti kamalan kova asunto kuume. Haaveilen jostain kivasta kolmiosta, jotta saataisiin lasten huonekkin erikseen. Ehkä kaikki lelut ei sitten veisi puolta meidän olo huoneesta, vaikka tietäähän sen että lapsi silti roudaa leluja eri huoneisiin niinkuin nykyäänkin, joskus olen jopa löytänyt meidän "sauna korista" palikoita sun muuta. En halua lasten huoneesta perus vaaleanpunaista, pinkkiä tai sinistä vaan neutraaleilla väreillä sisustetun huoneen ja toisaalta onhan se ihana vielä aamulla herätä siihen kun pikkuiset nappi silmät tuijottaa äiti ja suu kääntyy leveään hymyyn. Sekin hyvä puoli pienessä asunnossa on ettei tule niin helposti ostettua turhaa tilpehööriä koska ne ei mahdu mihinkään. Pitäisi ehkä keksiä siksi ajaksi järkeviä säilyttämis keinoja leuluille ja muille tavaroille. 

 Pienet vauvan vaatteetkin on pakattu äitiys-pakkauksen laatikkoon, koska en raaski vaatteista luopua miettien seuraavia tulokkaita. Ja olenkin suoraan raaskinut heittää huonokuntoiset ja tosi kulahtaneet vaatteet roskikseen. Enkä viiti viedä noita vintille kun tiedä sitäkin millaisia elukoita siellä asustaa. Ehkäpä jätän nämä asunto haaveet vielä odottamaan syksyä ja asunto esittelyjä.

Hyvää päivän jatkoa täältä harmaasta ja sateisesta pohjois-savosta!

Ps. Vastailkaahan postaus ehdotus kyselyyn, toteutan postaukset siinä järjestyksessä mitä on eniten toivottu kunhan äänestys päättyy.

pps. Kunhan 30 lukijaa kertyy voisi ollakkin arvontaa luvassa ;)

Saamattomuutta.

Huoh välillä kyrsii niin paljon ihmisten aikaan saamattomuus, miksi täytyy luvata jos kuitenkaan mitään ei tapahdu, tässä asiassa oikeastaan puhun vuokran antajastamme. Olen odottanut reilut puoli vuotta uusia ikkunoita asuntoomme, koska ikkunat on aivan älyttömän vanhat ja verhot suurinpiirtein lepattaa tuulen mukana. Alun perin ikkunoiden oli tarkoitus jo vaihtua ennen kuin lapsi syntyy ja sara on yli huomenna jo 3 kk:tta vanha. Olisi kiva saada jotain vastikkeeksikin siitä että maksaa vuokraa, ei ole oikein että jännityksellä jäämme hyvässä lykyssä odottamaan 30 asteen pakkasia, entä jos sisällä pitää istua pipo päässä ja toppatakki päällä. En halua että lapsi joutuu kärsimään sellaisesta. MIKSI pitää LUVATA jos todellisuudessa ei mitään tapahdu? nyt olen kyllä sanonut että joulukuun vuokraa ei tipu ennen kuin ikkunat on paikallaan, mutta katsoo nyt mitä tapahtuu. Kuitenkin silloin kun ikkunat vaihdetaan minun on pakko lähteä tytön kanssa pois siksi aikaa kotoa koska varmasti veto käy ja melu on kauhea. 

Olen myös mielessäni suunnitellut päivää jolloin voitaisiin olla miehen kanssa kaksistaan. Olisi kiva käydä leffassa pitkästä aikaa kaksistaan, mennä sen jälkeen johonkin syömään. Polttaa kotona illalla kynttilöitä nauttia vaan hiljaisuudesta ja toisistaan. Kaksin keskinen halimis aika kuitenkin oikeestaan on vaan kerran päivässä tunti ennen kuin menemme nukkumaan, tosin olen kuitenkin pitänyt sitä tärkeänä, että annamme toisillemme edes sen tunnin päivässä, keskustelemme päivän kulusta ja muista asioista mitä mielessä pyörii ja ollaan vaan :) 

Tuntuu myös että minusta on toisaalta tullut aikaan saamaton. En oikein ehdi tehdä koti-töitä, kämppä on välillä kuin pyöremyrskyn jäljiltä. Silloin kun lapsi nukkuu päivä unia tuntuu että kuitenkin aina jumitun tietokoneen ääreen enkä saa laitettua edes pesukonetta päälle. Kun mieheni tulee 4-5 aikaan kotiin alan yleensä siinä vaiheessa vasta tekemään ruokaa, imuroin pikaisesti, laitan pyykinpesukoneen päälle. Sitten huomaakin että kello on jo niin paljon että sara pitää vaihtaa kuiviin, antaa ilta-velli, halimista tytön kaa ja yö unille laitto. Monesti sen jälkeen olisikin itse jo valmis kaatumaan sänkyyn.