Olen myös mielessäni suunnitellut päivää jolloin voitaisiin olla miehen kanssa kaksistaan. Olisi kiva käydä leffassa pitkästä aikaa kaksistaan, mennä sen jälkeen johonkin syömään. Polttaa kotona illalla kynttilöitä nauttia vaan hiljaisuudesta ja toisistaan. Kaksin keskinen halimis aika kuitenkin oikeestaan on vaan kerran päivässä tunti ennen kuin menemme nukkumaan, tosin olen kuitenkin pitänyt sitä tärkeänä, että annamme toisillemme edes sen tunnin päivässä, keskustelemme päivän kulusta ja muista asioista mitä mielessä pyörii ja ollaan vaan :)
Tuntuu myös että minusta on toisaalta tullut aikaan saamaton. En oikein ehdi tehdä koti-töitä, kämppä on välillä kuin pyöremyrskyn jäljiltä. Silloin kun lapsi nukkuu päivä unia tuntuu että kuitenkin aina jumitun tietokoneen ääreen enkä saa laitettua edes pesukonetta päälle. Kun mieheni tulee 4-5 aikaan kotiin alan yleensä siinä vaiheessa vasta tekemään ruokaa, imuroin pikaisesti, laitan pyykinpesukoneen päälle. Sitten huomaakin että kello on jo niin paljon että sara pitää vaihtaa kuiviin, antaa ilta-velli, halimista tytön kaa ja yö unille laitto. Monesti sen jälkeen olisikin itse jo valmis kaatumaan sänkyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti