ohhoh

Miten voikaan lapsi rueta yht äkkiä vierastamaan niin kamalan paljon :O Ajateltiin aamulla saran kanssa yllättää isovanhemmat ja lähteä linja-autolla mummilaan. Mutta nyt sara vierastaa kauheesti eikä suostu olemaan kenenkään muun sylissä kuin äidin! Oikein sydäntä raastaa kun lapsi huutaa ukin sylissä kuin syötävä. Toivottavasti tämä vaihe menisi pian ohi. Toisaalta ymmärrettävää että lapsi on niin kiintynyt minuun kun ollaan joka päivä kahdestaan iltaan asti ennen kuin mies tulee töistä kotiin. Elämä vaan vaikeutuu ihan kauheesti kun kukaan muu ei kelpaa joten todella olen lapsessa kiinni. 

Mukavaa vaihtelua kyllä tulla välillä jonnekkin muualle kuin olla neljän seinän sisällä niinkuin joka ikinen päivä teen. Tosin olen ehkä itsekkin turhan laiska kun en käy ystävien luona oikeestaan ollenkaan lapsen kanssa, mutta on siinä aina oma hommansa pakata kaikki lapsen tavarat ja miettiä sataan kertaan onko nyt varmasti kaikki mukana. 

Illat kotona alkaa jo jotenkin sujua kun melkein joka ilta kuitenkin isikin on alkanut tytölle kelpaamaan, mutta välillä on niitä päiviä että vain äiti kelpaa. En edes muista millaista elämä on ilman lasta, enkä oikeestaan haluakkaan muistaa koska olen saanut elämääni täytettä, joka päivä kun katson lastani silmiin näen että olen saanut jotain hyvää aikaan. Äitiys todella palkitsee. Päivääkään en pois antaisi tai vaihtaisi. 

Joulukin alkaa ovella kolkuttaa ja raha huolet painaa kun mies jää työttämäksi. Mutta eiköhän tässä jotenkin eteenpäin selvitä, mutta nyt tyttö heräsi joten eikun hommiin :)