tunne myrskyä

Huh täällä käydään kyllä sellaista tunne myrskyn valtaa päivittäin, eilen illalla kyynel silmässä kelasin ja kelasin uudelleen saran synnytystä oikeastaan muistan ihan kaiken paitsi sitä kipua ja onneksi en sitä muista koska en varmasti haluaisi lisää lapsia :D Olen miehellekkin viimeiset 2 viikkoa hokenut että miten ihmeessä saan tämän kamalan vauva kuumeen pois, tai sitten oikeesti poden tätä siihen asti kunnes saan tahtoni läpi joka ei luultavasti onnistu ennen kesää. Eilen hetkeksi selkäni käänsin niin johan oli sara ehtinyt sohva pöydältä repimään alas kaikki vauva lehdet ja vauva kirjat ja ne olis myös maistunut hyvin, mutta jos kuitenkin pysytään tolla ihan perus ruokalinjalla eikä lisätä siihen enää paperia. Sara myös eilen ensimmäistä kertaa kääntyi sitten selältä mahalleen ja oli niin oikea ajoitus koska itselläni oli silloin paha mieli. Äiti on niin ylpeä pikku tytöstään. Soitin juuri mummolleni turkuun ja hän kertoi että sara on hepreaa ja tarkoittaa prinsessaa, mummi siihen vaan tokaisikin että ihan osuva nimi meidän tytölle :) <3

Ikävä kyllä vuosi ei alkanutkaan ihan niin halutulla ja toivotulla tavalla kun oli kuvitellut. Miten uutinen tuli taas kun salama kirkkaalta taivaalta, ja erittäin läheinen sukulainen sairastaa syöpää. Millaisia tunteita se kehittää mielessä, millaista pelkoa ja millaista tulevista kuukausista voikaan tulla. Eilen itkettyäni hetken asiaa aloin kuitenkin pohtia että nyt loppuu tämä itku, miksi itken kun pitäisi kannustaa ja tukea että perkele tästäkin kyllä päästään vielä, ollaanhan muustakin selvitty, niin ainakin toivon. Miten alkaakaan käsitellä tunteitaan eri tavalla siinä vaiheessa kun kuulee jotain näin ikävää. ,miten minäkin olen maalaillut pilvi linnoja siitä miten onnellinen lapseni saa kasvaa monen suku polven kanssa, onhan meitä tällä hetkellä 5 sukupolvea. Nyt sen vasta tajuaa että mikään ei ole niin varmaa kuin  epävarmaa. Miten onnellinen on oltava joka ikinen päivä siitä että itse on terve ja että minulla on terve lapsi, koskaan en kuitenkaan voi tietää milloin täältä kukin lähdetään. Otankin tämän vuoden tavoitteeksi sen että annan mahdollisimman paljon aikaa kaikille minulle rakkaille ihmisille, jos ne on kaukana niiin muistan eden puhelimella useammin, jonain päivänä se voi olla myöhäistä.

Näistä sumuisten utuisista ajatuksista siirryn laittamaan ruokaa ja katselemaan kaunista nukkuvaa tytärtäni, hyvää päivän jatkoa kaikille!