Ihka ensimmäinen hammas

Nyt se sitten vihdoin ja viimein tuli, ihka ensimmäinen hammas, kerrankin vois sanoa ihmisille myöntävän vastauksen koska jo melkein yhdessä vaiheessa alkoi tympimään miten kaikki kyseli koko aikaa joko teidän tytöllä on hampaita. Itse asiassa minua hieman hyvittaa kun viimeksi eilen minulta päivällä tytön iso mummi kyselikin joko on tullut hampaita ja kivenkovaan väitin että ei niistä ole vielä tietoakaan, illalla sitten huvikseen sormen päällä kokeilin tytön ikeniä ja siinä se alhaalla jo törötti (ei vielä kyllä näy nauraessa). En ole edes missään vaiheessa ehtinyt epäilemään että saralle olisi tulossa hampaita kun en ole käytöksessä mitään erinlaista huomannut ja tyttö nyt muutenkin laittaa koko aikaa kaiken mahdollisen suuhun ja kuola lentää niin että on joka paikka märkänä.

Mies ei ymmärtänyt lainkaan hössötystäni siitä kuinka meidän tytölle tuli ensimmäinen hammas, minusta se vaan tuntui niin hienolta, meidän pienellä vauvalla on jo hammas. Hehkutin sitä aivan samalla tavalla kun mies silloin kun ostimme uuden telkkarin ja hän vain hoki että "nyt on DIGI DIGI." Tosin ei tuo miehen puolisko ymmärrä muutenkaan hehkutuksiani silloin kun sara ensimmäisen kerran kääntyi selältä masulleen  pompin itse melkein kattoon ja hyvä etten kiljunut "se kääntyi, se kääntyi" kuitenkin vieressä koko aikaa tytölle hoin "anna mennä, anna mennä kyllä se äidin kulta osaa". Minusta on aivan upeaa nähdä kuinka lapseni kehittyy ja oppii uusia asioita joka päivä. Nyt eletään vauva-ajan parasta aikaa ja aion ottaa siitä kaiken ilon irti ja kynä sauhuaa kovasti vauva kirjaa kirjoitellessa. Viime aikoina olen nauttinut  niin paljon siitä että saan olla kotona lapsen kanssa ja antaa paljon aikaa hänen touhuilleen ja kehitykselleen, toki minäkin sitten illalla yleensä tuolta isukilta verotan sitten itselleni hieman omaakin aikaa.