Avioliitto?

Aloin eilen illalla miettiä erästä keskustelua jonka kävin vähän aikaa sitten. Siis todella vieläkö näitä vanhan aikaisia ihmisiä on jotka ajattelee että lapsi on äpärä ellei se ole syntynyt avioliitossa, minä en ainakaan todellakaan ajattele niin.

Esim. minä en ole avioliitossa syntynyt lapsi, vanhempani ovat olleen yli 20 vuotta yhdessä ja ainoastaan kihloissa, heillä on minun lisäksi 4 lasta, eikä ainakaan minulle olla koskaan tultu sanomaan mitään niin törkeää että olisin äpärä. Ensinnäkin millainen ihminen perjaatteessa voi rueta laukomaan sellaisia juttuja, vaikka olsikin itse sellainen lapsi joka on syntynyt avioliitossa, mutta olisi kuitenkin elänyt lapsuuden uusio perheessä, muuttaako tämä siis millään tavalla asiaa?

Meidän lapsikin on syntynyt avioliiton ulkopuolella, en ole vielä eden 100% varma haluanko koskaan naimisiin, voisin kuitenkin olla mieheni kanssa onnellinen ilman toista sormusta ja papin siunausta, ehkä vielä joskus mutta ei nyt. Pitääkö välttämättä mennä naimisiin ollakseen onnellinen, vai mennäänkö vain lasten takia naimisiin? Minä koen tilanteen hyväksi näin jos joku ajattelee että lapsi on äpärä, niin  siinäpähän ajattelee. Meillä ei ainakaan suin päin rynnitä avioliittoon, erota ja käydä kauheeta paperisotaa läpi. Koska ikinä et voi kuitenkaan tietää oletko lopun elämäsi saman ihmisen kanssa, minä ainakin toivon sitä mutta eletään päivä kerrallaan, turha alkaa etu käteen suunnittelemaan kaikkea valmiiksi jos joku kuitenkin menee pieleen.

Olen vain niin yllättynyt että tosiaan löytyy vielä minunkin ikuisiani jotka ajattelee lapsen olevan äpärä jossei se ole avioliiton sisäpuolella syntynyt. Miten joku voi vielä ajatella niin? tietysti nämä on mielipiteitä mutta olen yllättynyt. Entäs vaikka lapsi on syntynyt niin että vanhemmat ovat naimisissa, vanhemmat eroavatkin parinvuoden sisällä, eihän lapsi kuitenkaan saanut silloin kokonaista perhettä, se tuskin teki onnellisemmaksi kun vanhemmat oli naimisissa vielä silloin kun lapsi syntyi. Äh tuli vaan niin loukkaantunut olo tavallaan tuosta keskustelusta, enkä ole itseäni koskaan äpäräksi kokenut(ei sellaisia olekkaan)  mutta olen ainakin saanut kasvaa ehjässä ja onnellisessa perheessä.