"uni kouluilua"

Sunnuntaina aloiteettiin unikoulu tai no en ole ihan varsinaista unikoulua pitänyt mutta jotain sinne päin kuitenkin. Siirsin Samun sängyn Saran huoneeseen. Ensimmäine yö menikin yllättävän hyvin ja oli vain kaksi herätystä joista aina ensimmäinen menee pelkän veden tai tutin voimin.

Toinen yö oli pätkittäistä ja heräiltiin useamman kerran en oikeastaan pysynyt edes laskuissa mukana. Sen jälkeen yöt on menneet 2 heräämisellä. Ja viime yönä poika yllätti ja heräsi vasta 5 aikaan aamulla ensimmäisen kerran.

Minulla ei ole sydäntä kuunnella sitä kuinka lapsi huutaa joten en varsinaisen hyvin ole ehkä unikoulua hoitanut ja luovutan liian aikaisin syliin oton kanssa. Ensin pinnasänky tuntui olevan kovinkin pelottava paikka ja ainakun laskin Samun sinne alkoi huuto. Nyt poika on alkanut nukahtamaan päivä unille itse kun vien sen melkein nukahtaneena sänkyyn vaikka se katsoo kun lasken sen sinne niin ei ala välittömästi huuto vaan hn kääntää kylkeä ja tuhina jo kuuluu.

Yö syömistä en ole vielä saanut kokonaan pois vaan Samu juo maitoa vielä aamuyöllä 1-2dl. Olen jo ylipäätänsä tyytyväinen siihen että poika nukkuu omassa sängyssä ja erihuoneessa. Nukun itse paljon sikeämpää unta kun normaalisti herään pienimpäänkin inahdukseen ja saatan jopa mennä liian aikaisin katsomaan mikä on hätänä.

Ensimmäiset päivät meni vähän sumussa mutta nyt kuitenkin on elimistö taas alkanut tottumaan näihin herätyksiin eritavavalla ja kun oma unenlaatu on parempaa kuin aikoihin niin luultavasti olenkin pirteämpi kuin kuukausiin. Jospa minulla taas nyt alkaisi riittämään rahkeet paremmin painon pudotus operaatioonkin kun on energiaa paremmin. Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu :)

Lapsi kohtaiset eroavaisuudet

Olen monesti miettinyt miten sisarukset voikin olla niin erilaisia. Meidän lapsissa ei olekkaan oikeastaan ainakaan vielä mitään muuta samaa nähtävää kun ulkonäkö. Luonteet on aivan erilaisia, vaikka sehän nyt on ymmärrettävää eihän me kukaan olla samanlaisia. Se vain tuli niin suurena yllätyksenä toisen lapsen jälkeen että kaikki ei menekkään ihan samalla tavalla.

Sara oli heti syntyessään erittäin rauhallinen ja tyytyväinen vauva. Ei turhia valitellut, nälkää vain huudettiin ja heti ekoja pissejä vaipassakaan ei jaksettu huutaa. Sara oli vain 1,5kk vanha kun alkoi nukkumaan 12h yö unia, ei vaivannut hampaat eikä tyttö kyllä sairastellutkaan vaikka ei pahemmin rintamaitoa saanut. Edelleenkin Sara on melko hyvä uninen joskus harvoin on niitä öitä kun se näkee painajaisia ja kömpii yällä meidän jalkopäähän nukkumaan. Sara käyttäytyy erittäin hyvin juhlissa, jaksaa olla siellä aloillaan ja kuunnella. Tempperamenttia neidistä kyllä köytyy ja varsinkin nyt kun on pahin uhma menossa niin kylläpä testaillaan rajoja. Neiti oli alle 3kk kun aloin haaveilla jo perheen lisäyksestä, mä ajattelin että näinkö helppoa tää oikeesti on. Oliskohan neiti sit ollukkin joku about 9-10kk vanha kun aloin odottaa samua.

Samun odotus aika oli sinällään paljon helpompi kuin saran odotus vaikka olinkin paljon isomahaisempi. No syntyessään poika kyllä vaikutti kovin rauhalliselta ja olikin sitä. Täysimetin samua 2kk ikään saakka, kunnes se tyssäs minun munuaisaltaan tulehdukseen jolloin maidon tulo loppu kun seinään. Pullosta alkoi mahavaivat ja huudettiin täyttä huutoa koko aikaa, tähän saatiin kuitenkin apu anti colic tuttipulloista. Siitä mentiin taas vähän aikaa eteenpäin kun alkoi korvatulehduskierteet, öistä tuli tosi katkonaisia ja toki silloin kun oli tulehdus yö meni kannellessa poikaa kun ei se osannu tehdä mitään muuta kuin huutaa. Nyt on ollu parikuukautta rauhallisempaa eli ei ole tulehduksia ollu mutta niiden seurauksena korviin on jäänyt nestekertymät, jotka sitten aiheuttaa paineen tunnetta korviin makuu asennossa. Hartaasti toivon että ensiviikolla saataisiin lähete korvapolille jotta päästäisiin vihdoin putkituksiin. Hampaita samu on myös kiukutellut aina kun niitä on tullut.

Kehtiyksessä molemmat on ollut kyllä yhtä nopeita, samu on tullut korkeintaan 2vkoa jäljessä. Syömisessä on olleet ihan erinlaisia, samu veti jo 6kk ikäisenä kunnon ruokaa missä oli ihan klönttejä kun taas sara oli oikee sihtikurkku pienenä. Rokotteista Neiti tuli aina kipeeksi kun taas pojasta ei oo huomannu että se edes olisi saanut.

Toivon vain että saisin voimia ja oikean asenteen jotta jaksaisin aloittaa unikoulun samun kanssa mutta se vaatii tahtoa, jaksamista ja pitkää pinnaa. Mutta ehkä ne yötkin helpottaa pian? Loppuun hieman vanhoja valokuvia :´)

poju lähdössä kotiin sairaalasta

sisko pitelee 10pvää vanhaa veljeä sylissä

Samua odottaessa masu rv27+3