Aikaansaannos

Onkai se joskus saatava itsestään eden sen verran irti, että saisi tänne jonkun laisia postauksia aikaiseksi. Kovasti olen nytkin haaveillut jos minulla jäisi tästä raskaudesta jotain mustaa valkoiselle jota voisi joskus tulla lukemaan ja muistelemaan miten ihanaa tai välillä jopa tuskaista se odotus olikaan. Vaikka onhan minulla siitä ajasta muistuttamassa mitä parhaimmat ja ihanimmat lapset, silti olisi kiva jos minulla olisi jotain muistoja tästä ajasta, saran raskaus ajalta muistan aika vähän paitsi erittäin suuri maha on edelleen tuolla takamuistissa ja kaikki ongelmat sairaala reissuineen, sempä takia olisi kiva muistaa myös hyviä ja ihania hetkiä siitä kun kasvatat uutta elämää sisälläsi.

Olen taas pystynyt nauttimaan olostani, ilman että tarviaa juosta oksentamaan. Nukkumaan mennessä ei tule enää paha olo, ei tarvitse koko aikaa aikatauluttaa syömistä estääkseni pahanolon tunnetta. Väsymys on tipotiessään ja pissallakaan ei tarvitse enää ravata yössä kolmea kertaa vaan saan nukkua koko yön kerrallaan. (Toki tuo asia tulee varmasti vielä muuttumaan jossain vaiheessa) 

Eilen olin juuri ehtinyt varata ajan saran 1-vuotis kuvauksiin, no kaupasta tulon jälkeen jäimme tytön kanssa vielä käppäilemään pihalle ja kietämään taloa ympäri. En ehtinyt edes yhtä sanaa sanoa kun tyttö lensi turvalleen asfalttiin. Pahemmilta vammoilta säästyttiin, mutta otsaan jäi silti silti ruhje, nenä on vieläkin ihan punainen ja sivussa on haava, totesin putsatessani Saran kasvoja ja käsiä että meidän on parempi siirtää kuvausta eteenpäin. Ei ole kovin kivaa lähettää sukulaisille valokuvia jossa naama on ruvella mutta muuten ollaan laittauduttu prinsessaksi. 

Kohta laitan viimeisen pyykki koneen pyörimään ja alan pakata kimpsut että kampsut kasaan jotta huomenna voimme suunnata nokan kohti pielavettä, johon menemme mökkeilemään. Sitä en tiedä onko se niin kovin rentouttavaakaan koko aikaa mutta olen melkovarma että ihan kivaa siitä tulee. 

1+1=4

Tänneppä kuuluukin pelkästään hyvää. Saran synttärit on vietelty ja paljon lahjoja saatu. Ja ne iänkaikkisen inhottavat rokotuksetkin käytiin ottamassa ja vuorokausi kesti hirveetä huutoa ja masukin meni ihan sekaisin, siihen ne oireet kuitenkin sit loppu joten helpolla päästiin. Pituutta neitillä olikin 74,5cm ja painoa oli 9,6kg. Normaalilla kotiruoka valiollahan meillä kotona mennään ainut että neuvolassa kehottivat vaihtamaan kevyt maidon rasvattomaan, pitää nyt funtsia vähän sitä asiaa, ite en ainakaan oikeen välitä rasvattoman maidon mitättömästä mausta ja kahvin sekaan se ei ainakaan sovi ollenkaan.

Täällä ollaan vihdoin ehkä kunnolla sisäistetty asia että meille tosiaan tulee toinen vauva. Asiasta ollaan onnellisia, vaikeinta on ehkä malttaa odottaa taas sitä aikaa kun tietää kumpi sieltä on tullakseen, polttelee nimittäin vähän näppejä tuolla vauvan vaate osastolla :D Laskettu aika on tällä hetkellä 7.4. tarkemmin tiedän kun ollaan käyty ultrassa, mutta mikä erikoisesti minut yllätti on se että np-ultra tehdään vasta 12-14 viikolla, milloin se on muuttunut? Ennenhän se tehtiin ja oli tehtävä ennen 12 viikkoa :O

Ainiin käytiin me kattomassa yhtä neliötäkin, perjantaihin mennessä meidän sit pitäis kuulla että onnistiko meitä vai ei, toivon kyllä tosissaan että saatain se asunto, tää kaksio on todellakin liian ahdas. Oon jo niin paljon suunnitellut mitä mihinkin huoneeseen tulee, millasia verhoja ompelen ynm, ja olis kiva saada sara oppimaan nukkumaan omassa huoneessaan. Meillä on myös potta koulu käynnissä ja ihan hyvin on alkanu, enitenhän se on kiinni melkein omasta motivaatiosta ja jaksamisestaan, saako sen lapsen potalle vai ei ;)

Hyvät syyspäivän jatkot kaikille, pahoittelen jos on paljon kirjoitus virheitä. Nää pika postaukset ei oo kovin helppoja kun lapsi haluaa samaan aikaan leikkiä äitin kanssa :D