Aikaansaannos

Onkai se joskus saatava itsestään eden sen verran irti, että saisi tänne jonkun laisia postauksia aikaiseksi. Kovasti olen nytkin haaveillut jos minulla jäisi tästä raskaudesta jotain mustaa valkoiselle jota voisi joskus tulla lukemaan ja muistelemaan miten ihanaa tai välillä jopa tuskaista se odotus olikaan. Vaikka onhan minulla siitä ajasta muistuttamassa mitä parhaimmat ja ihanimmat lapset, silti olisi kiva jos minulla olisi jotain muistoja tästä ajasta, saran raskaus ajalta muistan aika vähän paitsi erittäin suuri maha on edelleen tuolla takamuistissa ja kaikki ongelmat sairaala reissuineen, sempä takia olisi kiva muistaa myös hyviä ja ihania hetkiä siitä kun kasvatat uutta elämää sisälläsi.

Olen taas pystynyt nauttimaan olostani, ilman että tarviaa juosta oksentamaan. Nukkumaan mennessä ei tule enää paha olo, ei tarvitse koko aikaa aikatauluttaa syömistä estääkseni pahanolon tunnetta. Väsymys on tipotiessään ja pissallakaan ei tarvitse enää ravata yössä kolmea kertaa vaan saan nukkua koko yön kerrallaan. (Toki tuo asia tulee varmasti vielä muuttumaan jossain vaiheessa) 

Eilen olin juuri ehtinyt varata ajan saran 1-vuotis kuvauksiin, no kaupasta tulon jälkeen jäimme tytön kanssa vielä käppäilemään pihalle ja kietämään taloa ympäri. En ehtinyt edes yhtä sanaa sanoa kun tyttö lensi turvalleen asfalttiin. Pahemmilta vammoilta säästyttiin, mutta otsaan jäi silti silti ruhje, nenä on vieläkin ihan punainen ja sivussa on haava, totesin putsatessani Saran kasvoja ja käsiä että meidän on parempi siirtää kuvausta eteenpäin. Ei ole kovin kivaa lähettää sukulaisille valokuvia jossa naama on ruvella mutta muuten ollaan laittauduttu prinsessaksi. 

Kohta laitan viimeisen pyykki koneen pyörimään ja alan pakata kimpsut että kampsut kasaan jotta huomenna voimme suunnata nokan kohti pielavettä, johon menemme mökkeilemään. Sitä en tiedä onko se niin kovin rentouttavaakaan koko aikaa mutta olen melkovarma että ihan kivaa siitä tulee.