Jännityksen tunteita

Heippa!

Nyt ollaan saatu muutot hoidettua pois alta. Ja täällä näyttää jo ihan oikeesti kodilta. Viime yönä nukuin ensimmäistä kertaa hyvin uudessa kodissa. Sara siirtyi omaan huoneeseen ja on nukkunut kyllä paremmin kuin koskaan aikaisemmin, josta olen yllättynyt kun ajattelin että ensimmäiset yöt menisi pätkittäin. Asia taisikin olla loppujen lopuksi vaikeampi minulle. Mutta olen tyytyväinen tilanteeseen, kaikki on helpompaa kun sara nukkuu omassa huoneessaan, koska vauvan huoneeksihan tulee automaattisesti meidän makuuhuone, jotta neiti saa nukuttua edes hyvät yö unet.

Ensimmäinen ultrakin on takana. En ole ennen jännittänyt niin paljoa kuin tällä kertaa. Kun odotin ultran alkamista ja makasin tutkimus pöydällä sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Päässäni pyöri vain ajatukset "entä jos olenkin kuvitellut kaiken ja testi näytti väärän tuloksen"  "mitä jos vauvalla ei olekkaan kaikki hyvin". Melkein pyörryin kun jännitti ja pelotti samaan aikaan. Noh tutkimus sitten alkoi, siellä se oli PIENI ihme, voi sitä onnen tunnetta! En voinut mitenkään estää kyyneleiden tulemista silmiin, nyt tää on totta kun sitä niin pitkään odotettiin ja toivottiin. Vauvalla oli siis kaikki hyvin ja oli oikein vilkas tapaus, ei ollu nimittäin hoitajan kanssa ollenkaan samaa mieltä siitä että häntä olis pitänyt tuijotella. Ja voi kuinka söpöä siellä erottui jo 10 pientä sormea, pienet korvat ja nenääkin saatiin vähän näkyviin <3 <3

Saralle olemme jo pitkään puhuneet että meille tulee vauva joka kasvaa äidin masussa. Ei hän oikeen taida asiaa tiedostaa, mutta kovin tulee aina välillä taputtelemaan minun massua ja hokee vauvaa. Sen jälkeen onkin jo halittava äitiä. Olen uskomattoman ylpeä miten hienosti sara on tottunut "isoihin" muutoksiin kun on tullut omat huoneet, isojen tyttöjen sängyt sun muut. Ja Muuton yhteydessä suu on alkanut käydä kamalasti, siis uusia sanoja on tullut paljon mutta niin tulee kyllä "vauva kieltäkin" :D Ehkäpä minäkin vielä selviän tästä "ero ahdistuksesta" ja opin nukkumaan yöni hyvin vaikkei sara enää tuhisekkaan samassa huoneessa.

Kovin jännityksellä täällä odottelen tulevaa perheen jäsentä. Masukin on alkanut jo kasvamaan niin että moni on kyllä huomannut että odotan. Toki tämä asia aiheuttaa paljon pelon ja jännityksen väreitä, mutta uskoisin kuitenkin pärjääväni onhan mulla täällä ihana tytär "apuna" ja mieskin ehkä välillä jelppii ;) Olen onnellinen.