something...

Pitkästä aikaa ehdinkin tänne kirjoittelemaan kuulumisia ja ilta meneekin varmaan syventyessä muiden blogeihin ja autokoulun oppeihin. Tosiassaan olen nyt aloittanut autokoulun ja tämän että myös lääkäri käyntien yhdistäminen koti arkeen lapsen kanssa on ollu ehkä hieman haastavaa ja aina kauheesti sumplittavaa kuka ehtii tyttöä katsoa, koska minä en ihan kenelle vaan lastani hoitoon laita. Illat ja päivät jolloin on ollut vapaa aikaa on mennyt koti hommiin ja teoria kokeeseen valmistumisessa. Nyt olenkin haaveillut että menisin vielä kesällä tekemään jonkun laisia töitä, jos vaan saan hommattua jonkun tutun perheensisältä olemaan tytön kanssa päivisin koska en halua vielä viedä saraa tarhaan.

Sarallakin tulis ikää sunnuntaina jo sen puol vuotta. Neiti oppikin tällä viikolla jo ryömimään ja hellyyttävintä oli kun tyttö tänä aamuna antoi minun mielestä oikean pusun eikä vaan kuolannut poskelleni niinkuin yleensä tekee. Yöt menee edelleen hyvin ja tyttö on ollut terveenä, eilen tosin oli vähän pahalla päällä mutta tais olla vaan huono päivä. On tässä tapahtunut huvittaviakin juttuja eräs päivä kun olin auto koulussa ja mies sitten tuli minua hakemaan sieltä tytön kanssa että käydään yhdessä ruoka kaupassa, noh kun nostin tytön syliini auton takapenkiltä kaukalosta ja nostin kauppa kärryyn satuin katsomaan tytön vaatetusta. No mieshän oli sitten laittanu kyllä ihan normaalisti toppapuvun ja pipon päähän mutta saralla oli MINUN pörrösukat jalassa ja töppöset oli eksyny käsiin, kysyinkin sitten vaatetuksen syytä mutta ei ollu kuulema löytäny muita, kyllä siinä mulla oli naurussa pidättelemistä ja ajattelin että toivottavasti kukaan muu ei huomaa asiaa :D Eilen pyysin sitten kaupasta saralle kasvissoseita ja liharuokaa, no joo sainhan mä yhden purkin naudanliha-kasvis sosetta mutta sitten oli kyllä 20 purkkia pelkkää hedelmää joten olihan se uusi kauppareissu vielä tehtävä.

Eilen tein inventaarion vaatteille ja kaivelin saralle taas sopivia vaatteita nyt onkin käytössä jo 74cm vaatteet osa on 68cm. Tänään onnekseni rupesin taas uteliaisuudesta kokeilemaan vanhoja farkkujani jalkaan ja kas kummaa kaikki minun kolmekutoset farkut meni jalkaan, suoraan sanoen kiljuin pikkusiskolleni että kato nyt kun mun farkut menee jalkaan ja ne menee jopa kiinni, kyllä tuli niin hyvä mieli kun en olekkaan turhaa työtä tehnyt kun olen jättänyt herkut pois ja lisännyt liikuntaa, ihan ilman mitään karppaamisia tai jotain helvetin pussi ruokia. Tästä on siis hyvä jatkaa eteenpäin :) Tsemppiä kaikille kohtalo tovereilleni ;)

Avioliitto?

Aloin eilen illalla miettiä erästä keskustelua jonka kävin vähän aikaa sitten. Siis todella vieläkö näitä vanhan aikaisia ihmisiä on jotka ajattelee että lapsi on äpärä ellei se ole syntynyt avioliitossa, minä en ainakaan todellakaan ajattele niin.

Esim. minä en ole avioliitossa syntynyt lapsi, vanhempani ovat olleen yli 20 vuotta yhdessä ja ainoastaan kihloissa, heillä on minun lisäksi 4 lasta, eikä ainakaan minulle olla koskaan tultu sanomaan mitään niin törkeää että olisin äpärä. Ensinnäkin millainen ihminen perjaatteessa voi rueta laukomaan sellaisia juttuja, vaikka olsikin itse sellainen lapsi joka on syntynyt avioliitossa, mutta olisi kuitenkin elänyt lapsuuden uusio perheessä, muuttaako tämä siis millään tavalla asiaa?

Meidän lapsikin on syntynyt avioliiton ulkopuolella, en ole vielä eden 100% varma haluanko koskaan naimisiin, voisin kuitenkin olla mieheni kanssa onnellinen ilman toista sormusta ja papin siunausta, ehkä vielä joskus mutta ei nyt. Pitääkö välttämättä mennä naimisiin ollakseen onnellinen, vai mennäänkö vain lasten takia naimisiin? Minä koen tilanteen hyväksi näin jos joku ajattelee että lapsi on äpärä, niin  siinäpähän ajattelee. Meillä ei ainakaan suin päin rynnitä avioliittoon, erota ja käydä kauheeta paperisotaa läpi. Koska ikinä et voi kuitenkaan tietää oletko lopun elämäsi saman ihmisen kanssa, minä ainakin toivon sitä mutta eletään päivä kerrallaan, turha alkaa etu käteen suunnittelemaan kaikkea valmiiksi jos joku kuitenkin menee pieleen.

Olen vain niin yllättynyt että tosiaan löytyy vielä minunkin ikuisiani jotka ajattelee lapsen olevan äpärä jossei se ole avioliiton sisäpuolella syntynyt. Miten joku voi vielä ajatella niin? tietysti nämä on mielipiteitä mutta olen yllättynyt. Entäs vaikka lapsi on syntynyt niin että vanhemmat ovat naimisissa, vanhemmat eroavatkin parinvuoden sisällä, eihän lapsi kuitenkaan saanut silloin kokonaista perhettä, se tuskin teki onnellisemmaksi kun vanhemmat oli naimisissa vielä silloin kun lapsi syntyi. Äh tuli vaan niin loukkaantunut olo tavallaan tuosta keskustelusta, enkä ole itseäni koskaan äpäräksi kokenut(ei sellaisia olekkaan)  mutta olen ainakin saanut kasvaa ehjässä ja onnellisessa perheessä.