Ensimmäinen vuosi

Mulla on niin haikea olo tullut itselleni kun olen miettinyt saran 1-vuotis syntymäpäivä juhlia. Muistan edelleen saran syntymän kun eilisen päivän. Miten paljon iloa, onnen kyyneleitä, itkua, ylpeyttä, rakkautta ja kaikenlaisia tunteita onkaan tähän vuoteen mahtunut. Enää en edes osaa kuvitella elämää ilman lapsia, en muista miltä tuntuu nukkua aamulla pitkään, no nykyään saan syödä jo sentään ruokani lämpimänä.

Miten onkaan ensihymystä, jokeltelusta, ryömimisestä ynm tullut unohtumattomia muistoja joita jaksan aina muistella ja keskustella kaikille näistä jo kyllästymis pisteeseen asti. Vuosi on mennyt niin nopeesti, Neiti päätti jo kontata 5 kk iässä, 6kk iässä noustiin jo ensimmäisiä kertoja seisomaan 7 kk iässä käveltiin tukea vasten. Ja nyt 11kk vanhana meidän tyttö kävelee ja osaa paljon eri sanoja, nyt on alkanut tosisaan tuntumaan että vauva-aika on ohi. Ymmärrän paljon paremmin sitä kun kaikki toitottaa nauti vauva ajasta niin kauan kuin voit, se menee niin nopeesti!

Hampaitakin tuohon pieneen suuhun on kertynyt jo 10 kappaletta. Luojan kiitos kyllä ei ole niillä pahemmin meitä purrut. Lyömis vaihe oli mutta alkaa olla onneksi jo melkein taakse jäänyttä aikaa, eikä neiti enää ihan nin paljon tarraa hiuksistakaan kiinni. Mutta ainakin voin sanoa että tänä samaisena vuonna olen saanut elämältäni eniten, mitä olen tähän mennessä saanut. Onhan se joskus kiva muistella vanhoja reissuja ja hölmöilyjä ystävien kanssa, mutta ei se ole samalla tavalla niin ihanaa kuin mitä omalta lapselta saa.


Ps. Tekisi taas mieli kävellä apteekkiin ostamaan raskaustesti kun menkat on muutaman päivän myöhässä, mutta maltan odottaa vielä viikonlopun yli. Luultavasti vielä tihrustan itkua, mutta toivon niiin paljon että nyt olis vihdoin tärpänny :)