Väsymys painaa

Viimeiset päivät on ollut yhtä tuskaa. Uni määrä on vähentynyt entisestään, supistukset valvottaa jo joka yö, siihen päälle vielä liitoskivut, lonkka säryt ja kamala närästys. Oonko mä kamala ihminen kun valitan? Pelottaa se että olen jo valmiiksi kamalan väsynyt ennen kuin vauva edes on vielä syntynyt. Pinna kirtistyy pakostakin valvomisesta ja väsymystä, en haluaisi kenkkuilla miehelle ja lapselle sen takia. Olen todennut että olo on samanlainen vaikka makaisin koko päivän taikka olinko sitten koko päivän liikkeellä. Koko arvio ultraan piti tulla aika jo viime viikolla mutta mitään ei ole kuulunut. Olisi tietysti ihan mielenkiintoista päästä itsekkin kuulemaan että minkähän kokoinen nyytti sieltä mahtaa tulla, koska asia on alkanut jo omaa mieltäkin vaivaamaan, tuntuu nääs omaan käteenkin tuo lapsi niin isolta. Kirjaimellisesti mun napa paukkuu kun maha on niin iso, napa törröttää ihmeellisesti, Sarasta sekin on kovin hauskaa :D

Kotona kaikki on valmista, olen keskittynyt viime päivinä tekemään Saran kanssa yhdessä kaikkea kivaa ja mielekästä. Ollaan käyty kahvilla ulkona, sara toki sai pillimehun kahvin sijaan, ollaan keinuttu paljon, käyty kävelemässä ja tehty vaikka mitä muuta kivaa. Aion silti pitää tapana myös vauvan tulon jälkeenkin että välillä käydään kaksistaan jossain, voihan isi olla silloin pojan kanssa kahdestaan :) Saran puhe on kehittynyt taas ihan uskomattoman paljon, nyt tulee jatkuvasti jo 2 sanan "lauseita". Sara myös heittää välillä mielestäni ihan hauskoja juttuja joille saan nauraa. Eräskin päivä Sara tokaisi että "iso vauva" kysyin sitten että kuka on iso vauva? "no isi!" Kyllä siinä vaiheessa purskahdin nauruun ja ehkä tämä välillä pitääkin hieman paikkaansa ;D

Enää minua ei pelota Saran reagointi vauvan tuloon, eniten jännittää tuleva synnytys ja millainen vauva sieltä tulee. Kamalasti myös jännittää olla Sarasta kaksikin yötä erossa koska en ole koskaan ollut niin pitkään erossa tytöstä joten varmasti tulee kamala ikävä ja mikäli on samanlainen hormoni myrsky synnytyksen jälkeen, niin varmastit tulen itkemään sitä kun on tyttöä ja kotia ikävä. Viimeiset viikot on siis pitkiä ja hankalia mutta jospa tämä tästä sisulla mennään!

Kääk!

Huomenna alkaa raskausviikko 35, hui! Olo on kylläkin jo sen mukainen kun lähtö tulisi parin viikon sisään mutta aika näyttää, poika tulee kunhan on itse valmis. Nyt olen voinut 2 päivää paremmin ja olen jopa pystynyt päivällä tekemään jotain, tänään ehkä innostuin taas vähän liikaakin ja siivosin kämpän, tosin suursiivouksen sain vasta makuhuoneeseen tehtyä. Samalla tuli sitten tehtyä inventaariota vaatekaappiin ja niin tyhjältä jäi kaappi näyttämään että kesällä on aika ostaa sinne täytettä ;D Kellariin pitäisi viedä 2 jätesäkkiä Saran pieniä vaatteita, osan niistä laitoin myyntiin mutta tuntuu etten millään raaskisi luopua mistään vaatteesta kun muistelee että tämä ostettiin sillon ja tää saatiin lahjaks.. Eilen sorruin ostamaan pojalle taas hirmu kassillisen vaatetta, tosin olen ostanut melkein kaikki käytettynä koska pienet vauvan vaatteet ei mene miksikään :)

Olo on ollut tukala jo viikkoja ja välillä podenkin huonoa omatuntoa siitä kuinka minusta tuntuu että valitan vain koko aikaa jostain jomotuksesta tai väsymyksestä, kyllä on ollut miehellä kestämistä minussa viime viikkoina. Vaikka olen onnellinen tulevasta pienestä ja siitä että sain mahdollisuuden saada ylipäätään toisen lapsen niin en jaksa aina olla positiivinen ja iloinen kun nukkuu enää 2-5 tunnin yöunia kun joka paikkaa särkee niin paljon tai närästys vaivaa. Helpottava tietää että kohta nämä tuskat vihdoin palkitaan. Alku viikko oli muutenkin hankala kun esikoinen oli 39 asteen kuumeessa lähes 3 päivää, joten hän vaati kaiken aikani ja paljon läheisyyttä, nyt onneksi ollaan taas terveitä ja nukutaan omassa sängyssä :)

Tänään pakkasin vihdoin sairaalakassin ja tein kunnon muistilistan missä lukee mitä pitää pakata vielä kun lähtö tulee. Kun ei oikeen viiti tota puhelimen laturia ja hiusharjaa ynm.. pakata vielä kun niitä luultavammin ehtii käyttää vielä aika monta kertaa :) Meidän isukkiakin alkaa jännittää jo toisen lapsen syntymä, mutta kovastihan tuo sitä kääröä odottaa. Eilen just naureskeltiin että mitkähän kaikki uudet haasteet meitä taas odottaakaan ja onhan se jännää ajatella että kohta meitä on jo 4 :) Mukana kuvioissa on vielä omakotitalon etsintä/ostaminen joten suuria elämän muutoksia tosiaan on luvassa ja ehkä/toivottavasti ne hääkellot kilisee kesällä ;) <3

34+5 masukuva. Masu on tipahtanut alas 

<3