Väsymys painaa

Viimeiset päivät on ollut yhtä tuskaa. Uni määrä on vähentynyt entisestään, supistukset valvottaa jo joka yö, siihen päälle vielä liitoskivut, lonkka säryt ja kamala närästys. Oonko mä kamala ihminen kun valitan? Pelottaa se että olen jo valmiiksi kamalan väsynyt ennen kuin vauva edes on vielä syntynyt. Pinna kirtistyy pakostakin valvomisesta ja väsymystä, en haluaisi kenkkuilla miehelle ja lapselle sen takia. Olen todennut että olo on samanlainen vaikka makaisin koko päivän taikka olinko sitten koko päivän liikkeellä. Koko arvio ultraan piti tulla aika jo viime viikolla mutta mitään ei ole kuulunut. Olisi tietysti ihan mielenkiintoista päästä itsekkin kuulemaan että minkähän kokoinen nyytti sieltä mahtaa tulla, koska asia on alkanut jo omaa mieltäkin vaivaamaan, tuntuu nääs omaan käteenkin tuo lapsi niin isolta. Kirjaimellisesti mun napa paukkuu kun maha on niin iso, napa törröttää ihmeellisesti, Sarasta sekin on kovin hauskaa :D

Kotona kaikki on valmista, olen keskittynyt viime päivinä tekemään Saran kanssa yhdessä kaikkea kivaa ja mielekästä. Ollaan käyty kahvilla ulkona, sara toki sai pillimehun kahvin sijaan, ollaan keinuttu paljon, käyty kävelemässä ja tehty vaikka mitä muuta kivaa. Aion silti pitää tapana myös vauvan tulon jälkeenkin että välillä käydään kaksistaan jossain, voihan isi olla silloin pojan kanssa kahdestaan :) Saran puhe on kehittynyt taas ihan uskomattoman paljon, nyt tulee jatkuvasti jo 2 sanan "lauseita". Sara myös heittää välillä mielestäni ihan hauskoja juttuja joille saan nauraa. Eräskin päivä Sara tokaisi että "iso vauva" kysyin sitten että kuka on iso vauva? "no isi!" Kyllä siinä vaiheessa purskahdin nauruun ja ehkä tämä välillä pitääkin hieman paikkaansa ;D

Enää minua ei pelota Saran reagointi vauvan tuloon, eniten jännittää tuleva synnytys ja millainen vauva sieltä tulee. Kamalasti myös jännittää olla Sarasta kaksikin yötä erossa koska en ole koskaan ollut niin pitkään erossa tytöstä joten varmasti tulee kamala ikävä ja mikäli on samanlainen hormoni myrsky synnytyksen jälkeen, niin varmastit tulen itkemään sitä kun on tyttöä ja kotia ikävä. Viimeiset viikot on siis pitkiä ja hankalia mutta jospa tämä tästä sisulla mennään!