Ajan kulua

Mihin ihmeeseen tää aika oikeesti kuluu, tuntuu niin kauheen haikeelta ajatella että siitä on jo 2 kuukautta kun tänä samaisena 26:tena päivänä olin kysissä onnellisesti ihailemassa tuoretta tytärtäni osastolla, joka oli vasta noin 8 tunnin ikäinen. 

Haikella mutta onnellisin mielin muistelen tuota päivää, joka oli varmasti elämäni onnellisin päivä tähän mennessä. Ja se tunne kun ei oikeestaan edes vielä uskonut että kaikki tämä on totta, minä olen oikeasti äiti, minulla on oikeesti tytär ja sain oikeesti kerrankin jonkun näin ihanan asian aikaan. 

Nyt meidän neiti on jo niin iso, tuolta se nytkin äitiä tuijottelee toiselta sohvalta ihmeissään, tiedä häntä sitten mitä miettii. Tänäänkin minulla on liikkunut paljon äitiysmielessä ja millaista se oikeesti on. Minä olen ainakin täysin tyytyväinen elämääni, päiväni täyttyy ihanista hetkistä pienen tyttöni kanssa ja en edes tiedä olenkohan koskaan nauttinut mistään niin paljon kun ajasta oman lapsen kanssa. Vaikka joskus tuntuu aamulla kun tyttö herää aikaisin että voikun saisi jäädä vielä nukkumaan mutta kun oma tytär katsoo vieressä sinua silmiin ja hymyilee niin ei siinä voi muutakun myöntyä ylös nousemiseen, hymyillä takaisin ja suukottaa tai no minut tuntien suorastaan kuolata tyttö märäksi :D 

Sitä en sano, varmasti moni minun ikäinen ei edes vielä halua lähi elin vuosiinsa suunnitellakkaan lapsen tekoa, mutta minusta vaan tuntuu että tää on se minun juttu. Ainakin tunnen itseni tärkeäksi ja jo pelkkä hymy riittää päivän palkaksi, Jos totta puhutaan niin mulla on jo nyt ihan kamala vauvakuume vaikka minulla on vasta 2 kuukautinen tytär, aion kyllä siltikin odottaa vuoden päivät ennen kuin harkitaan seuraavaa, koska haluan keskittyä nyt pikkuneitiin täysillä ja nauttia sen vauva päivistä niin kauan kun niitä riittää, ei se ikuisesti pieni ole. Jotkut saattaa pitää minua höynähtäneenä mutta minä ainakin oikeasti rakastan tätä hommaa, ja se kyllä melkeen työstä käykin. Aion olla ja olen paras ja ylpeä äiti lapselleni, kasvattaa hänet parhaani mukaan ja olla aina tukena. Mutta nyt ilta syötöille ja salkkareitten pariin. 

Bye!

stressiä ja syyllisyyden tunteitako

Hmm pohdituttaa taas kauheesti sellaiset asiat mihin ei oikeestaan osaa itse vaikuttaa tai edes pysty vaikuttamaan. Kauheeta seurata vierestä miten joku ihminen tuhoaa elämäänsä eikä välitä ollenkaan tulevaisuudestaan. Silloin alkaa itsekkin miettimään olisiko jossain vaiheessa pitänyt tehdä jotain vai olisinko silloinkaan pystynyt asiaan vaikuttamaan. 
Luulisi että nuorella ihmisellä on halua elämään ja tavotteita mitä tulevaisuudeltaan haluaa, mutta kun laittaa vaan elämän ranttaliksi välittäen itsestään ollenkaan. Olisi hyvä kuitenkin hoitaa omat asiat kuntoon tai pohdiskella mitä todella elämältään haluaa. 
Kai kaikilla ihmisillä on oltava unelmia ja että olisi halua edes yrittää tavoitella niitä.
Minulla on ainakin paljon unelmia ja tavotteita osa jopa unelmista tai toiveistani on jo toteunut, niinkun tämä pieni tuhisijani joka vieressäni makaa, enemmän ja vähemmän ihana mieheni joka saa minut onnelliseksi pienistä sodista ja ongelmista huolimatta. 
Miksi joku tuhoaa oman elämänsä, on välinpitämätön läheisiään kohtaan, ei hoida asioitaan jotka vaikuttaa jo ihan arki-elämään. Tälläisessä tilanteessa tuntee itsensä niin avuttomaksi ja lohduttomaksi, toista haluaisi auttaa mutta se ei vain ole mahdollista millään mallilla. 
Ehkä kannankin liikaa aina huolta muiden ihmisten elämästä ja keskityn liian vähän omaani, mutta jotenkin ne asiat jää tonne takaraivoon aina kolkuttamaan vaikka yrittääkin olla miettimättä. 
Huoh, no tällästä tää välillä on. onneksi sentään itsellä on asiat hyvin ja voin sanoa rehellisesti että olen onnellinen, voikun voisi jakaa ja antaa sitä onnea niillekkin jotka sitä tarvitsee. 

pohdiskelua

Tuli eilen illalla hirvee tenkkapo kun kaverin kanssa juttelin netissä ja hän on raskaana ja just juteltiin siitä miten paljon tulee erinlaisia kysymyksiä ja pelottavia asioita mieleen varsinkin kun odottaa ensimmäistä lasta. 


Itse muistan pohtineeni raskaana ollessa vaikka mitä, välillä ne asiat nauratti jo itseänikin kun tuntui että mietin ihan ihmeellisiä asioita. Paljon minua silloin mietitytti tuleeko minusta hyvä äiti, osaanko varmasti käsitellä vauvaa, millaiseksi meidän parisuhde muuttuu ja pelotti että kaikki ystävät jättää minut. Joskus jopa mietin että muuttuuko minun ja äidin välit erinlaisiksi silloin kun minulla on oma lapsi. Mietin myös miltä näytän raskauden jälkeen, millainen ihminen olen sen jälkeen. Pahin pelkoni oli silti että kumpanini jättää minut kun lapsi on syntynyt, kun ajattelin että minulla ei ole tarpeeksi aikaa enää hänelle vaan kaikki huomioni riittäisi enää vauvaan. 


Nyt ollaan tätä vauva arkea eletty se 2 kuukautta. Olen kokenut että olen hyvä äiti, ainakin teen asiat parhaani mukaan. Vauvan käsittely nyt sujuu luonnostaan ja siitähän oli jo aiempaakin kokemusta. Parisuhde on ehkä synnytyksen jälkeen tietyllä tavalla muuttunut vielä läheisemmäksi mitä se oli ennen, tai siis meidän suhde on syventynyt. Ja raskaus ainaka huomasin jo ketkä on niitä tosi ystäviä ja ketkä ei, tosi ystäväni on edelleen mukana elämässäni ja kuuluvat myös vauvan elämään.Minun ja äidin välit on ihan samanlaiset kuin ennenkin paitsi että se on yli innoissaan oleva mummi :) Ihmisenä olen varmasti jonkun verran muuttunut ja kasvanut, mutta aikuiseksi asti en aio koskaan kasvaa, jos luovun kaikesta lapsen mielisyydestäni elämäni olis melkosen tylsää sen jälkeen.


Mutta kaikki nämä pohdiskelut kuuluu odotukseen ja kyllähän se äitiys muutenkin kysymyksiä aina herättää.Koko viime yö meni pohtiessa näitä asioita, mutta nytpähän on nekin purettu ulos :) 

hyvä mieli

Huh musta alkaa jotenkin tuntua että mulle on tullu kauhee pakko mielle ja kiire saada "raskaus kilot" pois vaikka mulle ei kyllä jääny niistä kiloista yhtään jäljelle mitä raskaana ollessa tuli 12 kg. Joka päivä on pakko päästä lenkille ja syöminen mulla nyt jää muutenkin niin vähälle kun ei mulla ole aikaa koskaan syödä paitsi aamulla pari leivän palasta ja iltaruokakin meillä on aina vasta 7-8 aikaan. Ei se kyllä oo hyvä olla syömättäkään. Mutta onhan tässä hyvätkin puolet muksu saa raitista ilmaa joka päivä ja nukkuu kunnon päikkärit, äiti saa liikuntaa ja hyvän mielen :) 

Nyt olis sitten huomenna meno kampaajalle ja väritkin on ostettu, aattelin vähän vaihteen vuoksi kokeilla tummia raitoja ^^ 

Hirmuisesti jännittää kun tyttö menee huomenna ekaa kertaa kummi-tädilleen hoitoon että mitenkä tyttö siellä viihtyy ja on kun ei oo aikasemmin ollu mutta hyvähän se on totutella olemaan muuallakin hoidossa ja tällä kyseisellä kummi-tädillä on itselläänkin vuosikas lapsi että ainakin osaa lasta hoitaa :) Tuntuu että aina äitiä jännittää eniten tälläset uudet asiat ihan niinkuin minua jännitti kauheesti tytön eka lääkärikin mutta neiti kyllä käyttäytyi niin mallikkaasti ja rennosti pieneks vauvaks ja huomenna tuleekin sitten ikää täyteen 8 vkoa. Millään en malttais oottaa sitä kun tyttö alkaa ekan kerran ääneen nauramaan oikeen yrittämällä yritän joka päivä tehdä kaikkea että se alkais nauramaan mutta ei vielä :D Niinkuin viimeksi minua harmitti suorastaan itketti kun tyttö kääntyi ensimmäisen kerran masulta seljälleen meidän äidin luona ja en ollutkaan sitä itse näkemässä. 

En voisi kuvitellakkaan että olisin heti muualla lapsen luota kun se oppii niin paljon uusia asioita että en halua ikinä jäädä mistään paitsi. Iltaisin tyty onkin aina ihan onnessaan jos saa kölliä äidin ja isin välissä, siinä se kovasti juttelee ja hymyilee sen oikeen näkee siitä pienestä  ihmeestä miten hyvä ja turvallinen olo sillä on. 

Nyt on kyllä ollu pari päivää taas niin hyvä mieli kun on nähnyt senkin miten paljon minulla on ystäviä loppujen lopuks ympärillä edelleenkin, ne tulee käymään kun pyytää ja pitävät yhteyttä siitä huolimatta vaikka minulla onkin puklaileva, huutava pieni ihana käärö kotona. Vaikka eihän siinä aina itsellä olekkaan niin paljon aikaa keskittyä keskusteluun niinkuin sillon kun pääsee ilman lasta vaikkapa kahvilla käymään. Ja miten paljon saa niin sanottua vertais tukea ihmisiltä joilla itsellään on lapsia, varsinkin minun ikäisiltä. Ja netti on kyllä nykyään ihmeellinen keksintö kun on erinlaisia keskustelu ryhmiä, kun ei itse pääse mihinkään niin keskustellaan sitten netissä muiden äitien kanssa. 

Iloja huolia suuria toiveita

On melkosen raskas tai stressaava viikko takana ei voi muuta sanoa, mutta nyt taas alkaa tuntua ihan hyvältä ja kun on tuo pieni neiti piristämässä niin paljon päivää se jos kuka saa hymyilemään vaikka muut huolet ja murheet sattuis painamaan. Mutta olen nyt todennut sen että jos jonkun ihmisen kanssa ei oikeesti tule toimeen niin on vaan parempi olla olematta tekemisissä koska jossain vaiheessa aina syttyy vaan uus "sota" ja siitä ei saa kun pahanmielen luultavasti molemmat osa puolet, kaikkien ihmisten kanssa ei vaan yksin kertaisesti voi tulla toimeen, se on ikävä tosi asia.


Kyllä kummasti oma mieli parani kun sai tilattua itelleen parturi ajan ja tuli hiustuotteet tänään postissa. Nykyään kaikki pienetkin asiat tuntuu ihanilta kun tapahtuu jotain erinlaista. 


Mihin tää aika nykyään kuluu kun ens tiistaina meidän pikku-neiti täyttää jo 2KK:tta <3 ja ens lauantaina saa myös nimen :) Äitiys kyllä muuttaa oikeesti ihmistä oon vaan itsessäni huomannu monta muutosta ja ajatus maailma on muuttunut aivan toiseen suuntaan. On tää ollut kyllä sen arvoista ja on aivan mahtavaa nähdä joka päivä miten paljon lapsi kehittyy ja seuraa mitä ympärillä tapahtuu. Ja se miten paljon ja miten suuria tunteita lapsi tuo elämään on aivan mahtavan suuri tunne. Tää on ollu kyllä niin mun juttu että haluan vielä tulevaisuudessa lisää lapsia, mutta jos nyt ensin tuo neiti osaisi kuitenkin kävellä :) 


Huh ens viikolla riittää hommaa kun tehdään kastajais valmisteluja ja tätikin tulee torstai yönä toiselt puolelt suomee tänne niin on kiva nähdä niitäkin :) 


Mutta nyt tää lähtee miehen kans väsäämään iltapalaa ja rentoutumaan kunnolla niin jaksaa taas huomenna. 


Oikein hyvää syys-iltaa kaikille! :) 

perjantai

käytiin heittämässä kunnon vaunu lenkki ja pikku sisko oli mukana. miehenkin pitäis tulla kohta kotia kohti, oliskin tarkotus pitää ihan vaan leffa-ilta ja olla kolmistaan, tosin tulee vielä hyvä ystävä käymään miehensä kanssa meillä kahvilla. meiän tyttö on tänään jo 7 viikkoa vanha, mihin tää aika oikeen menee, tuntuu koko aikaa että vasta oli viikonloppu ja nyt se on jo taas. ihana seurata tollasta pientä vauvaa kun se kehittyy niin paljon jo yhdessä viikossa, tällä viikolla se on alkanu jo vähän jokeltelemaan ja se on vielä niin hauskaa kun se juttelee kauheesti telkkarille ja meiän olo huoneen kattolampulle :D <3 en osaa edes periaatteessa ajatella elämää enää ilman lasta, päivissä on paljon enemmän sisältöä ja tuo pieni kaunis ihminen saa aina hyvälle mielelle vaikka olis kuinka pahamieli. tottakai välillä kaipais enemmän aikuista juttu seuraa, mutta häiriköin sitten aina kaikkia puhelimella varmaan jo kyllästymis pisteeseen asti. huomenna oliskin ohjelmassa vähän shoppailua sekin piristää kummasti kun ei oo ollu ostoksilla viimiseen 12 kuukauteen kunnolla :D tosin tiiä sitten kun ostan nyt vaatteita ja olis ens kuussa tarkotus alottaa laihutus kuuri ja toivottavasti vielä siinä onnistuisinkin.ainakin mulla on helvetin hyvä syy siihen että mulla on vähän ylimäärästä tossa mahassa mutta nyt haluaisin kyllä ens kesäks rantakuntoon, ja raskaus ajasta jäi pahaks tavaks tuo herkuttelu, illalla tulee kauhee himo aina kaikkeen hyvään syomiseen ja kaikki niistä taitaa olla melkosen lihottavaa. voikun itse saisin ens viikolla viimein lääkäri ajan niin sais tän päänsäryn kuriin, se alkaa jo aika lailla haitata tätä normaali arkea. nyt se on lähettävä kahvin keittoon ennen kun porukka on jo oven takana. 

meidän syyspäivä

meidän aamu alkoi tänään onneksi vasta puoli 9 aikaan ja viime yönäkin meidän tänään 7 viikkoinen tyttö nukkui 7 ja puolen tunnin unet putkeen, kummasti olikin sitten pirteempi olo herätessä. sisko on ollu tän päivän apuna vauvaa hoitamassa ja minä vuorostani kävinkin sitten koiran kanssa lenkillä. papillekkin tuli tuossa päivällä soitettua vihkimiseen ja kastajaisiin liittyvistä asiosta, ja ei oikeen sitten taas mulla pää pelannut kun sovittiin päivä milloin pappi tulee meillä käymään ja harjoitellaan vähän sitä tilaisuutta varten, niin olin kummissani kun se kysyi että monenkos aikaan se mies sitten olis kotona silloin, meni niinkun vähän aikaa tajutessa että kai sen miehenkin pitää olla paikalla kun en varmaan itseni kanssa ole naimisiin menossa :D se on kun on väsynyt ja hajamielinen niin tuntuu ettei ymmärrä yksin kertaisiakaan asioita :D neiti on nukkunut taas melkeen koko päivän varmaan johtuen siitä rota rokotteesta ja on ehkä hiukka lämpimän tuntuinenkin. nyt on taas itellä hirmusta pähkäilyä siitä että jaksaisko lähtee vaunuilemaan tai käymään ihmisten ilmoilla mutta on jotenkin taas niin saamaton olo. lähestyvät juhlatkin jollain tavalla stressaa ja pitäis niitäkin rueta valmistelemaan. sormus kaupoillekkin olis huomenna lähettävä ettei jää sekin aivan viime tinkaan. tällästä tähän päivään taas. sit vaan ootellaan että se mies tulis kotiin jos pääsis itekkin tekemään välillä jotain ihan rauhassa.