Haikella mutta onnellisin mielin muistelen tuota päivää, joka oli varmasti elämäni onnellisin päivä tähän mennessä. Ja se tunne kun ei oikeestaan edes vielä uskonut että kaikki tämä on totta, minä olen oikeasti äiti, minulla on oikeesti tytär ja sain oikeesti kerrankin jonkun näin ihanan asian aikaan.
Nyt meidän neiti on jo niin iso, tuolta se nytkin äitiä tuijottelee toiselta sohvalta ihmeissään, tiedä häntä sitten mitä miettii. Tänäänkin minulla on liikkunut paljon äitiysmielessä ja millaista se oikeesti on. Minä olen ainakin täysin tyytyväinen elämääni, päiväni täyttyy ihanista hetkistä pienen tyttöni kanssa ja en edes tiedä olenkohan koskaan nauttinut mistään niin paljon kun ajasta oman lapsen kanssa. Vaikka joskus tuntuu aamulla kun tyttö herää aikaisin että voikun saisi jäädä vielä nukkumaan mutta kun oma tytär katsoo vieressä sinua silmiin ja hymyilee niin ei siinä voi muutakun myöntyä ylös nousemiseen, hymyillä takaisin ja suukottaa tai no minut tuntien suorastaan kuolata tyttö märäksi :D
Sitä en sano, varmasti moni minun ikäinen ei edes vielä halua lähi elin vuosiinsa suunnitellakkaan lapsen tekoa, mutta minusta vaan tuntuu että tää on se minun juttu. Ainakin tunnen itseni tärkeäksi ja jo pelkkä hymy riittää päivän palkaksi, Jos totta puhutaan niin mulla on jo nyt ihan kamala vauvakuume vaikka minulla on vasta 2 kuukautinen tytär, aion kyllä siltikin odottaa vuoden päivät ennen kuin harkitaan seuraavaa, koska haluan keskittyä nyt pikkuneitiin täysillä ja nauttia sen vauva päivistä niin kauan kun niitä riittää, ei se ikuisesti pieni ole. Jotkut saattaa pitää minua höynähtäneenä mutta minä ainakin oikeasti rakastan tätä hommaa, ja se kyllä melkeen työstä käykin. Aion olla ja olen paras ja ylpeä äiti lapselleni, kasvattaa hänet parhaani mukaan ja olla aina tukena. Mutta nyt ilta syötöille ja salkkareitten pariin.
Bye!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti