viimeiset kymmenen viikkoa

Raskausviikko kolmekymmentä starttaa tällä viikolla käyntiin, enää reilu 10 vkoa odotusta jäljellä, niin kyllä tää alkaa jo aika loppu rutistukselta tuntua. Toki myös lasketun ajan lähestyessä, nimi ja kummi asiat alkaa myös pyöriä mielessä kuin myös perheen keskustelu aiheissa. Nimeksi mies haluaisi edelleen S-alkuisen 4 kirjaimisen nimen, niinkuin on meillä kolmella muullakin perheen jäsenellä, mutta emme ole asiasta vielä päätöstä tehneet, onneksi siihen on aikaa. Kummeistakin on keskusteltu ja pohdittu millaisia kummien tulisi olla. Esikolla on kummeina 3 suvun sisältä ja yksi ystäväni. Tämä järjestely on koitunut ihan hyväksi koska sukulaiset kyläilee muutenkin ja me kyläillään heidän luona joten side on pysyvää, eikä lapsen tarvitse vierastaa kummejaan. Haluan lapselle nytkin sellaiset kummit jotka käyvät meillä tiiviisti ja pitävät yhteyttä, rahallinen tarkoitus ei ole kummiudessa minun mielestä tärkeintä vaan se että kummi on aidosti kiinnostunut lapsen elämästä ja tulee katsomaan kummilastaan ja puuhailemaan hänen kanssaan. Näitä asioita meillä siis tällä hetkellä pohditaan kotona.

Arki on muuten sujunut melko omalla painollaan, omat selkävaivat hankaloittaa koti hommia ja niinkuin eilen illallakin oli todettava että en voi tehdä kaikkia hommia samana päivänä koska illalla supistukset alko vaivaamaan, onneksi nämä sitten hellittivät. Huomenna tuo mies lähtee pariksi päiväksi töihin kauemmaksi, niin päädyin siihen tulokseen että menen tytön kanssa vanhempieni luokse, siellä pystyn itsekkin välillä lepäämään, ja tytöllä on leikki-kavereita ympärillään. Itse  olen taas vaihteeksi ollut aamu 7 asti pystyssä ja tyttö vetää vieläkin hirsi vaikka kello lähestyy puolta 10. Yöt menee muutenkin heräillessä puolen toista tunnin välein, joten yö unissa ei ole kovin paljon kehuttavaa.

Pikku hiljaa olisi kai aika aloittaa vauvan vaatteiden pesu ja paikoilleen laitto tonne lipaston laatikoihin, kun vielä pystyn jotain tekemäänkin. Voi miten malttamaton olo tuleekaan kun katselee kasattua pinnasänkyä tai hypistelee pieniä vaatteita. Tosin ennen kuin huomaankaan h-hetki on käsillä ja jännitys, helpotus ja tunne myrskyt onkin täällä kera pienen ihanan tuoksuisen tuhisijan.

28+5 kera isosiskon jolle tulee helmikuussa ikää jo puolitoista vuotta :)

Viimeinen kolmannes

Huomenna käynnistyy raskausviikko 28, eli viimeinen kolmannes voi vihdoin alkaa. Apua, miten ollaan jo tässä tilanteessa kun vasta plussasin ja sulattelin ajatusta siitä miten me pärjätään kahden lapsen kanssa. Nämä ajatukset on saatu pois päästä, koko perheen voimin kovasti odotamme pikkuisen saapumista masun tälle puolelle. On myöskin ihanaa miten paljon lapsen mummot ja ukit odottaa, tietenkään unohtomatta tätejä, setiä ja enoja. Oloni on oikeastaan mitä mainioin, toki selkävaivat ja närästys ei mihinkään häviä mutta ei niistä jaksa valittaakkaan koko aikaa. Neuvolassa meillä kummallakin oli kaikki hyvin, stressin aiheita ei tämän suhteen pitäisi olla joten voidaan vaan odotella sitä lähestyvää h-hetkeä.

Neitokainen alkaa parantua flunssasta pikku hiljaa ja olla taas oma itsensä, tosin onneks olikin aika vaisu flunssa eikä nostellut kauheita kuumeita. Nyt on kova yritys jo lauseen muodostamisessa ja eilen oli pakko esitää ja näyttää äidin ystävällekkin miten hienosti hän osaa jo puhua eri sanoja.

Asiasta poiketen, olen kyllästynyt paikkaan jossa asumme tällä hetkellä. Tiedän että odotus palkitaan ja suunnitelmien mukaan pääsisimme tänä vuonna vielä muuttamaan omakotitaloon, mutta entäs tämä aika mikä tässä välissä on. Olo on kun asuttais jossain opiskelija asuntolassa. Keskellä viikkoa on bileitä, tapellaan keskellä yötä, rappukäytävässä hypitään kun elefantit! Itse oon vielä niin herkkä uninen että herään melkein joka ääneen. Joskus meteli on niin kovaa että Sara herää. Mutta muuttokaan tässä vaiheessa raskautta ei enää hirveesti innosta, musta ei ole mitään apua enkä jaksa tehdä yhtään mitään. Ja kuinka helppoa on loppujen lopuksi edes löytää sitten taas mieleistä ja siistiä asuntoa joka ei maksa maltaita. Tässä kuitenkin suurena plussana on jo toi oma takapiha ja nelitöitä on mun mielestä ihan kivasti. Voiko tähän sitten tottua? Alusta asti on vaan tuntunu siltä että tämä ei ole koti, vaikka kai sen ajan jaksaa päällään seisoenkin kun tietää että pääsee vielä omaan kotiin. Ja ei se muutosta aiheutuva stressikään olis nyt kovin hyväks ja Sarakin on alkanut vasta asettia aloilleen.

Ps. Mikä ihaninta mun vanha ystävä teki mut tänään erittäin onnelliseksi ihmiseksi :)

Ilon kiljahduksia

En tiedä mitä elämäni olisi ilman tuota meidän ihanaa pikku neitiä. Sara on juuri nyt mun mielestä parhaimmassa iässä, neiti oppii päivittäin useita uusia sanoja, alkaa pikku hiljaa muodostaa lauseita, osaa kertoa tai näyttää mitä haluaa. Ennen kaikkea tuosta pikku ihmisestä on oikeasti seuraa. On myös ihana nähdä into joka tulee kun isi saapuu kotiin tai mummi ja ukki tulee kyläilemään, nykyään kyllä muutkin vierailijat alkaa olla neidin mieleen, mutta ukki tuntuu olevan nyt PoP.Sara on oppnut myös kommentoimaan äidin tekemisiä, ne tulee just oikeella äänen sävylläkin, voin sanoa että ei ole tylsää kotona kyllä tuolle pienelle ihmiselle saa nauraa ihan tosissaan. 

Äitin kulta lähdössä yö puulle 

Kotona töitä riittää joka päivälle, tän mahan kanssa mikään ei enää suju nopeasti. Tänään olen vihdoin saanut selätettyä suuren pyykki vuoron joten kohta vuoroon saa tulla pienet vauvan vaatteet ja petivaatteet vauvaa varten. Haluan järjestää kaiken valmiiksi niin ettei tarvia synnärillä pohtia ja murehtia kun mikään ei ole valmista. Sairaalakassia nyt en sentäs vielä pakkaa, sen aika on myöhemmin.

rv27+3

Jännityksen tunteet kotona pärjäämisen suhteen 2 lapsen kanssa on oikeastaan hävinneet. Tiedän pärjääväni ihan hyvin ja Sara on aina ollut hyvä nukkumaan yönä, mikä helpottaa taas minun hommaani kummasti.

Tulihan tossa viikonloppuna käyty synnärilläkin tarkastuksessa kun sain kovia kramppeja la-su välisenä yöllä, jonka syyksi sitten paljastuikin että joku hermo jää puristuksiin asentoa vaihtaessa ja aiheuttaa kivun. Pojan paino arvio oli jo 1013g. Ennen aikaisuuden riskejä minun ei tarvitse siis onneksi pelätä tässä raskaudessa.

vaikkakin raskausviikkoja on vasta lähemmäs 28, ei musta väri vaatteissa enää auta saamaan mahaa pienemmän  näköiseksi 

Rv 26 *poks*

Tänään poksahti raskausviikko 26 käyntiin. Aika on mennyt nopeammin kuin olis osannu kuvitellakkaan, ja toisaalta olen kyllä itsekkin jo aika ajoissa näissä hankinta asioissa. Tänään enää pinnasänky ostamaan ja mulla on jo kaikki tarpeellinen ja pakollinen pojalle valmiina. Tuplavaunut on hankinnan alla vielä, mutta niillä ei onneksi ole vielä kiire. Eilen kävin ostamassa pienen pieniä suloisia vauvan vaatteita, en voi uskoa että niihin oikeesti mahtuu pukemaan  ihmislapsen. Vaikka on jo yksi lapsi ennestään nämä asiat unohtuvat nopeasti, sen takia vauva ajasta on otettava todella kaikki irti ja muistettava että se ei ole kuin pienen hetken sellainen tuhiseva käärö ja tuoksuu VAUVALLE. Olen ihan haltioissani, tuntuu että asiasta tuli vasta tällä viikolla totta, ehkä se johtuu siitä että vauvan syntymään ei ole enää kovin pitkää aikaa ja masu-asukki valvottaa jo minua öisinkin potkunyrkkeily harjoituksillaan. Maha on vielä siedettävän kokoinen vaikkakin hidastaa siivouksessa sun muissa toimissa.

Sara on kasvanut ihan mieletöntä tahtia ja siirtyi jo 86 vaatteisiinkin, taas tänään on edessä haikea urakka nimittäin vaatekaappien siivous. Sieltä lähtee kellariin taas monta kassillista pieneksi menneitä vaatteita, tänään olin jo aikeissa laittaa osan myyntiin mutta mies tokas siihen että ei niitä toina myydä jos näitä tulee vielä lisää. No ehkä mä sit säilytän niitä tuola kellarissa.

En tiedä minkä verran teillä muilla lapset on jouluna saaneet lahjoja, mutta tänä vuonna kun Sara oli jo isompi ja osasi itse repiä pakettinsa, niin tuntui että paketteja tuli joka tuutista. Saralle oli varmaan 30 lahja pakettia, lopussa häntä alkoikin jo kyllästyttää repiminen ja uutta tavaraa oli niin paljon ettei lapsi itsekkään tiennyt miten päin olisi ollut :D Sukulaisilta tuli paljon lahjoja ja itsekkin tuli tottakai ostettua tytölle paketteja. Tosin onneksi näistä osa oli myös tarpeellisia nimittäin pehmoisia paketteja jotka lämmittävät varmasti muutakin kuin mieltä :) Mutta nyt joulun jälkeen tuntuu että me hukutaan tähän tavaran paljouteen, ehkä olisi aika harkita kirpparipöydän vuokraamista, vai olisinkohan valmis kokeilemaan näitä fb:n ihmeellisiä nettikirppareita :)

Uusi vuosi on startannut

Joulu oli ja meni luultavasti muutama kilo on tarttunut samalla mukaan mutta sen luulen kuulevani sitten huomisessa neuvolassa. Vuosi meillä vaihtui melko rauhallisissa merkeissä. Ilotulituksia tuli käytyä katsomassa ja Sara pelkäsi niitä, toki aika kova paukehan niistä lähtee. Tuli syötyä perinteisesti nakkeja ja perunasalaattia vierailtua mummoloissa ja yöllä sitten jo itse huomasikin että on aika rueta huilimaan kun kroppa alkaa niin ilmoittelemaan.

Kovalla aherruksella olen myös yrittänyt saada Saran huonetta uuteen kuosiin, ollaan hankittua uutta sänkyä, verhoa sun muuta, nyt ei enää puuttuisi kuin matto, lamppu ja joku pieni kiva pöytä ryhmä olis haaveissa kans.

Niin en olekkaan tainnut kertoa että rakenne ultrassa saatiin poika lupaus.Pojalle olen saanut hankittua jo vaatteita vähän, tosin niitä tarvii hurjasti lisää jossen meinannu pinkkiin pukea :D Pinnasänky pitää vielä hankkia niin alkaa olla kaikki tarpeellisimmat kasassa :) Vointi on ollut ihan kohtalaisen hyvä viikkoja taitaa tänään olla kasassa jo 25+5. Tosin unen tarve on taas kasvanut, voisin nukkua koko aikaa. Kyljen kääntäminen öisin alkaa olla jo tuskaa tämän mahan kanssa ja närästys on ikuinen riesa. Silti en voi valittaa olen tuntenut oloni vielä hyväksi ja ylpeäksi masuni kanssa. Potkut on tuntunut jo useita viikkoja läpi, jokainen on vuorollaan koskettelemassa ja kokeilemassa potkuja. Pikku neidin kanssa jutellaan joka päivä keskenään siitä että meille tulee vauva ja Sarasta tulee isosisko, ehkei hän tätä kaikkea vielä ihan konkreettisesti käsitä, mutta uskoisin että siitä on hyötyä kun tätä jatketaan vauvan tultua kotiinkin :)

Lopuksi vielä muutama kuva :)

Rv25+1 otettu kuva

meidän pieni poseeraaja