Ilon kiljahduksia

En tiedä mitä elämäni olisi ilman tuota meidän ihanaa pikku neitiä. Sara on juuri nyt mun mielestä parhaimmassa iässä, neiti oppii päivittäin useita uusia sanoja, alkaa pikku hiljaa muodostaa lauseita, osaa kertoa tai näyttää mitä haluaa. Ennen kaikkea tuosta pikku ihmisestä on oikeasti seuraa. On myös ihana nähdä into joka tulee kun isi saapuu kotiin tai mummi ja ukki tulee kyläilemään, nykyään kyllä muutkin vierailijat alkaa olla neidin mieleen, mutta ukki tuntuu olevan nyt PoP.Sara on oppnut myös kommentoimaan äidin tekemisiä, ne tulee just oikeella äänen sävylläkin, voin sanoa että ei ole tylsää kotona kyllä tuolle pienelle ihmiselle saa nauraa ihan tosissaan. 

Äitin kulta lähdössä yö puulle 

Kotona töitä riittää joka päivälle, tän mahan kanssa mikään ei enää suju nopeasti. Tänään olen vihdoin saanut selätettyä suuren pyykki vuoron joten kohta vuoroon saa tulla pienet vauvan vaatteet ja petivaatteet vauvaa varten. Haluan järjestää kaiken valmiiksi niin ettei tarvia synnärillä pohtia ja murehtia kun mikään ei ole valmista. Sairaalakassia nyt en sentäs vielä pakkaa, sen aika on myöhemmin.

rv27+3

Jännityksen tunteet kotona pärjäämisen suhteen 2 lapsen kanssa on oikeastaan hävinneet. Tiedän pärjääväni ihan hyvin ja Sara on aina ollut hyvä nukkumaan yönä, mikä helpottaa taas minun hommaani kummasti.

Tulihan tossa viikonloppuna käyty synnärilläkin tarkastuksessa kun sain kovia kramppeja la-su välisenä yöllä, jonka syyksi sitten paljastuikin että joku hermo jää puristuksiin asentoa vaihtaessa ja aiheuttaa kivun. Pojan paino arvio oli jo 1013g. Ennen aikaisuuden riskejä minun ei tarvitse siis onneksi pelätä tässä raskaudessa.

vaikkakin raskausviikkoja on vasta lähemmäs 28, ei musta väri vaatteissa enää auta saamaan mahaa pienemmän  näköiseksi