aikuistumista

Outoa että olen vasta nyt lapsen saatuani enemmän alkanut miettimään ja arvostamaan asioita, kun silloin kun elin vielä huoletonta nuoruus aikaani, tai olenhan minä edelleen nuori elän vain erinlaista elämää kuin ennen. Miten ihana onkaan aamulla herätä ilman krapulaa tai morkkista. Sinua tuijottaa pinnojen välistä pieni tähti silmä. Se jos jokin on todellista elämää että on oikeesti syy herätä uuteen päivään ja voi sanoa että on onnellinen. 

Miten paljon enemmän on alkanut arvostaa läheisiään. Ennen tuli vain riideltyä ja tuli saarnaus puheluita vaikka nekin johtui vain siitä että ihmiset oli huolissaan. Ei sen ollut niin väliä jos ei vastannut puhelimeen ja minua etsittiin kissojen ja koirien kanssa, voin kuvitella miten paljon olen saanutkaan joskus aikaan omalle äidille ja isälle harmaita hiuksia. 

Olen alkanut pitää tiiviisti myös sisarusten kanssa yhteyttä ja minua oikeesti kiinnostaa niiden elämä ja kuulumiset. Haluan vaikuttaa että heillä on kaikki hyvin. Ja pikku siskoni onkin aivan loisto täti ja nauttii siitä että saa olla saran kanssa ja kyllä hänestä on apuakin ollut paljon! Ihanaa kun sisko tulee auttamaan tytön hoidossa jotta saan siivottua asunnon kunnolla tai tehtyä vaikka ruokaa. 

Olen onnellinen siitä että olen saanut elää niin hyvän lapsuuden. Vihasin teini-iässä kotiin tulo aikoja, koti aresteja sun muita sääntöjä. Nyt niitä arvostaa vasta jälkeenpäin, sehän on vain merkki siitä että minusta välitetään. Haluan antaa lapselleni/lapsilleni samanlaisen elämän, toivon todella että minun lapsista ei koskaan tule sellaisia että saan lukea iltalehdestä "Vanhus pahoinpideltiin ja ryöstettiin kadulla" tai muuta vastaavaa. En ymmärrä nyky maailmaa, mikä ihme tässä on menny pieleen. Kauhistuttavaa lukea miten maailmalla sattuu koulu ammuskeluja jopa täällä meidän kotimaassa. 

Kiitän siis todella siitä että minulla on aivan ihana perhe, minulla on ihana avomies ja lapsi. Minulla on muutama ystävä. Kiitos siitä!