Onkohan minusta sittenkin kehkeytymässä pullan tuoksuinen koti-äiti, vaikka kovasti sitä asiaa kieltelin silloin kun aloin esikoistamme odottamaan. Muistan edelleen miten hoin silloin sitä ettemme varmasti ole lapsen kanssa koko ajan kotona ja liikumme paljon, en ole ainut joka hoitaa kotia ja että mieskin saa tehdä osan koti-töistä. Etten leipoisi pullaa ja näyttäisi räjähtäneeltä. Silti olen taas koko viikonlopun laittanut kotia ihmismäiseen kuntoon jotta minulla on mukava olla ensi-viikolla kun mies on töissä. Kohta alan leipomaan marjapiirakkaa jotta mies saa sitäkin vähän evääksi töihin.
Luulin raskaana ollessani jaksavani joka päivä laittautua ja pukea kivat vaatteet päälle, toisin kävi. Lempi vaatteeni ovat nykyään venähtäneet ihanan rennot löysät mustat veluuri housut ja joku pitemmän mallinen toppi niiden kanssa. Hiukset on aina melkein ponnarilla ja haivenia sojottaa joka suuntaan. Meikkiä olen jaksanut nyt ehkä käyttää vähän enemmän mutta sitäkin vain silloin kun olen menossa johonkin muualle käymään kun ruoka kauppaan. Paidasta monesti löytyy porkkana-perunan tahroja tytön pärskyttäessä ruokailu hetkellä ne päälleni. Jaksan olla koko ajan huomauttelemassa miehelleni siitä että veisi edes astiat keittiöön eikä viljelisi niitä olo-huoneeseen niinkuin sukkiaan joita saa keräillä sohvan nurkasta iltaisin.
Saran olessa jo 7 kuukautta pystyn tekemään muitakin asioita samalla kuin olemaan vain lapsen kanssa, mjtta taas toisaalta jos käännän selkäni hetkeksikin muualle tyttö on jo pahan teossa. Saran luonne on alkanut piirtyä niin selvästi ja meissä on uskomattoman paljon samaa. Löytyy sitä tempperamenttiä! Jos jostain kielletään painetaan kädet vasten kasvoja ja pää lattiaan kiinni, samalla raikuu korvia vihlova huuto. Siinä vaiheessa tekisi mieli kaapata lapsi syliin ja rutistaa, mutta palkitsenko silloin hänet?
Tulipa tässä äkisti mieleeni pari viikkoa sitten tapahtunut asia. Anoppinihan on perhepäivähoitaja ja mieheni oli sitten heidän luonaan vaihtamassa renkaita. Eräs hoitolapsi oli ilmeisesti vaihtanut isänsä kanssa kotonaan renkaita, no mutta kuitenkin tämä pikku poika tuli mieheni selän taakse tämän laittaessa rengasta paikalleen. Kohta poika vaan totesi kovaan ääneen miehelleni; "huhki pelkele". Minä nauroin jälkeen päin mieheni kanssa tapahtunutta.
Oikein mukavaa sunnuntai päivää kaikille!
Blogini kertoo minun 22-vuotiaan äidin perhe elämästä johon kuuluu mies ja elokuussa -11 syntynyt pieni sara tyttö ja huhtikuussa -13 syntynyt Samu poika. Haaveilen suuresta perheestä, omasta talosta ja terveellisestä/onnellisesta elämästä. Kirjoitan kaikkea mitä nyt vaan mieleen juolahtaa enemmän tietysti varmaan lapsiin liittyvää
no musta ei kyl tuu sitä pullantuoksuista mammaa, ainakaa vielä :D leipomistaidot vähän ruosteessa, pitäisi tässä vaan tehdä erilaisia juttui kun vaan innostaisi, mutta meillä taas ruoka menee välillä hukkaa, ku ei taas syödä mitä ollaan tehty :/ vaikee sitte välillä saada seuraa, että ne tulisi syömään :D
VastaaPoistaet varmasti ole ainoa, joka kulkee verkkareissa, collareissa, olen myös yksi niistä :D ♥ en kestä tiukkoja vaatteita.. koska on tätä painoo, mutta yritän tosissani aloittaa sen dietin :)
ja samoin, että sanot miehellesi, että veisi astiat keittiöön, meillä iihan sama homma! läppärin vieressä on hyvä syödä ja jättää sitte tähän pöydälle :D (minä sitte aina ne oon kyllä vienyt pois)
tänää ajattelin jtn leipoa :P ja seuraavan kerran ensi la, kun toinen valtterin kummeista tulee käymään :) onko ideoita mitä tekisin? :P
hyvää sunnuntaita sullekkin ♥
no minä oon käyny 2 vuotta kokki koulua niin oon mä vissiin jotain siellä oppinu mutta en kyllä mikään super kokki ole :D
PoistaJoo en minäkään, tuntuu kun laittaa farkut jalkaan että jenkka kahvat pursuaa oikeen lantiolla, HYI! miten ihmeessä saisi itsestään sen verran irti että alkais sille dietille? :D
No just kaikki marjapiirakat on yleensä melkeen kaikki tosi nopeita ja helppoja. Sitten rakkauden rieska ELI mokkapalat on mun mielestä helppo tehä ja ainakin on yleensä sellasia tarjottavia että maistuu kaikille :) Nyt äkisti ei tuu mitään muuta mieleen :)
Kiitos <3
mun pitäisi kans osata jotain tehdä, koska mutsi leipuri ammatiltaan :D
Poistahyvä kysymys, että miten alkaisi dietille, koska mies ei ainakaan semmoseen rupee ja muutenki raha-asiat päin persettä, niin ei paljon tuu edes ostettua eri ruokia :// haluisin niiin työelämään jo, että olisi enemmän varaa kaikkeen. muutenki tänää niin paska päivä takana, että HUH HUH! :(
mokkapalat, nam ♥ :P tai sitte muffinsseja, mistä voisi yrittää tehdä cupcakeja ;P katotaa mitä ohjeita löydän.. laitan kyllä kuvan ja postauksen siitä sitte :) ihanaa, että voi tälleen kertoa miltä tuntuu, kiitos myös siitä ♥
mustakin on kiva jutella ns kohtalo tovereille, eikä painia yksin tunne myrskyjen kanssa. Tän bloggaamisen kokee vähän terapia maisena. Meillä mies on luuta ja nahkaa joten kaikki on lähettävä minusta :((
PoistaNiitä huonoja päiviä tosiaan löytyy täältäkin. Mokkapaloja vois itekkin tehä kyllä tällä viikolla :P
<3