Saralla on puskenu 2 kulmahammasta ylhäältä läpi ja ilmeisemminkin lisää hampaita tiedossa. Kiukkuilua on siis ollut, mikään muu ei kelpaa kun maito ja muutaman kerran heräillään öisin mutta ei kait siinä, mielummin ottaisin silti itelleni nuo hammas vaivatkin. Neiti kävelee innoissaan jo kävely tuen kanssa pisin asuntoa, ainut mitä ei osaa tehdä on kääntyminen sen kanssa. Ja melko nopeesti alkaa väsyttämään mutta hyvä vaan ettei liikaa vielä kävelekkään.
Tosissaan stressin poikasta on ollu, minä vielä oon ihminen joka stressaantuu älyttömän helposti ja pienimmistäkin asioista. Hyvä ystävä on ollut tän viikon vähän heikonlaisessa kunnossa sairaalassa, tukena olen yrittänyt olla, mutta ei sitä oikeen tiedä keinoa millä auttaa toista paitsi kuunnella ja kannustaa. Haaveillaan jo yhteisestä kesästä jos pitkästä aikaa tehtäis kaikkea hauskaa yhdessä ja otetaan kaikki menetetty aika takaisin.
Eikä tämän läheisen sukulaiseni tilannekkaan näytä kovin hyvältä, miten ihminen voi vaan kuihtua?
Mielessä on paljon pyörinyt itse asiassa aika samat asiat kun oli viime viikolla yhdessä iholla-jaksossa. Miten paljon pelkään kuolemaa tai sitä että menetän läheisen ihmisen. Mitä kaikkea haluan saavuttaa vielä elämässäni. Silti ei voi tietää milloin on oma aika lähteä, senpä takia haluaisin nauttia jokaisesta päivästä, mutta miten ihmeessä sekään aina onnistuu kun stressaa joka asiasta. Mä en edes osaa selittää mitä kaikkea pohdiskelenkaan pääni sisässä aina iltaisin, ihan hullua.
 | |||
| kova kiire äitin syliin |
 | |
| taputellaan vähän lattiaa |
 |
| Oltiin lähdössä näkemään minun tätiä perheineen pitkästä aikaa :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti