kaipailua

Mä kaipaan niin kovasti mun vauva mahaani, vaikka jotkut tuntee olevansa sota norsuja sillon kun ne odottaa vauvaa, niin minä tunsin itseni kauniiksi ja olin ylpeä siitä mitä kannoin sisälläni. Toki olihan mullakin niitä päiviä kun toivoin että voikun synnytys olis jo lähempänä, kun oli paahtavan kuuma kesä sää, supistuksia oli ja meni ja vielä muutama viikko liikkumis kieltoa siihen kaupan päälle. Uimaankaan en voinu mennä. Silti mä kaipaan sitä. On niin uskomatonta miten johonkin mistä ei tiedä vielä mitään, kasvaa niin luja tunne side ja sekin tunne vaan kasvaa syntymän jälkeen. Noh jospa minä nyt jaksan vähän hölläillä ja odotella, katsellaan millon toinen on tullakseen, ainakin olen onnellinen meidän pikku-neitistä.

Eilen tuli tehtyä kevät siivous, ainut mitä en tehny oli ikkunan pesu, ulkona on vielä liian kylmä ilma, tai sit ois pitäny meidän istua pipot päässä illalla kotona. Neiti herätteli viime yönä, vissiin näki pahaa unta ja halus sitten äitin lähelle. Nyt minä sitten oon ite pomppinu jo ennen kuutta hereillä vaikka sara nukkuu, mutta ehdimpähän heräillä ennen kun olen lähdössä ajo-tunneille. Tänään oma tätini perheineen rantautuu savoon, mutta me näemme vasta huomenna.

Ehdin jo iloita että mies sai töitä, mutta ei. Joku kolmen päivän keikka vaan. Ne vaan sotkee meidän tuloja, mutta pitää kai ajatella niin että se voi poikia uusia työ tarjouksia. Itekkin olen laittanu muutamaan paikkaan hakemuksen vaikka en mielellään kotoota lähtis kun haluaisin olla saran kanssa, mutta jos on pakko niin sit lähen.


ps. Jos jollain on postaus ehdotuksia niin laittakaa ehotuksia kommentti boksiin :)