LiSäÄ TiLaA

Voi että minä haluisin niin kovasti omakoti talon, tiedän jo tarkalleen millainen tulisi saran  huoneesta, ja ei huoneesta ei tulisi vaaleanpunainen vaikka siitä väristä tykkäänkin. Ehkä se on kuitenkin jokseenkin ylilyönti vetää vaikka tytön huone vaaleanpunaisella, perjaatteessa se on niin lyhyt aikainen ellei halua ja ole varaa koko aikaa olla maalailemassa tai tapetoimassa, toiseksi siihen voi kyllästyä melko nopeesti. Haaveilen siitä miten kesällä vois mennä terassille juomaan aamu kahvia niin ettei siinä ole heti naapurit huutelemassa vieressä eikä kuulu tätä "kaupungin" hälinää. Miten voisi laulaa karaokea vaikka ilta 9 aikaan ilman että se häiritsee ketään. Vois maalata tai rempata jos siltä tuntuu kun kaikki olis omaa. Miehen ei tarviis aina lähtee muualle kun vois omassa pihassa rakentaa niitä omia taiteiluitaan. Miten ihana olis talvella saunasta mennä lumihankeen vilvoittelemaan ja takas äkkiä saunaan.

Pihalla ois niin kiva tehdä lasten kaa lumi-enkeleitä. Vois pyytää ystäviä käymään eikä se häiritsis ketään. Mutta voikun se talon hankintakin olisi niin helppoa ja halpaa. Toisaaltä tykkään asua tässä, koska mulla on tällä hetkellä aivan ihanat naapurit kun yksi näistä on ehkä kerran kuussa kotona. Mutta mä tahdon! Voi näen oikeen haavekuvia miten vois takkatulen ääressä lämmitellä viltin alla. No se on hyvä että mulla on haaveita :D pitää siis laittaa lotto vetämään jotta pääsen sinne takkatulen ääreen ^^

Paska terveydenhuolto

No ni rokotukset käytiin ottamassa tytölle ja oli niin lähellä etten ite pillahtanu itkuun kun sara huus ihan kauheesti niin että sitä varmasti sattu, kyllä teki pahaa itelle. Ja meinas kyllä rueta keittaa hieman yli kun lääkäri selvällä suomen kielellä mulle joulukuussa sano että laittaa lähtetteen neurologille, niin v**** mitään lähetettä ei oo missään vaiheessa lähteny edes menemään, noh nyt toivottavasti tänään jo soittaisivat että lähete on laitettu menemään. Ja tää ei oo todellakaan eka kerta omalla kohalla kun tapahtuu joku tällänen moka. Tuntuu ettei sairaan hoito enää pelitä ollenkaan -.-"

Harmittaa nää pakkaset en varmasti laihdu millään jos istun päivät sisällä tytön kanssa aamullakin kun 7 aikaan heräsin niin mittari näytti huimaa 22 astetta :/ ja ois niin kiva jo päästä kokeilee vauva pulkkaa :) saatiin kauheesti kehuja neuvolassa siitä miten hyvin ja nopeesti sara on kehittyny, tosin meillä ei paljoo sittereissä istuta vaan leikitään monia tunteja päivässä lattialla ja sara saa tosi paljon leikki seuraa, moni mun kavereistakin köllähtää ensimmäiseks lattialle mahalleen pitämään tytölle seuraa :)

Neiti nukku just äsken kahden tunnin päikkärit tuntuu nuo rokotukset hieman väsyttävän kun sitä ennen oli just nukkunu tunnin.

Tänään ei ole kieltämättä ollu minun päivä. Ja se oiskin sitten lauantaina itellä lääkäri aika jospa se tällä kertaa lähtis lähetekkin menemään niin tulis jostain jotain. Joo ja se kyllä ihmetyttää miten lääkäri aika annetaan LAUANTAI päivälle, no en ois halunnukkaan nukkua pitkään :) kiitos hienon terveydenhuollon!

Paukku pakkaset

Joopa. Koko viikko on kirjaimellisesti melkein mennyt sisällä ollessa, on ollut niin kovat pakkaset etten pääse tytön kanssa ollenkaan ulkoilemaan, perjantaina sain itse sen verran raitista ilmaa että kävin itse cittarissa johon on matkaa varmasti alle puoli kilometriä. Harmittaa kun on näin kylmää ja niin paljon himottais lähtee vaan vaunuilemaan ja nauttimaan noin kauniista säistä mitä nyt on ollut, kun aurinkokin on paistanut niin kirkkaasti.

Eilinen päivä oli kerrassaan kauhea, oltiin miehen kanssa kaupungilla ja mulla alko taas kauhee päänsärky tosin tällä kertaa niin kauhea että jouduin sängyn pohjalle, särkylääkkeet ei edes meinannu auttaa. Kiemurtelin sängyssä ja yritin löytää hyvää asentoa jossa ei sattuis, mutta sellaista ei ollutkaan. Otin pahoinvointi lääkkeen joka luojan kiitos tällä kertaa esti oksentelun. Kolmen tunnin sängyssä olon jälkeen ja aika moisen särkylääke määrän jälkeen tunsin taas ilta 8 aikaan olevani elävien kirjoissa. Aion kyllä huomenna purkautua neuvolassa että mikä ihme siinä neurologi ajassa kestää. Mitä ihmeen hyötyä minusta on jos olen vaan sängyn pohjalla, entä jos tulee sellanen tilanne että ei ookkaan ketään joka vois tulla avuks tänne ja minä oon sängyn vallassa? Huoh tämän hetkinen tilanne kyllä stressaa aika lailla. Tosin ihmettelen kun siskolla on alkanut kanssa säännölliset päänsäryt joten voisiko tässä talossa olla hometta, tietääkseni kuitenkin päänsärky on yleisin oirehtiminen jos talosta löytyy hometta.

Onneksi tänään olen edes saanut aikaiseksi siistyttyä tätä kämpää joka oli täyden kaaoksen vallassa, ihan siltä varalta tein tänään kaikki suuremmat työt kun en tiedä mitä nuo huomiset 5kuukauden rokotukse tuovat tullessaan, kuitenkin kun olen päivät yksin miehen ollessa töissä. AI NIIN kovasti yrittää tyttö nousta tukea vasten pystyyn päin, siitä se lähtee! voikun joku sois edes ens kuuhun lauhoja kelejä niin päästäis vetää saraa tohon pihalle pulkassa ja ehkä vois mennä johonkin puistoonkin keinua testailemaan :)  se on muuten tuo vauvakuume paha juttu kun olen tainnut onnistua sen tartuttamaan joihinkin kavereihin ;) 

5 Kuukautta

Sara tosiaan täyttää huomenna 5 kuukautta, voi mihin hävisikään meidän 49 cm pitkä pieni tytön tyllerö. Joka on jo iso tyttö. Tähän hätään en osaa vielä kertoa 5 kuukauden mittoja koska neuvola on vasta maanantaina joten sillon sitten tietää paremmin :) 

Mitä onkaan tapahtunut tuossa viidessä kuukaudessa. Ainakin painoa ja pituutta on tullut. Tyttö on kyllä ollut hyvä syömään ja syö kaikkea muuta paitsi kukkakaalia. Ja kaikki hedelmät on suurinta herkkua niinkuin myös peruna-porkkana sose. Nyt viimepäivinä sara on ollut paljon konttaus asennossa ja nytkyttänyt itseään edes takaisin mutta ei olla vielä tajuttu sitä että liikkeellekkin pääsisi. Kova on yritys kiivetä olohuoneen pöytää ylös päin ja sitteriinkin on koitettu itse mennä, mutta ei onnistu vielä. Nyt ollaankin sitten keksitty että äitin lahkeessa on kiva roikkua ja eniten minua huvitti tänään se kun kielsin saraa torumalla ettei koskisi äitin lehtiin jotka ovat olohuoneen pöydän keskitasolla, NOH siitä alkoi kauhee huuto ja sitten sara kääntyi minuun päin ja alkoi vetää lahkeesta, ei siinä muu auttanut kun ottaa tyttö syliin ja lohduttaa. 

Täällä on kyllä lattialle lennellyt pleikkari pelit, dvd:t sun muut tavarat kun neiti on käyny vähän asentamassa. Luonteesta alkaa myös näkyä että on melkosen temppera menttinen tyttö ja kiihtyy varmasti yhtä nopeaan nollasta sataan niinkuin äitinsäkin. Muuten perus tyytyväinen tyttö joka ei turhia huutele, ja iltaisin on aivan ihanaa päästä halimaan äitiä sohvalle. Päivisin tykätään tanssia äitin kanssa ja minä tietysti jollotan siinä samalla jotain biisejä :D 

Äitin ihana pieni prinsessa on siis huomenna 5 kuukautta

kuulumisia

Vihdoin ja viimein aikaa edes vähän kirjoitella, vaikka ei tässä nyt niin hirveen kiireellistäkään oo ollu, mutta kotona riittää hulinaa ja häslinkiä.Sara saavuttaa torstaina hienon 5 kuukauden iän ja äiti on niin ylpeä isosta pienestä tytöstään. Meillä on hienot 2 hammasta alhaalla jotka ei oo kyllä vaivannu laisinkaan. Ollaan edelleen hulluna peruna-porkkanaan ja liha soseetkin on maistunut suht hyvin. Välillä sitten äiti palkitsee hedelmä jogurteilla tai rahkalla jota satuinkin löytämään kaupasta, noita vauvan ruokiakin kun on niin kamala määrä josta valita. Olen siis tälläinen perus "huono" äiti(näitten teho mammojen kirjoituksista päätellen)  joka ei tee lapselle itse soseita koska aika ja rahkeet ei riitä siihen. Innolla kyllä odotan sitä aikaa kun tyttö saa syödä meidän ruokaa niin tulis vähän halvemmaksikin. Sara nukkuu säännöstäin edelleen n. 12 tunnin yö unet ja hyvin nukkuukin. Ensi maanantaina olis sitten haettava tytölle rokotteet ja voi miten se raastaa omaa sydäntä vielä kun olen neula kammoinen ihminen muutenkin. 

Minun piti lisäillä hieman kuviakin mutta en ole vielä saanut kameran johtoa takaisin lapsen sedältä niin kuvien lisäämisessä menee jonkin aikaa. Sara saikin viime viikolla kummi-tädiltään aivan ihanan hello kitty bodyn, nätin pitkähihaisen paidan ja pinkit pöksyt ehkä saan niistäkin kuvaa jossain välissä aikaiseksi :)

Oltiin perjantaina miehen kanssa leffassa ja ulkona syömässä meidän kihlajais päivän kunniaksi :) ihanaa oli saada muutama tunti kahden keskistä aikaa ja se on kyllä vaikuttanut minuun ainakin positiivisesti, en ole ollut ihan niin tasaisesti vihainen :D ja lauantaina olinkin muiutaman tunnin poissa YKSIN kotoa ja kävin veljen luona kahvilla, sen jälkeen vielä poiketen parhaan ystäväni luona :) Viime viikko oli siis tosiaan itsellekkin rentoutumista kun sai hieman omaa aikaa joka teki totisesti hyvää. Vaikka sydäntä raastoikin kun sanoin heipat tytölle ja vilkutin sulkien väli oven ja tyttö puhkesi heti itkuun kun jäi isin kanssa kaksistaan kotiin, tosin oli kyllä melkein heti jo rauhottunutkin :) Se on vaan niin äitin tyttö. 

Vauvakuume on ehkä tällä hetkellä vähän laantuneemmassa tilassa kun on ollut tietyllä tavalla aika paljon stressiä. Vieläkun tietää että läheinen on vakavasti sairas, niin ehkä jää siinä vaiheessa nuo vauva asiat vähän sivuun. Vaikeat ajat on silti varmasti edessä, siitä olenkin onnellinen että on kotona pieni päivän paiste joka saa 100% varmuudella hymyilemään eikä jätä kenenkään sydäntä kylmäksi ^^ 

Itse kärsin edelleen päivittäin päänsäryistä ja neurologi aikaa ei tunnu kuuluvan miltään suunnalta. Eikä oikeen tiedä sitten onko siitä apua jos soitan jonnekkin vai nauraako ne vaan mulle päin naamaa. Ois se ihan kiva muistaa millaista elämä on ilman päivittäistä kauheeta päänsärkyä josta olen kärsinyt monta kuukautta. En vaan oikeen enää muista että alkoiko se heti synnytyksen jälkeen vai imetyksen lopettamisen jälkeen. No jospa vielä tänä vuonna saisin tietää tuohon syyn. 

Sara on ollut aivan ihana. Alan huomata siitä selvästi luonteen piirteitä. Ja nyt ollaan jo sen verran kasvettu että huuto ei ala ihan heti äidin hävittyä hetkeksi toiseen huoneeseen, on tainnut pikku hiljaa rueta oppimaan että kyllä äiti tulee takaisin. Nyt on hauskaa kun saa taputella käsillään lattiaa tai äitin naamaa tai mahaa. Kaikki rapiseva on ihan IN juttu. Mummi ja ukki on alkanut olla jo ihan siedettävä juttu niin ettei tarvitse ihan aina huutaa :D 

Mutta minä lähden manailemaan lämpimämpää keliä josko päästäis vaikka huomenna hieman vaunuilemaankin :)

Helppo lapsi

Lukiessani muiden postauksia alan kyllä kiittämään tosissaan sitä että sara on ollut alun alkaen hyvin nukkuva lapsi joka on vedellyt 10-12 tunnin yö unia putkeen, tosin tottakai meilläkin oli ensimmäiset melkein 2 kuukautta yöheräilyjä ensin täynnä kun vielä imetin silloin kyllä nukuimme perhe pedissä mutta nykyään tyttö koisii jo tyytyväisenä omassa pinniksessään :) Miten onnellinen saan olla siitä että sara on pysynyt kuitenkin suht terveenä ( 1 korvatulehdus epäily, johon syötiin kuuri. Ja 1 nuha joka meni onneksi helpolla ja tyttö on nukkunut silloinkin hyvin).

Hampaan tuloa en edes loppujen lopuksi huomannut vaan huomasin sen uteliaisuudesta kokeiltuani tytön ikeniä. En ole ehtinyt itse väsymään missään vaiheessa oikeestaan ja alussa sainkin apua aina jos tuntui siltä että pitäis vähän voima varoja kerätä. Olen ollut iki tyytyväinen siitä miten upea tukiverkosto minulla on ollut koko aikaa, vaikkei mieheni sitä kovin osaakkaan arvostaa. Nykyään en oikeastaan apua itse tarvitsekkaan sara on niin helppo hoitoinen, eikä kyllä itkeskele yleensä muuta kuin väsy kiukkua. Meillä on niin hyvät rytmitkin nykyään ettei yleensä ehdi tulla edes niin kovaa nälkää että sara huutaisi sitä. Täytyy olla onnellinen siitä että ainakin ensimmäinen lapsi on mennyt äin vaivatta *koputtaa puuta*. Ei parane liikaa kehua ettei ala mennä jokin mönkään. Olen paljon tytön kanssa päivisin kahdestaan, itse asiassa olen saran kanssa niin paljon ettei isi meinaa tällä hetkellä oikeen aina enää kelvatakkaan. Tykkään kotona olemisesta vaikka olishan se kiva käydä jossain yksin, mutta kyllä mä vielä joskus :) Sara on kuitenkin niin vähän aikaa vauva.

Lattialta kuuluu taas kova kiljunta kun kirjakerhon kirjat maistuisi kaikki niin hyvältä, kun ne on näkyvillä sohvapöydän tasolla :D Palikat on kiva heitellä sikin sokin, niin että äiti pääsee keräämään ja sit taas uudestaan, siitä on tainnu tulla vähän niinkuin meidän yhteinen leikki johtuen ehkä siitä että minua naurattaa niin paljon. Ei kyllä häiritse vaikka olohuoneen lattia välillä tulviikin leluista, sisältäähän olo huone niin paljon hyviä ja hauskoja hetkiä lapsen kanssa mooonia kertoja päivässä :)

viikonloppu.

Niin se taas vaan viikonloppu vierähti ja arkeen paluu koitti, tosin eipä me kyllä mitään saatu viikonloppuna aikaan. Oltiin ihan vaan kotosalla, lauantaina rentouduttiin saunan merkeissä ja pidettiin kunnon leffa ilta ihan kolmistaan. Sarahan kyllä ei ihan hirveesti noista elokuvista niin välitä vielä tuossa iässä mutta on kiva pelleillä lattialla ja saada äitin huomio tekemällä uusia juttuja, joten minulla jää puolet elokuvasta aina näkemättä kun keskityn tuohon saippua prinsessaan omassa olo-huoneessani.

Viikonlopun aikana sara on alkanut nytkyttää päätään edes takaisin aivan kun olisi jo rokki konsertissa heiluttelemassa hiuksiaan, hampaalla on kiva pureskella lusikkaa kun äiti syöttää ja olis niiin kova tarve jo päästä kiipeilemään. Se ei ole sallittua että äiti häviää edes minuutiksi eri huoneeseen.Isi kelpaa illalla naurattajaksi ja lennättämään tyttöä, mutta loppujen lopuksi on vielä päästävä halimaan äitiä.

"aguu" "äh" kuuluu tälläkin hetkellä kun neiti koittaa kovasti saada turvakaukaloa nurite vai liekkö tuo haluavan siihen ihmettelemään maailman menoa. Kovasti on asiaa koko aikaa ja hauskimmalta kuulostaa kun saralla oikeen hermot menee niin kuulostaa aivan siltä kun hän huutaisi "ämmää, ämmää". Tokaisenkin vaan aina että on se äiti kauhee ämmä kun kävi pikaisesti jossain ja kehtas jättää tälläsen pienen tytön puoleksi minuutiksi :D

Nyt on kyllä lähettävä lepäämään on sellaset selkäkivut että taitaa tulla lääkäri keikka huomenna. Illan  jatkot kaikille!

Taika uskoisten perjantai 13

Eilinen oli ja meni. Suorastaan ketutti ihmisten hössötys tuosta päivästä miten epäonninen se onkaan, minulle tuo päivä oli normaali niiden muiden joukossa.Ei tapahtunut mitään kamalaa ja oikeastaan itsekkin olin koko illan hyvällä päällä. Miten joidenkin mauttomat pilat meni yli hilseen että joku on muka kuollut, sellaisilla asiolla ei kyllä minun mielestä pitäisi MISSÄÄN tilamteessa leikkiä. Ehkä sitten vain olen niin pirun tylsä että minua ärsytti koko hössötys tuosta perjantaista jonka päivämäärä vain sattui olemana 13.

Käytiinkin tytön kanssa mummin ja ukin luona, sekä moikkaamassa isomummia ja isoukkia,  tosin kun oltiin tytön iso vanhempien luona sara nukkui koko tuon ajan rattaissaan. Nuo reissu päivien illat on ihanan rentouttavia kun pääsee kotiin, sara nimittäin edelleen vierastaa jonkun verran tosin kyllä eilenkin suostui olemaan mummin sylissä katseltuaan hetken sivusta mummin touhuja. On vain yllättävän raskasta kannella tyttöä koko ajan sylissään kun ei suostu muualla olemaan, tänään näyttää jo tilanne valoisammalta kun tultiin uudestaan mummilaan niin suostuu jo leikkimään lattiallakin. Tänään kävi selväksi että kasvis soseista kukkakaali sose on se jota ei kannata ostaa. Ruokailu hetkellä yleensä sara mumisee tyytyväinenä mutta nyt kyllä irvisteltiin ja syljeskeltiin. Suurista herkkua on peruna-porkkana tosin kyllä melkein kaikki ruuat maistuu :)

En voi uskoa että siitä on jo vuosi kun aloin ihailla pientä näkyvää vauva mahaani ja olin niin onnellinen kun kaikki muutkin alkoivat huomaamaan että kannan pientä ihmettä sisälläni. Muistan ne hetket kuin eilisen. Nyt minulla on melkein 5 kuukauden ikäinen tyttö joka osaa ryömiä sängyllä niinkuin isot tytöt, päristelee niin että kuola vaan lentää joka suuntaan, tarttuu joka esineeseen mihin ylettää työntäen suuhunsa, repii kaiken alas mikä on kiellettyä. Aivan täydellinen pakkaus, päiväälään en ole katunut että olen lapsen tehnyt enkä varmasti tule katumaan. Elän elämäni parasta aikaa ja on uskomatonta miten paljon lapsen tulo on syventänyt parisuhdetta.

Ihka ensimmäinen hammas

Nyt se sitten vihdoin ja viimein tuli, ihka ensimmäinen hammas, kerrankin vois sanoa ihmisille myöntävän vastauksen koska jo melkein yhdessä vaiheessa alkoi tympimään miten kaikki kyseli koko aikaa joko teidän tytöllä on hampaita. Itse asiassa minua hieman hyvittaa kun viimeksi eilen minulta päivällä tytön iso mummi kyselikin joko on tullut hampaita ja kivenkovaan väitin että ei niistä ole vielä tietoakaan, illalla sitten huvikseen sormen päällä kokeilin tytön ikeniä ja siinä se alhaalla jo törötti (ei vielä kyllä näy nauraessa). En ole edes missään vaiheessa ehtinyt epäilemään että saralle olisi tulossa hampaita kun en ole käytöksessä mitään erinlaista huomannut ja tyttö nyt muutenkin laittaa koko aikaa kaiken mahdollisen suuhun ja kuola lentää niin että on joka paikka märkänä.

Mies ei ymmärtänyt lainkaan hössötystäni siitä kuinka meidän tytölle tuli ensimmäinen hammas, minusta se vaan tuntui niin hienolta, meidän pienellä vauvalla on jo hammas. Hehkutin sitä aivan samalla tavalla kun mies silloin kun ostimme uuden telkkarin ja hän vain hoki että "nyt on DIGI DIGI." Tosin ei tuo miehen puolisko ymmärrä muutenkaan hehkutuksiani silloin kun sara ensimmäisen kerran kääntyi selältä masulleen  pompin itse melkein kattoon ja hyvä etten kiljunut "se kääntyi, se kääntyi" kuitenkin vieressä koko aikaa tytölle hoin "anna mennä, anna mennä kyllä se äidin kulta osaa". Minusta on aivan upeaa nähdä kuinka lapseni kehittyy ja oppii uusia asioita joka päivä. Nyt eletään vauva-ajan parasta aikaa ja aion ottaa siitä kaiken ilon irti ja kynä sauhuaa kovasti vauva kirjaa kirjoitellessa. Viime aikoina olen nauttinut  niin paljon siitä että saan olla kotona lapsen kanssa ja antaa paljon aikaa hänen touhuilleen ja kehitykselleen, toki minäkin sitten illalla yleensä tuolta isukilta verotan sitten itselleni hieman omaakin aikaa.

tunne myrskyä

Huh täällä käydään kyllä sellaista tunne myrskyn valtaa päivittäin, eilen illalla kyynel silmässä kelasin ja kelasin uudelleen saran synnytystä oikeastaan muistan ihan kaiken paitsi sitä kipua ja onneksi en sitä muista koska en varmasti haluaisi lisää lapsia :D Olen miehellekkin viimeiset 2 viikkoa hokenut että miten ihmeessä saan tämän kamalan vauva kuumeen pois, tai sitten oikeesti poden tätä siihen asti kunnes saan tahtoni läpi joka ei luultavasti onnistu ennen kesää. Eilen hetkeksi selkäni käänsin niin johan oli sara ehtinyt sohva pöydältä repimään alas kaikki vauva lehdet ja vauva kirjat ja ne olis myös maistunut hyvin, mutta jos kuitenkin pysytään tolla ihan perus ruokalinjalla eikä lisätä siihen enää paperia. Sara myös eilen ensimmäistä kertaa kääntyi sitten selältä mahalleen ja oli niin oikea ajoitus koska itselläni oli silloin paha mieli. Äiti on niin ylpeä pikku tytöstään. Soitin juuri mummolleni turkuun ja hän kertoi että sara on hepreaa ja tarkoittaa prinsessaa, mummi siihen vaan tokaisikin että ihan osuva nimi meidän tytölle :) <3

Ikävä kyllä vuosi ei alkanutkaan ihan niin halutulla ja toivotulla tavalla kun oli kuvitellut. Miten uutinen tuli taas kun salama kirkkaalta taivaalta, ja erittäin läheinen sukulainen sairastaa syöpää. Millaisia tunteita se kehittää mielessä, millaista pelkoa ja millaista tulevista kuukausista voikaan tulla. Eilen itkettyäni hetken asiaa aloin kuitenkin pohtia että nyt loppuu tämä itku, miksi itken kun pitäisi kannustaa ja tukea että perkele tästäkin kyllä päästään vielä, ollaanhan muustakin selvitty, niin ainakin toivon. Miten alkaakaan käsitellä tunteitaan eri tavalla siinä vaiheessa kun kuulee jotain näin ikävää. ,miten minäkin olen maalaillut pilvi linnoja siitä miten onnellinen lapseni saa kasvaa monen suku polven kanssa, onhan meitä tällä hetkellä 5 sukupolvea. Nyt sen vasta tajuaa että mikään ei ole niin varmaa kuin  epävarmaa. Miten onnellinen on oltava joka ikinen päivä siitä että itse on terve ja että minulla on terve lapsi, koskaan en kuitenkaan voi tietää milloin täältä kukin lähdetään. Otankin tämän vuoden tavoitteeksi sen että annan mahdollisimman paljon aikaa kaikille minulle rakkaille ihmisille, jos ne on kaukana niiin muistan eden puhelimella useammin, jonain päivänä se voi olla myöhäistä.

Näistä sumuisten utuisista ajatuksista siirryn laittamaan ruokaa ja katselemaan kaunista nukkuvaa tytärtäni, hyvää päivän jatkoa kaikille!

kuumeilua

Taitaa olla silkkaa itsensä kiusaamista lukea muiden blogeja jotka ovat vasta vauvautuneet, vauva kuumeeni ei ainakaan lähentele loppuaan vaan pahenee vain päivä päivältä, tuntuu että näen joka puolella pieniä vauvoja tai kauniina hehkuvia raskaana olevia naisia. Tiedän minulla on itselläni vajaa 5 kuukautinen vauva ja aivan ihana sellainen onkin. On vain niin ikävä sitä tunnetta kun kantaa jotain uutta ja ihanaa sisällään, miten ihanaa oli kun alkoi tuntea vauvan liikkeitä mahassaan ja vielä ihanempaa nähdä miehenkin ilo ja onnellisuus kun kädellään tunnustellen huomasi vauvan oikeasti liikkuvan vatsassani, loppu ajasta sen kyllä jo näkee kaikki muutkin. Minun unelmana on aina ollut saada iso perhe olen haaveillut saavani 3-4 lasta, ehkäpä ne vielä minulle suodaankin.

Toisaalta sen takia ollaan sovittu että stoppaillaan ennen toisen lapsen hankkimista että ehditään ja pystytään keskittymään saran vauva aikaan täysillä, ja niin olen tehnytkin. Olen nähnyt kaiken miten tyttö on ensimmäisen kerran hymyillyt, alkanut kääntyilemään, jokeltelu on alkanut, ihania irvistyksiä kiinteille ruoille, kaikkea mahdollista ihanaa. Tänä päivänä lähtee jo pleikkarit sun muut hyllystä lattialle jos ei ole vieressä vahtimassa, kaikki mihin vain käsi ylettyy saa kyllä kyytiä, jopa isin hikiset villa sukat maistuisi tytön mielestä hyviltä. Ja omaksi onnekseni vierastuskin on tainnut alkaa jo hieman laantumaan tai ainakaan tänään ei enää huudettu pääpunaisena kun mummi ja ukki tuli kyläilemään ja molempien sylissä oltiin jo ilman itkua :)
Voikohan tosiaan tästä vauva kuumeesta päästä eroon vai onko se vaan kestettävä :D ???