Kastejuhlaa ja epäonnistumisen tunnetta

Heissan!

Kastajaisista on nyt kulunut jo yli viikko poikamme sai nimekseen Samu Antero Kristian. Etunimi oli ainut josta pääsimme yhteisymmärrykseen minähän en alunperin itse edes olisi halunnut s-kirjaimella alkavaa nimeä vaikka sointuuhan tietysti meidän nimet nyt hyvin yhteen. Antero nimi tulee taas mieheni puolelta ja Kristian puolestaan kulkee meillä suvussa joten siiitä syystä nämä olivat toiset nimet. Kastajaiset meni hyvin, tosin meidän asunto oli kuin sauna ja sylikummilla hikipisarat vain valui otsaa pitkin. Samu oli koko tilaisuuden ajan rauhallinen ja tyytyväinen juhlija. Ihanaa kun se kaikki stressi on nyt ohi ja pojalla vihdoin nimi, hyvästi riidat siitä aiheesta ;)  Tarjottavina oli voileipäkakkua, kinkkujuusto pasteijoita, lihariisi pasteijoita, dallaspullaa, keksejä, 2 eri täytekakkua, kaffetta ja limua lapsille. Lapsi sai kolme aivan ihanaa kummia eritoten sylikummi oli ihan täpinöissään vielä illallakin kun sai ensimmäisen kummilapsen itselleen. Pappi oli aivan ihana joskin yli innokas kun menin keittiöön niin pappi täydellä tohinalla tiskasi ja pyyhki pöytiä, kysyi vielä että peseekö hän pullot. Minä nolostuneena aloin siinä sopertamaan että eihän nyt teidän tarvitse täällä siivota, mutta hän kuulema mielellään auttaa kun tietää miten paljon tehtävää minulla on muutenkin :D

Tänään aloitin esikoisen kanssa pottakoulun, ainut asia mitä sitä ennen tein niin keräsin olohuoneesta meidän pörröisen maton pois. Noh pissa pyykkiä on tullut mutta uskon että kyllä se tästä pikkuhiljaa lähtee on nääs sellanen huuto aina ollut pystyssä kun on pissit valunu jalkoja pitkin. (ainakin uskottelen itselleni niin :D )

Olen kokenut viime päivinä itseni epäonnistuneeksi, kerroinhan tuossa aikaisemmin saaneeni munuai altaan tulehduksen, maidontuotanto tyssäsi kuin seinään ja jouduin nyt lopettamaan imetyksen vaikka kuinka yritin mitä niksejä ei vaan maitoa enää tullut. Koen olevani epäonnistunut ja olempa tainnut muutaman kerran itkeä tirauttaa asian takia mutta jospa se olo tästä helpottuu.Tiedänhän minä että pakko oli lääkitä itseään tai en istuisi tässä näpyttelemässä, eihän sille sairastumiselleen itse mitään voi.  Ainakin poika sai ensikuukaudet rintamaitoa. Miettikää meidän Samu on jo 2kuukautta vanha! Sara täyttää elokuussa jo 2! Huh aika lentää siivillä.

Tahtoisin myös kovasti lähettää terveisiä tuonne taivaaseen ukilleni jonka kuolemasta tulee lauantaina jo 1vuosi. Kovasti kastajaisissa herkistyin kun mielessäni ajattelin miten paljon hän olisi halunnut olla paikalla ja miten kovasti hän aina halusi nähdä vielä toisen lapsen lapsen lapsen. Näihin aikoihin olen itse alkanut odottamaan samua, vanha elämä hiipuu ja uusi syntyy niinhän se on. Onneksi tänä päivänä osaa jo nauraakkin ja muistella niitä hyviä ja hauskoja muistoja! <3 

Oikein hyvää ja turvallista juhannusta kaikille!

juhlahumua ja kuulumisia

Hui viime postauksesta on kulunut taas kamalan pitkä aika. Poika nimittäin lauantaina täyttää jo 8viikkoa ja saa vihdoin nimen, tosin en sitä vielä paljasta täällä vaikka osa sen läheisistämme jo tietääkin. Tosissaan ohjelmaa on paljon 8 viikkoon mahtunut. Simo on päivät töissä ja minä lasten kanssa kotona joten koneella ei ole kyllä ollut aikaa pahemmin istua ja puhelimella en ole jaksanut vielä harjoitella postailemaan. Teen kastajaisten jälkeen sitten postauksen myös mihin tulee kuvia nyt kerroin kuulumiset pikaisesti kun Sara lähti mummolaan ja poika nukahti leikkimatolle :) Meillä siis jo hymyillään, käännytään masulta selälleen ja vähän jo jotain jutellaankin. Poika on aivan ihana tapaus nukkuu öisin ensin sellainen 5-7h ja sitten me tissitelläänkin oikeestaan läpi aamuyön.

Sara on edelleen ollut aivan ihana pikku veikkaa kohtaan ja hänen leikeissään nuken kanssa näkyy miten tarkkaan se seuraa minun vauvan hoitoa, sara nimittäin röyhtäyttää nukkea, imettää :D ja vaihtaa vaipat ynm :) Ja kerran tässä sara sai mun rintapumpun käsiinsä niin tuolla se olohuoneessa pumppas maitoa, kyllä mua vähän huvitti se näky :D

Ainut vastoin käyminen on ollut kun sain munuaisaltaan tulehduksen viikonloppuna, onneksi antibiotit on alkanut jo puremaan mutta kyllä olin kipee, kuume oli pari päivää jatkuvasti neljässäkymmenessä, kauheet alaselkä kivut, maidon tulo lakkas melkein kokonaan, mutta tänään jo helpotuksesta voin huokaista nimittäin maitoa on alkanut tulemaan taas edes jollain määrin normaalisti kun olen mahdollisimman paljon yrittänyt imettää ja pumpata. Jotenkin tuo imetys on mulle iso henkireikä jos se loppuiskin nytten, tuntisin itteni niin epäonnistuneeksi, mutta ainakin tänään näyttää siltä että vielä pystyn jatkamaan :) Me löydettiin vihdoin ja viimein omatalo ja ensikuussa jo muutetaan, en malta odottaa! Ihanaa päästä omaan rauhaan, omaan kotiin pois tästä naapurien vilinästä jotka pitää jatkuvasti meteliä -.-"

Hommaa riittää vielä tälle viikolle kastajaisten osalta, huomenna vielä lähdetään käymään lasten kanssa kuopiossa eläinpuistossa ja matkuksessa, sitten ens viikolla lähdenkin lasten, porukoiden+mummini kanssa mökkeilemään, en millään malta odottaa! :) Ai niin ja vielä pitäis appiukon 50 vuotias juhlat juhlia kans lauantaina. Mukavaa kesäpäivän jatkoa kaikille, postailen mahdollisimman pian kastajaisten jälkeen kuvien kera :)

Vauva on saapunut

Heissan. Kiirettä on pitänyt joten kirjoittelu ei vielä kovin usein luonnistu. Kuten otsikosta voi päätellä olen vihdoin synnyttänyt. Poikamme syntyi 2viikkoa sitten. Oikein täsmällinen tapaus halusi syntyä juuri tasan laskettuna aikana eli 13 pvä huhtikuuta :) Synnytys oli helppo ja olisin ollut valmis jo salista päästyäni lähtemään kotiin. 2 pvää oltiin sairaalassa ja päästiin kotiin.

Poika on ollut erittäin tyytyväinen tapaus eli nukkuu, syö ja kakkaa (paljon! :D ) Iso-sisko Sara oli ensin hieman kiukkuileva tyttö mutta nyt haluaa kovasti olla jo äitin apuna vauvan hoidossa ja on kova pussailemaan ja sylittelemään veljeään. Minulle sara ei missään vaiheessa ole ollut vihainen eikä kyllä vauvallekkaan vaan isi sai kaikki vihat niskaansa :D Mutta nyt tilanne on tasaantunut. Mies lähti tänään jo töihin joten olen nyt kolmistaan päivät kotona (ah rauha, lapset nukkuu juuri päivä unia)

Eniten olen ehkä yllättynyt siitä että itse pääni sisällä tein koko raskaus ajan asioista hirmu hankalaa ja ajattelin etten ehdin tehdä yhtään mitään ikinä. No kuitenkin tänäänkin olen jo käynyt suihkussa, saanut vähän siivoiltua ja ruoka odottaa uunissa :) Ei tää oo hankalampaa kuin ennen, ainut tietty että itsellä jää vähemmän aikaa mutta kyllä tää kaikki on sen arvosta. Mulla on kaksi aivan ihanaa lasta enkä voisi tän onnellisempi olla! Jännitin siis aivan turhaan. Oikeestaan olen enemmän haikein mielin siitä kun aika menee nopeesti ja tiedän ettei meille lapsia lisää tule nyt jokuseen vuoteen, joten täytyy ottaa ilo irti joka hetkestä koska vauvoja en saa vähään aikaan lisää :)

Raskaus aikaa ja mahaa ei jäänyt kyllä ikävä mutta saliin olisin valmis vaikka heti! :D Noh katsellaan sitä sitten jokusen vuoden päästä, luulen kyllä että mulla on tässäkin ihan sitä työmaata ;) <3

Väsymys painaa

Viimeiset päivät on ollut yhtä tuskaa. Uni määrä on vähentynyt entisestään, supistukset valvottaa jo joka yö, siihen päälle vielä liitoskivut, lonkka säryt ja kamala närästys. Oonko mä kamala ihminen kun valitan? Pelottaa se että olen jo valmiiksi kamalan väsynyt ennen kuin vauva edes on vielä syntynyt. Pinna kirtistyy pakostakin valvomisesta ja väsymystä, en haluaisi kenkkuilla miehelle ja lapselle sen takia. Olen todennut että olo on samanlainen vaikka makaisin koko päivän taikka olinko sitten koko päivän liikkeellä. Koko arvio ultraan piti tulla aika jo viime viikolla mutta mitään ei ole kuulunut. Olisi tietysti ihan mielenkiintoista päästä itsekkin kuulemaan että minkähän kokoinen nyytti sieltä mahtaa tulla, koska asia on alkanut jo omaa mieltäkin vaivaamaan, tuntuu nääs omaan käteenkin tuo lapsi niin isolta. Kirjaimellisesti mun napa paukkuu kun maha on niin iso, napa törröttää ihmeellisesti, Sarasta sekin on kovin hauskaa :D

Kotona kaikki on valmista, olen keskittynyt viime päivinä tekemään Saran kanssa yhdessä kaikkea kivaa ja mielekästä. Ollaan käyty kahvilla ulkona, sara toki sai pillimehun kahvin sijaan, ollaan keinuttu paljon, käyty kävelemässä ja tehty vaikka mitä muuta kivaa. Aion silti pitää tapana myös vauvan tulon jälkeenkin että välillä käydään kaksistaan jossain, voihan isi olla silloin pojan kanssa kahdestaan :) Saran puhe on kehittynyt taas ihan uskomattoman paljon, nyt tulee jatkuvasti jo 2 sanan "lauseita". Sara myös heittää välillä mielestäni ihan hauskoja juttuja joille saan nauraa. Eräskin päivä Sara tokaisi että "iso vauva" kysyin sitten että kuka on iso vauva? "no isi!" Kyllä siinä vaiheessa purskahdin nauruun ja ehkä tämä välillä pitääkin hieman paikkaansa ;D

Enää minua ei pelota Saran reagointi vauvan tuloon, eniten jännittää tuleva synnytys ja millainen vauva sieltä tulee. Kamalasti myös jännittää olla Sarasta kaksikin yötä erossa koska en ole koskaan ollut niin pitkään erossa tytöstä joten varmasti tulee kamala ikävä ja mikäli on samanlainen hormoni myrsky synnytyksen jälkeen, niin varmastit tulen itkemään sitä kun on tyttöä ja kotia ikävä. Viimeiset viikot on siis pitkiä ja hankalia mutta jospa tämä tästä sisulla mennään!

Kääk!

Huomenna alkaa raskausviikko 35, hui! Olo on kylläkin jo sen mukainen kun lähtö tulisi parin viikon sisään mutta aika näyttää, poika tulee kunhan on itse valmis. Nyt olen voinut 2 päivää paremmin ja olen jopa pystynyt päivällä tekemään jotain, tänään ehkä innostuin taas vähän liikaakin ja siivosin kämpän, tosin suursiivouksen sain vasta makuhuoneeseen tehtyä. Samalla tuli sitten tehtyä inventaariota vaatekaappiin ja niin tyhjältä jäi kaappi näyttämään että kesällä on aika ostaa sinne täytettä ;D Kellariin pitäisi viedä 2 jätesäkkiä Saran pieniä vaatteita, osan niistä laitoin myyntiin mutta tuntuu etten millään raaskisi luopua mistään vaatteesta kun muistelee että tämä ostettiin sillon ja tää saatiin lahjaks.. Eilen sorruin ostamaan pojalle taas hirmu kassillisen vaatetta, tosin olen ostanut melkein kaikki käytettynä koska pienet vauvan vaatteet ei mene miksikään :)

Olo on ollut tukala jo viikkoja ja välillä podenkin huonoa omatuntoa siitä kuinka minusta tuntuu että valitan vain koko aikaa jostain jomotuksesta tai väsymyksestä, kyllä on ollut miehellä kestämistä minussa viime viikkoina. Vaikka olen onnellinen tulevasta pienestä ja siitä että sain mahdollisuuden saada ylipäätään toisen lapsen niin en jaksa aina olla positiivinen ja iloinen kun nukkuu enää 2-5 tunnin yöunia kun joka paikkaa särkee niin paljon tai närästys vaivaa. Helpottava tietää että kohta nämä tuskat vihdoin palkitaan. Alku viikko oli muutenkin hankala kun esikoinen oli 39 asteen kuumeessa lähes 3 päivää, joten hän vaati kaiken aikani ja paljon läheisyyttä, nyt onneksi ollaan taas terveitä ja nukutaan omassa sängyssä :)

Tänään pakkasin vihdoin sairaalakassin ja tein kunnon muistilistan missä lukee mitä pitää pakata vielä kun lähtö tulee. Kun ei oikeen viiti tota puhelimen laturia ja hiusharjaa ynm.. pakata vielä kun niitä luultavammin ehtii käyttää vielä aika monta kertaa :) Meidän isukkiakin alkaa jännittää jo toisen lapsen syntymä, mutta kovastihan tuo sitä kääröä odottaa. Eilen just naureskeltiin että mitkähän kaikki uudet haasteet meitä taas odottaakaan ja onhan se jännää ajatella että kohta meitä on jo 4 :) Mukana kuvioissa on vielä omakotitalon etsintä/ostaminen joten suuria elämän muutoksia tosiaan on luvassa ja ehkä/toivottavasti ne hääkellot kilisee kesällä ;) <3

34+5 masukuva. Masu on tipahtanut alas 

<3 

Tätä en vaihtaisi

Eilen illalla sängyssä pohdin nykyistä elämääni, kun uni ei tullut silmään ja vähän joka paikkaan kolotteli. Mietin millaista elämää elin ennen ja millaista elän nykyään. Tulin kuitenkin siihen tulokseen että en vaihtaisi elämääni mihinkään muuhun. Vaikkakin elämästäni on kadonnut paljon ihmisiä, suurin osa sellaisia joita pidin läheisinä ja ystävinä, mutta perheen tulon myötä olen nähnyt ketkä on tosi ystäviäni. Joukossa on jo itsekkin perheellisiä mutta myös lapsettomia ystäviä, eikä se ole vaikuttanut ystävyyteen mitenkään. Samalla tavalla me vieläkin ystävien kanssa hassutellaan vaikka toki myös puheenaiheisiin kuuluu lapset onhan ne iso osa omaa elämääni.

Aamulla on ihana herätä kun tyttö kömpii silmiään hieroen omasta huoneestaan herättämään äitiä, ottaa kaulasta kiinni ja halaa. Vähän aikaa köllötellään ja hassutellaan ennen kuin siirrytään yhdessä aamu toimiin. En vaihtaisi päiviä jolloin lapsi on pahalla päällä, polkee lattiaa saadakseen tahtonsa periksi. Melkein kaikesta opin myös itse jotain, pinnani on kasvanut paljon siitä mitä se joskus oli. Mutta kukaan ei varmasti rakasta minua samalla tavalla kun lapsi rakastaa minua ja tietysti toisin päin. Illalla ihanan hiljaisuuden tullen lapsi nukahtaa sohvalle viereeni kesken television katselun, voisin vain tuijottaa sitä pientä ihmistä siinä. Ajatuksen vilisee pään sisällä kauheella vauhdilla. Kun katson omaa lastani tulee sellainen olo että mä olen onnistunut ainakin jossain asiassa, musta on ihanaa kun lähdetään ruokapöydästä Sara sanoo Kiitti, sitä sanaa en kovin usein kuule, mutta lapsi kiittää minua ja se sana tulee vielä niin aidon kuuloisesti kun se että joskus mies vahingossa sattuu murahtamaan pöydästä noustessaan kiitos.

En ajattele asioita niin että olisin joutunut luopumaan jostain tai että olisin menettänyt jotain. Olen saanut varmasti tuplasti enemmän jo takaisin. Saan rakkautta päivittäin ja saan antaa rakkautta ja hoivaa joka päivä. Minua kiitetään ja halaillaan. Vaikka joskus palikat sun muut lelut on ympäri asuntoa en anna sen häiritä sehän vain näyttää että meillä eletään. Illan koho kohta on kun pieni ihminen sanoo minulle akas ja pusu. Silloin tiedän olevani tärkeä ihminen ainakin kun lapseni sanoo minulle rakas.

En vaihtaisi näitä asioita jatkuvaan rellestykseen ja festareihin, niistä luultavasti jäis käteen tyhjä lompakko ja paha olo, saan paljon enemmän... <3

Olen onnellinen näin että minulla on joitakin hyviä ystäviä, oma perhe, muu perhe on tukena ja lähellä. Ja ainakin vielä ollaan kaikki saatu olla terveitä, meillä on koti pään päällä ja ruokaa kaapissa, voinko enempää enää toivoa?

Vauvajuhlia ja Uhmaikää

Heissan. Tämän viikonlopulla minulla onkin vauvajuhlat täällä meillä kotona. Esikon aikana tuli järjestettyä tälläiset juhlat, joten ajattelin että miksi jättää nytkään väliin. Vieraita en ole paljoa kutsunut, taas varman järjestelen jotain pientä naposteltavaa, kahvia ja limpparia :) Jokainen yleensä tuo vauvalle jotain pientä. Olen kutsunut mukaan läheisimmät ja tärkeimmät ystäväni. On ihanaa saadä tälläinen oma tyttöjen kikattelu hetki ja laittaa siksi aikaa mies omiin hommiinsa ja tyttö pääsee tätin luo kyläilemään ja ihastelemaan hauvaa josta hän kovasti tykkää. 

Vointi on ollut ihan ok, lukuun ottamatta kamalaa kröhää joka saa supistuksia aikaan, mutta neuvolan mukaan ei tarvitse huolestua jos niitä ei liioin ala tulemaan. Vt-tulehdus oireet on taas, eilen pikatestissä oli leukosyytit 2plussalla mutta lääkäri ei tähän vielä ottanut kantaa joten otetaan tänään uusi yritys. Sarasta on hauskaa iltaisin katsoa kun pikkuveli potkii äidin mahassa, eilen illalla kirjaimellisesti poika päätti oikoa itseään ja jalkapohja tule melko selvästi näkyviin, sekös isosiskoa kovin nauratti. Sara on muutenkin ollut ihan loistava, aamuisin ja iltaisin hän tulee itse silittelemään masua ja antamaan suukkoja. Samalla äiti saa aina kovan rutistuksen kun tyttö hyppää kaulaan, ai miten rakastankaan näitä pikku sinttejäni <3

Arki on yllättävän helppoa jo saran ikäisen lapsen kanssa kotona. Sara osaa puhua jo niin selkeästi että hän osaa oikeastaan kaiken ilmoittaa jo äitille tai isille. Toki paljon tulee vielä vauva kieltäkin, mutta siitähän se lähtee ;) Ukki on pop juttu, samoin tätin aku hauva. Piirtää jaksettais vaikka kuinka monta tuntia päivässä. Todellien uhmaus on alkanut nyt ja rajoja kokeillaan jatkuvasti, hienoa tietysti että omaa luonnettakin löytyy mutta säännöt meillä on selkeät! Eli siis jalkaa täällä poljetaan lattiaan ja huudetaan, mutta jäähy nurkka ja rauhallinen puhe auttaa yleensä aika nopeasti. Pihalla neiti tykkää olla kanssa jos ei ole kova pakkanen, tytöllä onkin monesti niin kova juoksu vauhti että välissä mennään metri mahaliukua. Kovasti täällä odotetaan alkavaa kevättä, elämän tuomia uusia haasteita :) Kaiken lisäksi tämä uusin tulokas saa samoihin aikoihin pikkuserkun joten suku lisääntyy taas kerta heitolla :D

viimeiset kymmenen viikkoa

Raskausviikko kolmekymmentä starttaa tällä viikolla käyntiin, enää reilu 10 vkoa odotusta jäljellä, niin kyllä tää alkaa jo aika loppu rutistukselta tuntua. Toki myös lasketun ajan lähestyessä, nimi ja kummi asiat alkaa myös pyöriä mielessä kuin myös perheen keskustelu aiheissa. Nimeksi mies haluaisi edelleen S-alkuisen 4 kirjaimisen nimen, niinkuin on meillä kolmella muullakin perheen jäsenellä, mutta emme ole asiasta vielä päätöstä tehneet, onneksi siihen on aikaa. Kummeistakin on keskusteltu ja pohdittu millaisia kummien tulisi olla. Esikolla on kummeina 3 suvun sisältä ja yksi ystäväni. Tämä järjestely on koitunut ihan hyväksi koska sukulaiset kyläilee muutenkin ja me kyläillään heidän luona joten side on pysyvää, eikä lapsen tarvitse vierastaa kummejaan. Haluan lapselle nytkin sellaiset kummit jotka käyvät meillä tiiviisti ja pitävät yhteyttä, rahallinen tarkoitus ei ole kummiudessa minun mielestä tärkeintä vaan se että kummi on aidosti kiinnostunut lapsen elämästä ja tulee katsomaan kummilastaan ja puuhailemaan hänen kanssaan. Näitä asioita meillä siis tällä hetkellä pohditaan kotona.

Arki on muuten sujunut melko omalla painollaan, omat selkävaivat hankaloittaa koti hommia ja niinkuin eilen illallakin oli todettava että en voi tehdä kaikkia hommia samana päivänä koska illalla supistukset alko vaivaamaan, onneksi nämä sitten hellittivät. Huomenna tuo mies lähtee pariksi päiväksi töihin kauemmaksi, niin päädyin siihen tulokseen että menen tytön kanssa vanhempieni luokse, siellä pystyn itsekkin välillä lepäämään, ja tytöllä on leikki-kavereita ympärillään. Itse  olen taas vaihteeksi ollut aamu 7 asti pystyssä ja tyttö vetää vieläkin hirsi vaikka kello lähestyy puolta 10. Yöt menee muutenkin heräillessä puolen toista tunnin välein, joten yö unissa ei ole kovin paljon kehuttavaa.

Pikku hiljaa olisi kai aika aloittaa vauvan vaatteiden pesu ja paikoilleen laitto tonne lipaston laatikoihin, kun vielä pystyn jotain tekemäänkin. Voi miten malttamaton olo tuleekaan kun katselee kasattua pinnasänkyä tai hypistelee pieniä vaatteita. Tosin ennen kuin huomaankaan h-hetki on käsillä ja jännitys, helpotus ja tunne myrskyt onkin täällä kera pienen ihanan tuoksuisen tuhisijan.

28+5 kera isosiskon jolle tulee helmikuussa ikää jo puolitoista vuotta :)

Viimeinen kolmannes

Huomenna käynnistyy raskausviikko 28, eli viimeinen kolmannes voi vihdoin alkaa. Apua, miten ollaan jo tässä tilanteessa kun vasta plussasin ja sulattelin ajatusta siitä miten me pärjätään kahden lapsen kanssa. Nämä ajatukset on saatu pois päästä, koko perheen voimin kovasti odotamme pikkuisen saapumista masun tälle puolelle. On myöskin ihanaa miten paljon lapsen mummot ja ukit odottaa, tietenkään unohtomatta tätejä, setiä ja enoja. Oloni on oikeastaan mitä mainioin, toki selkävaivat ja närästys ei mihinkään häviä mutta ei niistä jaksa valittaakkaan koko aikaa. Neuvolassa meillä kummallakin oli kaikki hyvin, stressin aiheita ei tämän suhteen pitäisi olla joten voidaan vaan odotella sitä lähestyvää h-hetkeä.

Neitokainen alkaa parantua flunssasta pikku hiljaa ja olla taas oma itsensä, tosin onneks olikin aika vaisu flunssa eikä nostellut kauheita kuumeita. Nyt on kova yritys jo lauseen muodostamisessa ja eilen oli pakko esitää ja näyttää äidin ystävällekkin miten hienosti hän osaa jo puhua eri sanoja.

Asiasta poiketen, olen kyllästynyt paikkaan jossa asumme tällä hetkellä. Tiedän että odotus palkitaan ja suunnitelmien mukaan pääsisimme tänä vuonna vielä muuttamaan omakotitaloon, mutta entäs tämä aika mikä tässä välissä on. Olo on kun asuttais jossain opiskelija asuntolassa. Keskellä viikkoa on bileitä, tapellaan keskellä yötä, rappukäytävässä hypitään kun elefantit! Itse oon vielä niin herkkä uninen että herään melkein joka ääneen. Joskus meteli on niin kovaa että Sara herää. Mutta muuttokaan tässä vaiheessa raskautta ei enää hirveesti innosta, musta ei ole mitään apua enkä jaksa tehdä yhtään mitään. Ja kuinka helppoa on loppujen lopuksi edes löytää sitten taas mieleistä ja siistiä asuntoa joka ei maksa maltaita. Tässä kuitenkin suurena plussana on jo toi oma takapiha ja nelitöitä on mun mielestä ihan kivasti. Voiko tähän sitten tottua? Alusta asti on vaan tuntunu siltä että tämä ei ole koti, vaikka kai sen ajan jaksaa päällään seisoenkin kun tietää että pääsee vielä omaan kotiin. Ja ei se muutosta aiheutuva stressikään olis nyt kovin hyväks ja Sarakin on alkanut vasta asettia aloilleen.

Ps. Mikä ihaninta mun vanha ystävä teki mut tänään erittäin onnelliseksi ihmiseksi :)

Ilon kiljahduksia

En tiedä mitä elämäni olisi ilman tuota meidän ihanaa pikku neitiä. Sara on juuri nyt mun mielestä parhaimmassa iässä, neiti oppii päivittäin useita uusia sanoja, alkaa pikku hiljaa muodostaa lauseita, osaa kertoa tai näyttää mitä haluaa. Ennen kaikkea tuosta pikku ihmisestä on oikeasti seuraa. On myös ihana nähdä into joka tulee kun isi saapuu kotiin tai mummi ja ukki tulee kyläilemään, nykyään kyllä muutkin vierailijat alkaa olla neidin mieleen, mutta ukki tuntuu olevan nyt PoP.Sara on oppnut myös kommentoimaan äidin tekemisiä, ne tulee just oikeella äänen sävylläkin, voin sanoa että ei ole tylsää kotona kyllä tuolle pienelle ihmiselle saa nauraa ihan tosissaan. 

Äitin kulta lähdössä yö puulle 

Kotona töitä riittää joka päivälle, tän mahan kanssa mikään ei enää suju nopeasti. Tänään olen vihdoin saanut selätettyä suuren pyykki vuoron joten kohta vuoroon saa tulla pienet vauvan vaatteet ja petivaatteet vauvaa varten. Haluan järjestää kaiken valmiiksi niin ettei tarvia synnärillä pohtia ja murehtia kun mikään ei ole valmista. Sairaalakassia nyt en sentäs vielä pakkaa, sen aika on myöhemmin.

rv27+3

Jännityksen tunteet kotona pärjäämisen suhteen 2 lapsen kanssa on oikeastaan hävinneet. Tiedän pärjääväni ihan hyvin ja Sara on aina ollut hyvä nukkumaan yönä, mikä helpottaa taas minun hommaani kummasti.

Tulihan tossa viikonloppuna käyty synnärilläkin tarkastuksessa kun sain kovia kramppeja la-su välisenä yöllä, jonka syyksi sitten paljastuikin että joku hermo jää puristuksiin asentoa vaihtaessa ja aiheuttaa kivun. Pojan paino arvio oli jo 1013g. Ennen aikaisuuden riskejä minun ei tarvitse siis onneksi pelätä tässä raskaudessa.

vaikkakin raskausviikkoja on vasta lähemmäs 28, ei musta väri vaatteissa enää auta saamaan mahaa pienemmän  näköiseksi 

Rv 26 *poks*

Tänään poksahti raskausviikko 26 käyntiin. Aika on mennyt nopeammin kuin olis osannu kuvitellakkaan, ja toisaalta olen kyllä itsekkin jo aika ajoissa näissä hankinta asioissa. Tänään enää pinnasänky ostamaan ja mulla on jo kaikki tarpeellinen ja pakollinen pojalle valmiina. Tuplavaunut on hankinnan alla vielä, mutta niillä ei onneksi ole vielä kiire. Eilen kävin ostamassa pienen pieniä suloisia vauvan vaatteita, en voi uskoa että niihin oikeesti mahtuu pukemaan  ihmislapsen. Vaikka on jo yksi lapsi ennestään nämä asiat unohtuvat nopeasti, sen takia vauva ajasta on otettava todella kaikki irti ja muistettava että se ei ole kuin pienen hetken sellainen tuhiseva käärö ja tuoksuu VAUVALLE. Olen ihan haltioissani, tuntuu että asiasta tuli vasta tällä viikolla totta, ehkä se johtuu siitä että vauvan syntymään ei ole enää kovin pitkää aikaa ja masu-asukki valvottaa jo minua öisinkin potkunyrkkeily harjoituksillaan. Maha on vielä siedettävän kokoinen vaikkakin hidastaa siivouksessa sun muissa toimissa.

Sara on kasvanut ihan mieletöntä tahtia ja siirtyi jo 86 vaatteisiinkin, taas tänään on edessä haikea urakka nimittäin vaatekaappien siivous. Sieltä lähtee kellariin taas monta kassillista pieneksi menneitä vaatteita, tänään olin jo aikeissa laittaa osan myyntiin mutta mies tokas siihen että ei niitä toina myydä jos näitä tulee vielä lisää. No ehkä mä sit säilytän niitä tuola kellarissa.

En tiedä minkä verran teillä muilla lapset on jouluna saaneet lahjoja, mutta tänä vuonna kun Sara oli jo isompi ja osasi itse repiä pakettinsa, niin tuntui että paketteja tuli joka tuutista. Saralle oli varmaan 30 lahja pakettia, lopussa häntä alkoikin jo kyllästyttää repiminen ja uutta tavaraa oli niin paljon ettei lapsi itsekkään tiennyt miten päin olisi ollut :D Sukulaisilta tuli paljon lahjoja ja itsekkin tuli tottakai ostettua tytölle paketteja. Tosin onneksi näistä osa oli myös tarpeellisia nimittäin pehmoisia paketteja jotka lämmittävät varmasti muutakin kuin mieltä :) Mutta nyt joulun jälkeen tuntuu että me hukutaan tähän tavaran paljouteen, ehkä olisi aika harkita kirpparipöydän vuokraamista, vai olisinkohan valmis kokeilemaan näitä fb:n ihmeellisiä nettikirppareita :)

Uusi vuosi on startannut

Joulu oli ja meni luultavasti muutama kilo on tarttunut samalla mukaan mutta sen luulen kuulevani sitten huomisessa neuvolassa. Vuosi meillä vaihtui melko rauhallisissa merkeissä. Ilotulituksia tuli käytyä katsomassa ja Sara pelkäsi niitä, toki aika kova paukehan niistä lähtee. Tuli syötyä perinteisesti nakkeja ja perunasalaattia vierailtua mummoloissa ja yöllä sitten jo itse huomasikin että on aika rueta huilimaan kun kroppa alkaa niin ilmoittelemaan.

Kovalla aherruksella olen myös yrittänyt saada Saran huonetta uuteen kuosiin, ollaan hankittua uutta sänkyä, verhoa sun muuta, nyt ei enää puuttuisi kuin matto, lamppu ja joku pieni kiva pöytä ryhmä olis haaveissa kans.

Niin en olekkaan tainnut kertoa että rakenne ultrassa saatiin poika lupaus.Pojalle olen saanut hankittua jo vaatteita vähän, tosin niitä tarvii hurjasti lisää jossen meinannu pinkkiin pukea :D Pinnasänky pitää vielä hankkia niin alkaa olla kaikki tarpeellisimmat kasassa :) Vointi on ollut ihan kohtalaisen hyvä viikkoja taitaa tänään olla kasassa jo 25+5. Tosin unen tarve on taas kasvanut, voisin nukkua koko aikaa. Kyljen kääntäminen öisin alkaa olla jo tuskaa tämän mahan kanssa ja närästys on ikuinen riesa. Silti en voi valittaa olen tuntenut oloni vielä hyväksi ja ylpeäksi masuni kanssa. Potkut on tuntunut jo useita viikkoja läpi, jokainen on vuorollaan koskettelemassa ja kokeilemassa potkuja. Pikku neidin kanssa jutellaan joka päivä keskenään siitä että meille tulee vauva ja Sarasta tulee isosisko, ehkei hän tätä kaikkea vielä ihan konkreettisesti käsitä, mutta uskoisin että siitä on hyötyä kun tätä jatketaan vauvan tultua kotiinkin :)

Lopuksi vielä muutama kuva :)

Rv25+1 otettu kuva

meidän pieni poseeraaja