uusi vuosi uudet kujeet!

On jo taas aika melkein heittää hyvästit vuodelle 2011. Olen kokenut vuoden varmaan kaikista parhaimmaksi elämäni aikana ja jopa yksi unelmistani on toteutunut tänä vuonna.

Vuosi on ollut kaikin puolin hyvä. Miehen armeija loppui tammikuun alussa, sen jälkeen menimmekin melkein heti kihloihin. Ja jo vuonna 2010 lopullahan sain tietää odottavani saraa. Muutimme yhteiseen kotiin keväällä maalis-huhtikuun vaihteessa, huh siinähän sitä hulinaa olikin oppia elämään toisen kanssa saman katon alla kun oli asunut yksin parivuotta. Elokuussa sara päättikin syntyä maailmaan päivän ennen laskettua aikaa, vaikka oltiin aivan varmoja että tyttö ei synny ennen syyskuuta :) Loppu vuosi onkin mennyt ihan yhdellä hulinalla vaan ja sara kasvaa hirmuista vauhtia, hyvä etten joka päivä pillahda itkuun kun ajattelen että apua mun pieni vauva on jo niin iso. Toisaalta olen huomannut että nyt eletään ehkä vauva aikojen parasta aikaa, on ihana nähdä miten paljon lapsi on kehittynyt jo pelkästään yhdessä viikossa ja miten tänä aamuna en voinut olla hymyilemättä kun sara seurasi televisiosta helinä-keiju elokuvaa ja hymyili niin onnellisen näköisenä. Tosiaan yksi unelmistani on toteutunut olen saanut oman perheen josta olen aina haaveillut.

Ensi vuodelta toivon sitä että minun oma perheeni pysyisi terveenä ja onnellisena. Toivon myös että vanhempani ja sisarukseni voivat hyvin. Toivon perheenlisäystä, jonka aika sitten näyttää suodaanko meille sellaista. Olen haaveillut jo pitkään omakoti talosta, mutta sekin jää vielä nähtäväksi. Toivon myös ystävilleni kaikkea hyvää ja onnellista vuotta 2012.

Ja oikein hyvää uutta vuotta ihan kaikille! :)

kaikki hujan hajan..

Vihdoin ja viimein minulla on aikaa taas istahtaa hieman pidemmäksikin aikaa koneen ääreen. Täällä kun ensin tyttö sairasti korvatulehduksen ja sen jälkeen heti perään alkoi kamala nuha, nyt sattuukin huomenna olemaan 4kuukautis neuvola-lääkäri niin pääsee samalla tarkastuttamaan korvat sun muut. Joulu aatto yönä sara herätteli 1-2 tunnin välein kun oli niin tukkoinen joten oma olotila oli eilen jotain kamaa, minä olen vielä niin huono uninen että uudestaan nukahtaminen on tosissaan vaikeeta.


Joulu tosiaan oli ja meni, ensin vietettiin oma joulu tässä kotona meidän pienen perheen kanssa jonka jälkeen suuntasin vanhempieni luokse tytön kanssa ja käytiin vielä saran isomummolassakin. Molemmat saatiin paljon kivoja lahjoja ja ei oikeestaan tullut mitään turhan päiväistä :) Miehellä kävi niin hyvä tuuri että sai 2 partakonetta joululahjaksi :D Ihanaa silti että joulu on vain kerran vuodessa, kauhee sotku tulee lahjojen avaamisesta, kuusi karistelee neulasia ynm.. Mutta sen sanon että uuteen vuoteen asti herkuttelen täysillä ja tammikuussa alkaa itsensä kiusaus, eli laihdutus operaatio. Tupakan polttokin pitäisi lopettaa mutta tuleekohan liian monta asiaa samaan aikaan.

Huomenna alkaa operaatio syntymäpäivä kakun tekeminen kun 28 pvä pyörähtäisi 20 ikävuotta mittariin. Niin ja äidin pieni kulta on tänään 4 kuukautta vanha, niin se aika vaan menee :) <3

Joulun taikaa

Nyt alkaa olla jo oikeasti joulumieltä itselläkin, kotona on jouluvaloja ja muutamia hassuja joulukoristeita, makuhuoneen nurkkaus on täyttynyt lahja vuoresta kun lahjoja on tullut ostettua pikkusisaruksille, saralle muutama paketti, miehelle ynm ynm :D Joulukorttien askartelu on vielä hieman puolivälissä mutta hyvällä mallillaan, nekin päätin tehä niin että niihin tulee valokuvia. Kivointahan se melkein on saran kuvia käyttää kun toinen on vielä pieni ja kuvan kaunis verrattuna äitiinsä. Ai että oikein odotan joulu ruokaa, paljon paljon kinkkua, laatikoita, rosollia, torttuja mm ja ennen kaikkea suklaata :D sitten onkin hyvä alkaa miettimään mitä suuhun laittaa kun vuosi vaihtuu.

Saran kanssa käytiin kysin käynnillä sivuäänen takia joka olikin nyt hävinnyt kokonaan, ei kuulunu eikä näkyny mitään josta olen tyytyväinen, vaikka olikin niin pienestä asiasta kyse josta ei olisi ollut minkäänlaista haittaa missään vaiheessa elämää, mutta parempi näin kuitenkin oman mielenrauhan kannalta.Eli meillä on terve tyttö joka kasvaa hyvää vauhtia ja mallikkaasti :)

Loppuuko naisen vauvakuume koskaan, musta tuntuu ettei se häviä millään tavalla. Miten ikävä on tuntea lapsen liikkeet, silitellä omaa suurta masuaan, odottaa aina seuraavaa ultra ääntä ja se kun jännää milloin h-hetki koittaa, en malttaisi millään odottaa että pääsen taas kokemaan kaiken sen uudestaan. Yksinkertaisesti se on vaan parasta mielestäni mitä nainen voi kokea. Mutta pitää vielä malttaa odottaa että päästään saralla leikki kaveria tekemään :) 

Hampaita tulollaan?

Meidän neiti on ollut paripäivää hieman äkäisellä päällä, kuumetta ei ole ja minun mielestäni ei vatsa väänteitäkään. Voisiko siis vihdoin ja viimein kyse olla hampaiden puhkeamisesta? Tyttö oikein nauttii siitä kun saa narskuttaa suussaan harsoa tai omia frotee lelujaan, kuolaa tulee kuin vettä hanasta ja jotain on oltava koko aikaa suussa. Yötkin on alkanut olla hieman levottomia. 

Huomenna olisikin sitten kyssi käynti kun saralla on lastenpolilla tarkastus sydämensiivu ääneen liittyen joka tytöllä oli syntyessään, tosin viime neuvola lääkärissä sitä ei oikeastaan enää kuulunut joten toivotaan että ääni olisi jo hävinnyt kokonaan :) 

Itseäni on lapsettanut jo monta päivää nyt kun on lunta, pulkkamäki houkuttelee enemmän kuin koskaan, mutta onneksi pääsemme saran kanssa tätäkin lajia ensivuona testailemaan, tämä talvi on vielä liian aikaista sille touhulle :) Joulukin ovella jo kolkuttelee ja viimeiset lahjat olisi käytävä ostamassa ja loput joulukortit askarreltava. 

Oikein hyvää ja lämmintä joulun odotusta kaikille! :) 

KOPASTA SÄNKYYN

Saatiin eilen vihdoin ja viimein aikaiseksi haettua pinnasänky vanhempieni luota, kun äitiyspakkauksen laatikko alkoin käydä jo hieman ahtaaksi neidin venähtäessä yht älliä yli 5cm. Laitoin pinnasuojukset jossa on kirahvin kuvia, neiti oli illalla hyvin ihmeissään kun katseli sängyssä ympärilleen ja miten pieneltä viattomalta tytöltä sara näyttäkään 120cm pitkässä pinnasängyssään, niin pieni ihminen niin suuressä sängyssään. Tyttö nukkui koko viime yön loistavasti, itse asiassa nukkui niin sikeästi että piti herätä yöllä 2 kertaa katsomaan hengittääkö varmasti Herättiinkin sitten puoli kymmeneltä aamulla niin hymyileväisenä.

Tuli ostettua Saralle sellainen lelu joululahjahjaksi josta kuuluu hirmuisesti erinlaisia ääniä, joten sen lelun kanssa tiedossa on vielä aivan varmasti harmaita hiuksia tai lelun piilotusta kun ei jaksa kuunnella enää pilpatusta, mutta veikkaisin kuitenkin että lapselle siitä on iloa paljon kun nyt tykätään jo niin paljon laulavasta lorukirjasta, sitä jaksellaan katsoakkkin jo pitemmän aikaan. Miehelle on ollut hieman ongelmallista edes löytää joululahjoja kun on jotenkin niin erinlainen persoona ja pitää ihan eri asioista joten olen vain tyytynyt helppoihin ja tarpeellisiin ratkaisuihin, en nyt viitsikkään niitä vielä tähän kirjoittaa ettei pikku linnut laulele mitä joulupukki on tuomassa ;) 

Olen potenut koko viikon kamalaa synnytys kuumetta kun olen katsonut vauva ohjelmia, lukenut muiden synnytyskertomuksia, on ollut ihan sellainen olo että haluan laitokselle ja tulla sieltä taas pienen käärön kanssa pois. Mutta kaikki ajallaan, ehkä onkin parempi että annan saran vauva ajalle ja jatkuvalle kehitykselle nyt kaiken aikani, ennen kuin aletaan toista hankkimaan ja olisihan se helppoa jos toinen osaisi jo kävellä kun toinen olisi tuloillaan, ainakin kun mietin viime raskaus aikaani joka oli loppujen lopuksi melko rankka liikkumis kiellon takia ja kun melkein kaikki nostelukin kiellettiin synnytyksen meinastessa käynnistyä viikolla rv 30. Mutta seuraavaa odotellessa ja ensimmäistä kasvattaen ja rakastaen. Tuntuu että nää synnytys ja vauva kuumeetkin tulee melko aaltoillen tosin aika usein.

Vihdoin aikaa istahtaa tähän koneelle hetkeksi edes blogin ääreen :) Tuntuu että viime päivinä ei ole riittänyt aikaa muulle kun lapselle, kodin siivoukselle ja kaiken maailman joulu hössötykseen. Lahjoja jo kovaa vauhtia ostellaan ja paketoidaan. Tänä aamuna jostain syystä en vain osannut nukkua joten heräsin 5 sängystä ylös, keittämään kahvia vaikka sara nukkuu aamuisin 9 asti. Päätin kerrankin pyhittää aamun siihen että laitan itselleni meikkiä naamaan jotta olisi kiva lähteä aamulla ihmisen näköisenä joulu ostoksille, taas kerran. Luinkin tässä blogeja ja yllätys yllätys aloin pillittämään, kun taas täällä oli osa vauvautuneita, minusta oli aivan mahtavaa lukea synnytys kertomuksia :)  

Perjantaina kävinkin ystävien kanssa katsomassa lord estin keikan, oli kyllä ihan hyvä, mutta ei tullutkaan ihan niitä kaikkia kappaleita jota odotin. Sara toipui kahdessa päivässä rokotuksista, eli siis minun nauravainen ja iloinen tyttö on palannut taas takaisin omaksi itsekseen :) 

Tässä kuussa olisikin päivä ennen minun 20-vuotis päivääni saralle 4-kuukautis neuvola lääkäri, onneksi seuraavat rokotukset tulee vasta 5 kk iässä. Sara on nykyään kauhee kuolamaan ja nyrkit on ihan vallaan suussa ja jossei muuta niin sit purraan äitiä sormesta, miten edes lapsi voi purra niin kovaa vaikkei sillä ole vielä hampaita. kovasti on yritystä liikkua lattialla eteenpäin mutta se ei ihan vielä onnistu. Juttelu vaan lisääntyy ja nauraminen yltyy, aivan ihana lapsi. Vierastus vaihe on oikeastaan tältä erää ohi, ei jakseta huutaa enää niin paljoa muille ihmisille :) 

tässä kuvassa ollaan päivän vaille 3 kuukautisia ja meinataan hymyillä äidille, minun oma säihky silmä <3
 

....

Joskus tuntuu kuin olisin ihan yksin. Onhan minulla sara mutta nyttenkin sara on nukkunut kasvupyrähdysten takia melko paljon päivisin, nyt nukkuu rokotusten takia. Miehen pitäisi olla lomalla mutta enemmän kiinnostaa omien asioiden rakentelu kun kotona perheen kanssa oleminen. Olo on välillä niin pirun yksinäinen, kysyykö joku joskus tosiaan minulta, mitä minulle kuuluu niin että häntä se kiinnostaa tosiaan. Täällä tuijottelen seinää katson kaunista nukkuvaa tytärtäni, odottaen juttu seuraa jos joku kysyisi miten minulla menee. Olen onnellinen tyttärestäni ja toki miehestänikin, kumpa vain saisin joskus jollekkin päin naamaa purkaa pääni sisällä olevat asiat, kertoa miltä minusta tuntuu. Ymmärrän että ystävillä on koulua ja töitä, varsinkin kun raskaus verotti ystäviäni ja kavereita paljon, kun en olekkaan enää se kyläluuta joka viilettää tuolla menemään kavereiden kanssa. Nyt olen äiti, olen lapseni kanssa ja rahkeet ei aina riitä siihen että jaksan pakata kassillisen tavaraa matkaan ja lähteä vaunuilla jonkun luokse. MM että tälläsiä asioita pohdin pääni sisässä. Yksinäisyys on siis muuttanut kaksioomme asumaan, onneksi sarasta on edes seuraa.

entä jos, entä jos..

Hmm tänään minun oma lääkäri soitti minulle, ja nyt laitettiin sitten lähete neurologille, ilmeisesti nyt ainakin pää kuvataan ja jotain muita tutkimuksia tehdään en edes oikein itse vielä tiedä että mitä mutta se selviää sitten aikanaan. Lääkäri kuitenkin pitää suhkot vakavana huimaus kohtauksia joita minulla nyt siis välillä on ollut. Tottakai se onkin vakava asia kun minullakin pieni tyttö joka kuitenkin suht paljon vielä viihtyy sylissä, entä jos taju menee silloin, tai entä jos minulla lähtee taju kankaalle rappusissa niinkuin on jo kerran meinannut käydä, siinäpä sitä sitten kierii portaat alas. Pakostakin alkaa oman pään sisällä miettimään mikä on kun on jatkuvia päänsärkyjä, siis 4-7 krt viikossa, huimausta ja pahoinvointia. Kyllä muutenkin alkaa mietityttämään kun määrätään päänkuvauksia, että entä jos minulla onkin siellä jotain. Pieni pelko on kuitenkin koko aikaa takaraivossa. Olenkin tänään alkanut miettimään ehkä liian syvällisiä asioita, entä jos minulle käy jotain, miten sitten saran käy? Ei edes pitäisi miettiä näin negatiivisia asioita vaan keskittyä olelliseen ja elää päivä kerrallaan.

Olipa ihanaa hakea tyttö kotiin ja nähdä mikä hymy nousee kasvoille kun äiti tulee. Niin äitin tyttö <3 Ja miten itselle oikein tulee niin kova ikävä että jo oikein kuvittelee tilanteen kun pääsee halimaan ja pusimaan omaa rakasta lastaan. Noh sara oli ollut kiltisti mummilassa ja oli jopa sielläkin naureskellut ääneen vaikka en eilen vielä jaksanut uskoa sellaiseen, ajattelin että vierastus on niin kamala että illalla vielä puhelin soi että tyttö ei ala nukkumaan ja huutaa vaan, oletukseni meni kuitenkin mönkään joka on hyvä asia :) tuntuu että vierastus on silloin voimakkainta kun äiti on vieressä paikalla, ensin voidaan naureskella muille ihmiselle mutta kun äiti tulee paikalla, lapsi katsoo äitiä ja sitten alkaa se armoton sydäntä raastava huuto. Sara tuntuu muutenkin olevan tällä hetkellä niin vierastava että sen on pakko nähdä  3 kertaa viikossa muita ihmisiä tai sitten vierastus alkaa. Mutta huomenna tulenkin sitten kirjoittelemaan saran 3 kuukautis neuvola kuulumisia ja miltä tyttö vaikuttaa rokotteiden jälkeen, toivon vain ettei tulisi mitään, on niin kamalaa katsoa vierestä jos pienellä ihmisellä on huono olla.

talvi yhdessä yössä

Kauan odotettu yhteinen vapaa ilta on nyt sitten vietetty. Minusta oli aivan ihanaa nukkua saman peiton alla miehen kanssa kun yleensä kuitenkin nukutaan omilla peitoilla kun väsyneenä illa kaadumme sänkyyn. Ja miten ihanaa oli aamulla herätä kun oli aikaa halia toista rauhassa ja jutella kaikenmoista muistellen vanhoja aikoja. Kyllä täytyy sanoa että tekee se aikuisten yhteinen aikakin hyvää mutta silti ikävä lapseen on aivan suunnaton. Koko aikaa ali tajuisesti miettii onkohan nyt kaikki hyvin, miten se sara viihtyy, onkohan sillä minua ikävä. Kohta lähdetäänkin hakemaan tyttöstä kotiin kun mies tulee tekemästä jotain työ hommaa :) Jännä nähdä tuleeko sieltä oikein helpottunut huokaus kun tyttö näkee äidin. Itselläni on ainakin tällä hetkellä sellanen olo että kaappaan tytön syliin ja pusin ja halin koko pakkauksen ihan puhki.

Noh hiiri jahti siis jatkuu edelleen. Eilen oli hävinny koko loukku, no siellähän se hiiri räpiköi sohvan alla loukussa kiinni kun oli juossut keittiöstä olohuoneeseen pää kiinni loukussa. Nämä kaikkien kehumat hiiren karkottimet ei todellakaan tomi millään tavalla ja sellainenkin paskalaitos maksaa 80€ tosin onneksi tuo summa ei mennyt omasta pussista mutta on se silti hurja hinta laitteesta josta ei ole minkään laista hyötyä. Jotenkin on koko aikaa sellanen iljettävä olo kun miettii että missäköhän taas kävelee vastaan iljettävän näköinen siimahäntä joka saa ihokarvat nousemaan pystyyn.

Talvi tulikin sitten yhdessä yössä ja lunta tuli kerralla ja paljon. Meillä oli jo autokin ensimmäisen kerran jumissa lumivallissa jonka aura auto oli jättänyt tuohon tien viereen. Mun tekis niin kauheesti mieli ostaa saralle pulkka, mutta se taitaa olla melkosen turha laitos vielä 3 kuukautiselle tytön nassikalle, äitillä on vaan niin kova pulkka kuume ja odotan kun pääsen saraa siinä vetämään.

Nyt jännätäänkin sitten huomista neuvolaa nimittäin tuo 3 kuukauden rokotus aika on tullut eteen. Supot on kyllä valmiina odottamassa, silti toivon että pärjättäisiin ilman niitä, mutta huomennahan sen näkee miten käy. Varmaan äidin sydän särkyy kun toinen huutaa. 

Mihin tää aika menee?

Niin se vaan taas on 3 kuukautta kulunut tytön syntymästä, en voi uskoa. Ja miten huima kehitys on siinä ajassa tapahtunut. Miten nauravainen ja aurinkoinen tyttö sarasta on tullut, ja oikee äitin tyttö, huonoina päivinähän ei kelpaa kukaan muu kuin äiti :) <3


Nooh meillä oli mielenkiintoiset touhut miehen kanssa yöllä nimittäin oltiin hiiri jahtia! mm nyt näitten kaikkien muitten vastoinkäymisten lisäksi meidän asunnossa on hiiriä! HYI! miten voi olla näin huonoa tuuria. Vuokran antaja tosin osti meille tänään hiiri karkottimen mutta eiköhän tuo kuulla tässä illan ja yön aikana pitääkö se siima hännät loitolla. Alkoi vaan viime yönä kuulua keittiösta kauheen kovaa rapinaa ja siellähän se siimahäntä muikeena odotti meidän jääkaapin edessä, tosin mies juoksi melkein kirkuen keittiöstä pois kun minä nappasin luudan käteen mutta prkl kun se ehti karata. Noo jospa ne tästä lähtis.


Käytiin lauantai saunassa joka oli kyllä ihanan rentouttavaa raskaan viikon jälkeen. Päivällä oltiin perheen kesken vaunu lenkillä ja miehen kans aamulla kirppareita kiertämässä, josta löysinkin saralle aivan ihanat vaaleanpunaiset farkut! :) Huomenna Sara sit lähteekin mummin luo yökyläilemään ja mami ja pappa pääsee rentoutumaan, sitä en tiedä kyllä tarkalleen vielä miten :D 


Mutta oikein rauhallista ja lämmintä lauantai iltaa kaikille!


Kuvassa sara on 4 pvää vaille 3 kuukautta <3

Käytös tapoja kiitos!

Siis miten olen onnistunut tällä viikolla törmäämään kaikkiin käytöstavattomiin ihmisiin. Yks päivä olin paikallisessa citymarketissa ostoksilla ja olin jonossa heti vanhempieni jälkeen, lähdin pikaisesti hakemaan siitä läheltä raskaustestiä kun eräs nainen vaan ihan pokkana kuitenkin änki minun eteen, no minulla sitten taas otti hieman hermoon se ja lähdin toiselle kassalle vaikka teki mieli tokaista kovaan ääneen että minä olin kyllä tässä ensin. No tänään olin vanhempien kyydillä käymässä ruokakaupassa ja poikettiin lidlissä no siinä kun isä oli pakannut ostokset niin hän meni siihen pelikoneen eteen laittoi kassit maahan pelikoneen viereen ja odotti äitiä joka minuutin päästä tuli siihen, no eikös joku keski-ikäinen mies kuitenkin kiilannut siihen samaiselle pelikoneelle ja ihan pokkana laittoi rahat pelikoneeseen. Miten joku edes kehtaa käyttäytyä sillä tavalla vaikka varsin hyvin näki että toinen siinä on jo suunnilleen laittamassa rahaa koneeseen. En sano että itsekkään aina käyttäytyisin kun mallikansalainen mutta kyllä minä aina kuitenkin vuoroani jonotan!


No nyt sitten illalla alkoi kauhea show kun soitin aikaisemmin isännöitsijälle että rappukäytävässä haisee kannabis ihan selvästi, että voisko puuttua asiaan kun se tuli naapurin asunnosta (talossamme siis vain 4 asuntoa, 2 ylhäällä, 2 alhaalla). No naapurihan tuli ihan paniikissa tuulettamaan asuntoaan laittoi kaikki mahdolliset ikkunat auki ja alkoi muutenkin siivoamaan, hänellä on myös vaimo joka on ulkomaalainen. Vaimo sitten taas otti asian niin että häntä syytetään asiasta vaikka ketään ei kuitenkaan nimen omaisesti syytetty asiasta. Akka huus ihan hulluna ja meteli kuului meidän alakerran naapuriin asti. V***** suoraan sanoen alkaa ärsyttämään kun millon on niin kauhee meteli naapurissa että lapsikin säikähtää ja pitää aina miettiä mikä helvetin hörhä kävelee illalla nurkan takaa vastaan. En siedä samassa talossa näin pienessä vielä minkään laista huumausaineiden käyttöä koska haluan suojella lastani sellaisilta paskoilta. 


Mutta on tänään tapahtunut hyviäkin asioita. Saamme sunnuntaina miehen kanssa kahden keskistä aikaa äidin ja isän ansiosta, prismassa oli aivan ihania pikkuisia tottu-tyttöjä jakamassa karkkia (jotenkin piristi vaan mieltä), sain uuden puhelimen, saran tottupuku ja pöksyt tuli. Ja simo on jaksanu tänään vaan kehua mua vaikka siihen ei ole edes mitään aihetta :) 


Että tämmöstä tänään!

Saamattomuutta.

Huoh välillä kyrsii niin paljon ihmisten aikaan saamattomuus, miksi täytyy luvata jos kuitenkaan mitään ei tapahdu, tässä asiassa oikeastaan puhun vuokran antajastamme. Olen odottanut reilut puoli vuotta uusia ikkunoita asuntoomme, koska ikkunat on aivan älyttömän vanhat ja verhot suurinpiirtein lepattaa tuulen mukana. Alun perin ikkunoiden oli tarkoitus jo vaihtua ennen kuin lapsi syntyy ja sara on yli huomenna jo 3 kk:tta vanha. Olisi kiva saada jotain vastikkeeksikin siitä että maksaa vuokraa, ei ole oikein että jännityksellä jäämme hyvässä lykyssä odottamaan 30 asteen pakkasia, entä jos sisällä pitää istua pipo päässä ja toppatakki päällä. En halua että lapsi joutuu kärsimään sellaisesta. MIKSI pitää LUVATA jos todellisuudessa ei mitään tapahdu? nyt olen kyllä sanonut että joulukuun vuokraa ei tipu ennen kuin ikkunat on paikallaan, mutta katsoo nyt mitä tapahtuu. Kuitenkin silloin kun ikkunat vaihdetaan minun on pakko lähteä tytön kanssa pois siksi aikaa kotoa koska varmasti veto käy ja melu on kauhea. 

Olen myös mielessäni suunnitellut päivää jolloin voitaisiin olla miehen kanssa kaksistaan. Olisi kiva käydä leffassa pitkästä aikaa kaksistaan, mennä sen jälkeen johonkin syömään. Polttaa kotona illalla kynttilöitä nauttia vaan hiljaisuudesta ja toisistaan. Kaksin keskinen halimis aika kuitenkin oikeestaan on vaan kerran päivässä tunti ennen kuin menemme nukkumaan, tosin olen kuitenkin pitänyt sitä tärkeänä, että annamme toisillemme edes sen tunnin päivässä, keskustelemme päivän kulusta ja muista asioista mitä mielessä pyörii ja ollaan vaan :) 

Tuntuu myös että minusta on toisaalta tullut aikaan saamaton. En oikein ehdi tehdä koti-töitä, kämppä on välillä kuin pyöremyrskyn jäljiltä. Silloin kun lapsi nukkuu päivä unia tuntuu että kuitenkin aina jumitun tietokoneen ääreen enkä saa laitettua edes pesukonetta päälle. Kun mieheni tulee 4-5 aikaan kotiin alan yleensä siinä vaiheessa vasta tekemään ruokaa, imuroin pikaisesti, laitan pyykinpesukoneen päälle. Sitten huomaakin että kello on jo niin paljon että sara pitää vaihtaa kuiviin, antaa ilta-velli, halimista tytön kaa ja yö unille laitto. Monesti sen jälkeen olisikin itse jo valmis kaatumaan sänkyyn. 

vertaistukea ja luokittelujako?

Vihdoin ja viimein minulla on hetki aikaa istua koneelle ja kertoa kuulumisia. 


Sara on alkanut saada nyt myös soseita koska korvike määrät meni erittäin suuriksi eli melkeen 2000ml päivässä. Suurimmaksi herkuksi on tullut päärynäsose jota tyttö syökin tällä hetkellä eniten, porkkana perunaakin syödään jonkin verran päivisin. Silti pää ruokana on vielä pysynyt korvike ja illalla korvikkeen seassa vähän velliä ja voin sanoa että huomattava muutos on tapahtunut, sara on paljon tyytyväisempi ja nukkuu jo 12 tunnin yö unia, minun isopieni tyttöni! <3 Tänä lauantaina tuleekin sitten ikää 3 kuukautta, en tiedä voinko uskoa että synnytyksestä on jo tosiaan 3 kuukautta aikaa vaikka muistan sen päivän edelleen kuin eilisen! Sara on oppinut tarttumaan esineisiin ja pinsetti otekkin on jo hallinnassa joten melkosta varovaisuutta saa olla ettei lähde lävistykset ja korvakorut matkaan kun tyttö on sylissä :D 


Juuri mietin sitä miten hienoa kaikki loppujen lopuksi on nykyaikana. Netissä on niin paljon nykyään keskustelu ryhmiä joista olen ainakin itse saanut tosi paljon irti. Lähinnä olen keskustelu ryhmissä saanut vertaistukea raskaus aikana ja nyt kun lapsi on syntynyt ja on jotenkin niin mielenkiintoista jakaa kokemuksiaan, nähdä miten muiden saman ikäiset lapset kehittyy ynm.Jos tulee askarruttavia kysymyksiä liittyen lapsen ruokaan, rokotuksiin ja muihin asioihin on myös itse saanut erittäin hyviä neuvoja netin kautta varsinkin fb:ssä on paljon tälläisiä ryhmiä. 


Mutta jotkut ottavat sitten kuitenkin näissäkin ryhmissä liiasti itseensä muiden mielipiteistä. Minusta äitejä ei voida rueta luokittelemaan kuka on parempi äiti kun toinen, siis ymmärrän sen siinä tapauksessa jos äiti laiminlyö lastaan mutta ei missään ruokinta asioissa ja muissa kasvatus asiossa minusta voida rueta ihmisiä kuitenkaan luokittelemaan. Varmasti jokainen äiti tuntee parhaiten oman lapsensa ja on paras äiti omalle lapselleen. :) 


Jaahas mitäs muuta tässä onkaan tapahtunut, noh ainakin arki on kiireistä. Päivät ollaan tytön kanssa kahdestaan kotona, illasta sitten kun mies tulee kotiin onkin jo ruettava puunaamaan kotia vähän siistimmäksi ja kokkauskin koituu siinä sivussa. Olen kyllä innostunut ruuan laitosta aivan älyttömästi ja olenkin alkanut miettimään josko kunhan pääsen takaisin koulunpenkille suorittaisin catering opintoni loppuun, olisipahan edes joku ammatti pohjana vaikka tiedänkin että minua kiinnostaa tehdä työkseni sosiaali ja terveys alan hommia, mutta olenhan vielä nuori ja minulla on aikaa lukea useampikin ammatti jos siltä tuntuu :) mutta katsotaan nyt kun haaveissa kuitenkin on ollut että toinen lapsikin tulisi ennen kuin olen valmis palaamaan tuonne koulutien puurtamiseen! päivä kerrallaan ja katsoo mitä se elämä sieltä tuo tullessaan.

mitenkähän käy

Olen oikeastaan pari päivää jo pohtinut tätäkin asiaa, että ymmärtääköhän kaikki ystäväni sitä että minulla ei ole enää niin aikaa heille, tai oikeastaan varmaan olisikin aikaa jos sitä vaan järjestäisin. Jotenkin vaan on jäänyt yhteyden pito nyt vähemmälle. Päivät kuluu lapsen kanssa olemiseen ja kodin kunnossa pitoon (tosin tämä jää hieman vähemmälle kun tyttö on eri mieltä siivouksesta), kun mies tulee kotiin teen yleensä ruuan ja sekin monesti saattaa venyä iltaan asti tosin poikkeus tapauksissa olen tehnyt sen jo ennen kun mies tulee kotiin. Ja kun on syöty on kiva viettää perheen kesken aikaa ja pitää vähän parisuhdettakin yllä. 

Tottakai kaipaan ystäviäni, mutta monesti olen illalla jo niin väsynyt ja mukavuuden haluinen että yksinkertaisesti voimat ei riitä enää siihen että lähden ystävän kanssa kahville tai ylipäätänsä käymään jossain. Perheestä on vaan tullut tärkein ja sitä haluaa joskus ihan omaa aikaakin. Oikein nautin siitä kun lapsi ja mies on illalla jo nukkumassa kun voin käpertyä yksin sohvalle viltin alle ja katsoa sinkkuelämää tai muuta vastaavaa, siis yksin kertaisesti olla vain! 

Muistan kun aloin odottamaan ja moni kysyi minulta että tajuathan sen että sinun menemisesi ja bailaamisesi on mennyt, ehkä se niin onkin mutta joskus vielä minullakin on mahdollisuus mennä, toki joskus on niitä päiviä kun tekis mieli mennä ja vetää pää täyteen. Ja olen päässytkin jo välillä menemään. Jotenkin tuntuu vaan että varsinkin muutamana viimeviikkona olen alkanut viihtymään kotona ja se on yksin kertaisesti helpoin ja mukavin paikka olla lapsen kanssa. Ei minun täydy joka ilta päästä johonkin, minulle kelpaa se että saan olla perheeni kanssa :) Oon tainnu lopullisesti pimahtaa. Yksin kertaisesti rakastan vaan niin paljon lastani ja miestäni enkä halua menettää hetkeäkään niistä onnen hetkistä jota joka päivä saan. Ja onhan nykyään netti ja puhelimet sitä varten että ystäviin voi yhteyttä pitää. Tärkeys järjestys kuitenkin ensin! :) 

ohhoh

Miten voikaan lapsi rueta yht äkkiä vierastamaan niin kamalan paljon :O Ajateltiin aamulla saran kanssa yllättää isovanhemmat ja lähteä linja-autolla mummilaan. Mutta nyt sara vierastaa kauheesti eikä suostu olemaan kenenkään muun sylissä kuin äidin! Oikein sydäntä raastaa kun lapsi huutaa ukin sylissä kuin syötävä. Toivottavasti tämä vaihe menisi pian ohi. Toisaalta ymmärrettävää että lapsi on niin kiintynyt minuun kun ollaan joka päivä kahdestaan iltaan asti ennen kuin mies tulee töistä kotiin. Elämä vaan vaikeutuu ihan kauheesti kun kukaan muu ei kelpaa joten todella olen lapsessa kiinni. 

Mukavaa vaihtelua kyllä tulla välillä jonnekkin muualle kuin olla neljän seinän sisällä niinkuin joka ikinen päivä teen. Tosin olen ehkä itsekkin turhan laiska kun en käy ystävien luona oikeestaan ollenkaan lapsen kanssa, mutta on siinä aina oma hommansa pakata kaikki lapsen tavarat ja miettiä sataan kertaan onko nyt varmasti kaikki mukana. 

Illat kotona alkaa jo jotenkin sujua kun melkein joka ilta kuitenkin isikin on alkanut tytölle kelpaamaan, mutta välillä on niitä päiviä että vain äiti kelpaa. En edes muista millaista elämä on ilman lasta, enkä oikeestaan haluakkaan muistaa koska olen saanut elämääni täytettä, joka päivä kun katson lastani silmiin näen että olen saanut jotain hyvää aikaan. Äitiys todella palkitsee. Päivääkään en pois antaisi tai vaihtaisi. 

Joulukin alkaa ovella kolkuttaa ja raha huolet painaa kun mies jää työttämäksi. Mutta eiköhän tässä jotenkin eteenpäin selvitä, mutta nyt tyttö heräsi joten eikun hommiin :) 

kuulumisia

Huh arki on tempaissu mukaansa niin hyvin ettei oo ollu aikaa kirjotella mitään ja jotenkin oon ite niin intona aina koko päivän leikkimässä tytön kanssa :D En voi käsittää että jotkut ihmiset pitää oman lapsen kanssa leikkimistä tylsänä tai lapsellisena, sitähän se lapsi juuri kaipaa! Seuraa ja leikkimistä. Enkä tiedäkkään mitään ihanampaa kuin oman lapsen viihdyttäminen, toisaalta onhan välillä sellaisia hetkiä että kaipaisi omaakin aikaa ja rauhaa mutta se pienen suloinen katse ja hymy saa mielen muuttumaan nopeesti. 

Nyt on alkanu tulla kauhee vauva-masu kuume, mulla on niin ikävä sitä. Kaupassakin kun näkee raskaana olevan naisen jään ihailemaan niiden masuja ja nainen on vaan yksinkertaisesti niin kaunis raskaana! :) Meidän iso pieni neitikin on alkanu jo maistelemaan soseita ja maistuu paremmin kuin hyvin. On jännä katsoa miten nopeesti pieni vauva oikeesti kehittyy, sarakin nauraa käkättää jo ääneen, on oppinu nyt karjumaan/ kiljumaan, hymyilee takaisin, ihailee itseään peilistä, tarttuu esineisiin ynm ynm. Apua miks ne kasvaa niin nopeesti? Vasta mä olin laitoksella ja toin pienen käärön kotiin, ja nyt se on jo niin iso ja muistan päivän kuin eilisen silloin kun plussasin. 

Niinkuin pappi hyvin tokaisikin kastajaisissa, että kun muistelemme 15 vuotta aikaa taaksepäin muistamme sen kuin eilisen, mutta kun mietimme elämää 15 vuotta eteenpäin, se tuntuu kovin pitkältä ajalta. Minusta se oli hienosti sanottu ja tottakin se on. Toisaalta taas välillä miettii ja alkaa oikeen pelottaa että kohta on jo itsekkin vanha ja katselee ehkä omien lasten lapsien kehitystä. Mutta tämän takia aionkin nauttia elämästäni ja läheisteni läsnä olosta täysin siemauksin. 

Mutta velvollisuus kutsuu kohta joten päättelen tältä erää :)

Ps. pahoittelen kirjotus virheitäni jos niitä on :D kiireessä ei ehdi ajatella ja korjailla

huoh.

Huoh ei voi sanoa muuta kun että eilis aamu alkoi melkosen v-mäisesti. Oltiin lähössä tytön kanssa neuvolaan ja tajusinkin ettei meillä tullut vettä ollenkaan, ja kas kuinkaan kun selvisi että isännöitsijä oli unohtanut maksaa vesilaskun. No eikun sitten neuvolaan, siellä taas kävi ilmi että minulla on alapaineet koholla, tyttö onneksi voi hyvin ja kasvaa normaalisti. No kiireen vilkkaa taas neuvolasta kotiin hakemaan tavaroita että ehdittiin neidin kanssa bussiin kun piti mennä vanhempien luo että sai nauttia edes veden tulosta ja ootella siellä että mies pääsis kottiin. Illalla onneks kuitenkin vettä jo tuli, mutta ei ollu mikään mahtavin aamu. 


surkeelta tuntuu katsoa kun tytölle on tulossa 2 hammasta samaan aikaan ja se aiheuttaa kauheen kiukun eikä oikeen kukaan muu kelpaa kun äiti. Parhaani mukaan yritän auttaa hieromalla ikeniä ja auttamalla purulelun kanssa. Onneks nukku kuitenkin hyvät 8 tunnin yö unet ennen herätystä ja sit nukuttiin vielä aamu kymmeneen. 


Olipa ihana kyllä tänä aamuna herätä siihen kun oma tytär killjuu riemusta vieressä kauheen kovaan ääneen ja hymyilee niin muikeesti äidille :) 


mutta nyt on lähettävä valmistautumaan että ehti itse lääkäriin ajoissa ^^

stressaus ohi viimein

No niin vihdoin ja viimein olis sitten tuo kastajais juhla ohi ja pidetty. Tyttö sai nimekseen sara tuulia. Nyt taas puolestaan minua mietityttää kauheesti tuo nykypäivän rokotus ohjelma, kun joka vuosi rokotukset lisääntyy ihan kauheesti ja ei edes oikeen ite tiedä että onko sitten jostain tietystä rokotteesta hyötyä ollenkaan vai kärsiikö lapsi mahdollisesti turhaan vaan rokotteiden jälki-oireista. 
Tyttö kuitenkin tän kuun lopussa täyttää 3 kuukautta ja rokotukset alkaa olla ajan kohtasia, muttakun en ole itse läheskään varma haluanko lapselle ihan kaikkia rokotuksia :S kun lukee noista rokotteiden mahdollisista haitoista mitä voi tulla niin herää tiettyjä pelkoja. 


Neiti alko sitten jo hampaitakin tekemään ja niitä onkin sit tulossa kerralla samontein 2 kappaletta. koko aikaa on pakko jutella että sara pysyy tyytyväisenä eikä halua olla hetkeäkään yksin, sitterissä kyllä viihtyy ihan hyvin jos vaan on itse siinä vieressä seurana :D 


Huoh nyt kun juhlat on ohi, niin kotona vallitsee kauhee sotku eikä oo oikeen päivisin aikaa siivota kun sara verottaa kaiken mun ajan, kai se on vaan iltaisin miehen avuin ruettava järkkäämään paikat kuntoon. 


Viime aikoina on muutenkin pyöriny joidenkin ihmisten sanomiset päässä niin sit ei saa nukuttua kun miettii niitä vaikka perjaatteessa sillä ei ole yhtään mitään väliä koska ne on sellasia juttuja mistä mun ei oikeesti pitäis välittää. Kateellisten panettelua sanon minä! 

Ajan kulua

Mihin ihmeeseen tää aika oikeesti kuluu, tuntuu niin kauheen haikeelta ajatella että siitä on jo 2 kuukautta kun tänä samaisena 26:tena päivänä olin kysissä onnellisesti ihailemassa tuoretta tytärtäni osastolla, joka oli vasta noin 8 tunnin ikäinen. 

Haikella mutta onnellisin mielin muistelen tuota päivää, joka oli varmasti elämäni onnellisin päivä tähän mennessä. Ja se tunne kun ei oikeestaan edes vielä uskonut että kaikki tämä on totta, minä olen oikeasti äiti, minulla on oikeesti tytär ja sain oikeesti kerrankin jonkun näin ihanan asian aikaan. 

Nyt meidän neiti on jo niin iso, tuolta se nytkin äitiä tuijottelee toiselta sohvalta ihmeissään, tiedä häntä sitten mitä miettii. Tänäänkin minulla on liikkunut paljon äitiysmielessä ja millaista se oikeesti on. Minä olen ainakin täysin tyytyväinen elämääni, päiväni täyttyy ihanista hetkistä pienen tyttöni kanssa ja en edes tiedä olenkohan koskaan nauttinut mistään niin paljon kun ajasta oman lapsen kanssa. Vaikka joskus tuntuu aamulla kun tyttö herää aikaisin että voikun saisi jäädä vielä nukkumaan mutta kun oma tytär katsoo vieressä sinua silmiin ja hymyilee niin ei siinä voi muutakun myöntyä ylös nousemiseen, hymyillä takaisin ja suukottaa tai no minut tuntien suorastaan kuolata tyttö märäksi :D 

Sitä en sano, varmasti moni minun ikäinen ei edes vielä halua lähi elin vuosiinsa suunnitellakkaan lapsen tekoa, mutta minusta vaan tuntuu että tää on se minun juttu. Ainakin tunnen itseni tärkeäksi ja jo pelkkä hymy riittää päivän palkaksi, Jos totta puhutaan niin mulla on jo nyt ihan kamala vauvakuume vaikka minulla on vasta 2 kuukautinen tytär, aion kyllä siltikin odottaa vuoden päivät ennen kuin harkitaan seuraavaa, koska haluan keskittyä nyt pikkuneitiin täysillä ja nauttia sen vauva päivistä niin kauan kun niitä riittää, ei se ikuisesti pieni ole. Jotkut saattaa pitää minua höynähtäneenä mutta minä ainakin oikeasti rakastan tätä hommaa, ja se kyllä melkeen työstä käykin. Aion olla ja olen paras ja ylpeä äiti lapselleni, kasvattaa hänet parhaani mukaan ja olla aina tukena. Mutta nyt ilta syötöille ja salkkareitten pariin. 

Bye!

stressiä ja syyllisyyden tunteitako

Hmm pohdituttaa taas kauheesti sellaiset asiat mihin ei oikeestaan osaa itse vaikuttaa tai edes pysty vaikuttamaan. Kauheeta seurata vierestä miten joku ihminen tuhoaa elämäänsä eikä välitä ollenkaan tulevaisuudestaan. Silloin alkaa itsekkin miettimään olisiko jossain vaiheessa pitänyt tehdä jotain vai olisinko silloinkaan pystynyt asiaan vaikuttamaan. 
Luulisi että nuorella ihmisellä on halua elämään ja tavotteita mitä tulevaisuudeltaan haluaa, mutta kun laittaa vaan elämän ranttaliksi välittäen itsestään ollenkaan. Olisi hyvä kuitenkin hoitaa omat asiat kuntoon tai pohdiskella mitä todella elämältään haluaa. 
Kai kaikilla ihmisillä on oltava unelmia ja että olisi halua edes yrittää tavoitella niitä.
Minulla on ainakin paljon unelmia ja tavotteita osa jopa unelmista tai toiveistani on jo toteunut, niinkun tämä pieni tuhisijani joka vieressäni makaa, enemmän ja vähemmän ihana mieheni joka saa minut onnelliseksi pienistä sodista ja ongelmista huolimatta. 
Miksi joku tuhoaa oman elämänsä, on välinpitämätön läheisiään kohtaan, ei hoida asioitaan jotka vaikuttaa jo ihan arki-elämään. Tälläisessä tilanteessa tuntee itsensä niin avuttomaksi ja lohduttomaksi, toista haluaisi auttaa mutta se ei vain ole mahdollista millään mallilla. 
Ehkä kannankin liikaa aina huolta muiden ihmisten elämästä ja keskityn liian vähän omaani, mutta jotenkin ne asiat jää tonne takaraivoon aina kolkuttamaan vaikka yrittääkin olla miettimättä. 
Huoh, no tällästä tää välillä on. onneksi sentään itsellä on asiat hyvin ja voin sanoa rehellisesti että olen onnellinen, voikun voisi jakaa ja antaa sitä onnea niillekkin jotka sitä tarvitsee. 

pohdiskelua

Tuli eilen illalla hirvee tenkkapo kun kaverin kanssa juttelin netissä ja hän on raskaana ja just juteltiin siitä miten paljon tulee erinlaisia kysymyksiä ja pelottavia asioita mieleen varsinkin kun odottaa ensimmäistä lasta. 


Itse muistan pohtineeni raskaana ollessa vaikka mitä, välillä ne asiat nauratti jo itseänikin kun tuntui että mietin ihan ihmeellisiä asioita. Paljon minua silloin mietitytti tuleeko minusta hyvä äiti, osaanko varmasti käsitellä vauvaa, millaiseksi meidän parisuhde muuttuu ja pelotti että kaikki ystävät jättää minut. Joskus jopa mietin että muuttuuko minun ja äidin välit erinlaisiksi silloin kun minulla on oma lapsi. Mietin myös miltä näytän raskauden jälkeen, millainen ihminen olen sen jälkeen. Pahin pelkoni oli silti että kumpanini jättää minut kun lapsi on syntynyt, kun ajattelin että minulla ei ole tarpeeksi aikaa enää hänelle vaan kaikki huomioni riittäisi enää vauvaan. 


Nyt ollaan tätä vauva arkea eletty se 2 kuukautta. Olen kokenut että olen hyvä äiti, ainakin teen asiat parhaani mukaan. Vauvan käsittely nyt sujuu luonnostaan ja siitähän oli jo aiempaakin kokemusta. Parisuhde on ehkä synnytyksen jälkeen tietyllä tavalla muuttunut vielä läheisemmäksi mitä se oli ennen, tai siis meidän suhde on syventynyt. Ja raskaus ainaka huomasin jo ketkä on niitä tosi ystäviä ja ketkä ei, tosi ystäväni on edelleen mukana elämässäni ja kuuluvat myös vauvan elämään.Minun ja äidin välit on ihan samanlaiset kuin ennenkin paitsi että se on yli innoissaan oleva mummi :) Ihmisenä olen varmasti jonkun verran muuttunut ja kasvanut, mutta aikuiseksi asti en aio koskaan kasvaa, jos luovun kaikesta lapsen mielisyydestäni elämäni olis melkosen tylsää sen jälkeen.


Mutta kaikki nämä pohdiskelut kuuluu odotukseen ja kyllähän se äitiys muutenkin kysymyksiä aina herättää.Koko viime yö meni pohtiessa näitä asioita, mutta nytpähän on nekin purettu ulos :) 

hyvä mieli

Huh musta alkaa jotenkin tuntua että mulle on tullu kauhee pakko mielle ja kiire saada "raskaus kilot" pois vaikka mulle ei kyllä jääny niistä kiloista yhtään jäljelle mitä raskaana ollessa tuli 12 kg. Joka päivä on pakko päästä lenkille ja syöminen mulla nyt jää muutenkin niin vähälle kun ei mulla ole aikaa koskaan syödä paitsi aamulla pari leivän palasta ja iltaruokakin meillä on aina vasta 7-8 aikaan. Ei se kyllä oo hyvä olla syömättäkään. Mutta onhan tässä hyvätkin puolet muksu saa raitista ilmaa joka päivä ja nukkuu kunnon päikkärit, äiti saa liikuntaa ja hyvän mielen :) 

Nyt olis sitten huomenna meno kampaajalle ja väritkin on ostettu, aattelin vähän vaihteen vuoksi kokeilla tummia raitoja ^^ 

Hirmuisesti jännittää kun tyttö menee huomenna ekaa kertaa kummi-tädilleen hoitoon että mitenkä tyttö siellä viihtyy ja on kun ei oo aikasemmin ollu mutta hyvähän se on totutella olemaan muuallakin hoidossa ja tällä kyseisellä kummi-tädillä on itselläänkin vuosikas lapsi että ainakin osaa lasta hoitaa :) Tuntuu että aina äitiä jännittää eniten tälläset uudet asiat ihan niinkuin minua jännitti kauheesti tytön eka lääkärikin mutta neiti kyllä käyttäytyi niin mallikkaasti ja rennosti pieneks vauvaks ja huomenna tuleekin sitten ikää täyteen 8 vkoa. Millään en malttais oottaa sitä kun tyttö alkaa ekan kerran ääneen nauramaan oikeen yrittämällä yritän joka päivä tehdä kaikkea että se alkais nauramaan mutta ei vielä :D Niinkuin viimeksi minua harmitti suorastaan itketti kun tyttö kääntyi ensimmäisen kerran masulta seljälleen meidän äidin luona ja en ollutkaan sitä itse näkemässä. 

En voisi kuvitellakkaan että olisin heti muualla lapsen luota kun se oppii niin paljon uusia asioita että en halua ikinä jäädä mistään paitsi. Iltaisin tyty onkin aina ihan onnessaan jos saa kölliä äidin ja isin välissä, siinä se kovasti juttelee ja hymyilee sen oikeen näkee siitä pienestä  ihmeestä miten hyvä ja turvallinen olo sillä on. 

Nyt on kyllä ollu pari päivää taas niin hyvä mieli kun on nähnyt senkin miten paljon minulla on ystäviä loppujen lopuks ympärillä edelleenkin, ne tulee käymään kun pyytää ja pitävät yhteyttä siitä huolimatta vaikka minulla onkin puklaileva, huutava pieni ihana käärö kotona. Vaikka eihän siinä aina itsellä olekkaan niin paljon aikaa keskittyä keskusteluun niinkuin sillon kun pääsee ilman lasta vaikkapa kahvilla käymään. Ja miten paljon saa niin sanottua vertais tukea ihmisiltä joilla itsellään on lapsia, varsinkin minun ikäisiltä. Ja netti on kyllä nykyään ihmeellinen keksintö kun on erinlaisia keskustelu ryhmiä, kun ei itse pääse mihinkään niin keskustellaan sitten netissä muiden äitien kanssa. 

Iloja huolia suuria toiveita

On melkosen raskas tai stressaava viikko takana ei voi muuta sanoa, mutta nyt taas alkaa tuntua ihan hyvältä ja kun on tuo pieni neiti piristämässä niin paljon päivää se jos kuka saa hymyilemään vaikka muut huolet ja murheet sattuis painamaan. Mutta olen nyt todennut sen että jos jonkun ihmisen kanssa ei oikeesti tule toimeen niin on vaan parempi olla olematta tekemisissä koska jossain vaiheessa aina syttyy vaan uus "sota" ja siitä ei saa kun pahanmielen luultavasti molemmat osa puolet, kaikkien ihmisten kanssa ei vaan yksin kertaisesti voi tulla toimeen, se on ikävä tosi asia.


Kyllä kummasti oma mieli parani kun sai tilattua itelleen parturi ajan ja tuli hiustuotteet tänään postissa. Nykyään kaikki pienetkin asiat tuntuu ihanilta kun tapahtuu jotain erinlaista. 


Mihin tää aika nykyään kuluu kun ens tiistaina meidän pikku-neiti täyttää jo 2KK:tta <3 ja ens lauantaina saa myös nimen :) Äitiys kyllä muuttaa oikeesti ihmistä oon vaan itsessäni huomannu monta muutosta ja ajatus maailma on muuttunut aivan toiseen suuntaan. On tää ollut kyllä sen arvoista ja on aivan mahtavaa nähdä joka päivä miten paljon lapsi kehittyy ja seuraa mitä ympärillä tapahtuu. Ja se miten paljon ja miten suuria tunteita lapsi tuo elämään on aivan mahtavan suuri tunne. Tää on ollu kyllä niin mun juttu että haluan vielä tulevaisuudessa lisää lapsia, mutta jos nyt ensin tuo neiti osaisi kuitenkin kävellä :) 


Huh ens viikolla riittää hommaa kun tehdään kastajais valmisteluja ja tätikin tulee torstai yönä toiselt puolelt suomee tänne niin on kiva nähdä niitäkin :) 


Mutta nyt tää lähtee miehen kans väsäämään iltapalaa ja rentoutumaan kunnolla niin jaksaa taas huomenna. 


Oikein hyvää syys-iltaa kaikille! :) 

perjantai

käytiin heittämässä kunnon vaunu lenkki ja pikku sisko oli mukana. miehenkin pitäis tulla kohta kotia kohti, oliskin tarkotus pitää ihan vaan leffa-ilta ja olla kolmistaan, tosin tulee vielä hyvä ystävä käymään miehensä kanssa meillä kahvilla. meiän tyttö on tänään jo 7 viikkoa vanha, mihin tää aika oikeen menee, tuntuu koko aikaa että vasta oli viikonloppu ja nyt se on jo taas. ihana seurata tollasta pientä vauvaa kun se kehittyy niin paljon jo yhdessä viikossa, tällä viikolla se on alkanu jo vähän jokeltelemaan ja se on vielä niin hauskaa kun se juttelee kauheesti telkkarille ja meiän olo huoneen kattolampulle :D <3 en osaa edes periaatteessa ajatella elämää enää ilman lasta, päivissä on paljon enemmän sisältöä ja tuo pieni kaunis ihminen saa aina hyvälle mielelle vaikka olis kuinka pahamieli. tottakai välillä kaipais enemmän aikuista juttu seuraa, mutta häiriköin sitten aina kaikkia puhelimella varmaan jo kyllästymis pisteeseen asti. huomenna oliskin ohjelmassa vähän shoppailua sekin piristää kummasti kun ei oo ollu ostoksilla viimiseen 12 kuukauteen kunnolla :D tosin tiiä sitten kun ostan nyt vaatteita ja olis ens kuussa tarkotus alottaa laihutus kuuri ja toivottavasti vielä siinä onnistuisinkin.ainakin mulla on helvetin hyvä syy siihen että mulla on vähän ylimäärästä tossa mahassa mutta nyt haluaisin kyllä ens kesäks rantakuntoon, ja raskaus ajasta jäi pahaks tavaks tuo herkuttelu, illalla tulee kauhee himo aina kaikkeen hyvään syomiseen ja kaikki niistä taitaa olla melkosen lihottavaa. voikun itse saisin ens viikolla viimein lääkäri ajan niin sais tän päänsäryn kuriin, se alkaa jo aika lailla haitata tätä normaali arkea. nyt se on lähettävä kahvin keittoon ennen kun porukka on jo oven takana. 

meidän syyspäivä

meidän aamu alkoi tänään onneksi vasta puoli 9 aikaan ja viime yönäkin meidän tänään 7 viikkoinen tyttö nukkui 7 ja puolen tunnin unet putkeen, kummasti olikin sitten pirteempi olo herätessä. sisko on ollu tän päivän apuna vauvaa hoitamassa ja minä vuorostani kävinkin sitten koiran kanssa lenkillä. papillekkin tuli tuossa päivällä soitettua vihkimiseen ja kastajaisiin liittyvistä asiosta, ja ei oikeen sitten taas mulla pää pelannut kun sovittiin päivä milloin pappi tulee meillä käymään ja harjoitellaan vähän sitä tilaisuutta varten, niin olin kummissani kun se kysyi että monenkos aikaan se mies sitten olis kotona silloin, meni niinkun vähän aikaa tajutessa että kai sen miehenkin pitää olla paikalla kun en varmaan itseni kanssa ole naimisiin menossa :D se on kun on väsynyt ja hajamielinen niin tuntuu ettei ymmärrä yksin kertaisiakaan asioita :D neiti on nukkunut taas melkeen koko päivän varmaan johtuen siitä rota rokotteesta ja on ehkä hiukka lämpimän tuntuinenkin. nyt on taas itellä hirmusta pähkäilyä siitä että jaksaisko lähtee vaunuilemaan tai käymään ihmisten ilmoilla mutta on jotenkin taas niin saamaton olo. lähestyvät juhlatkin jollain tavalla stressaa ja pitäis niitäkin rueta valmistelemaan. sormus kaupoillekkin olis huomenna lähettävä ettei jää sekin aivan viime tinkaan. tällästä tähän päivään taas. sit vaan ootellaan että se mies tulis kotiin jos pääsis itekkin tekemään välillä jotain ihan rauhassa.